Olen ihmetellyt ja pohdiskellut vuosia asiaa, joka saa minut epäilemään, että olisin elänyt aiemmankin elämän ja syntynyt uudelleen. Olen kyllä uskova kristitty ja ja Jumalauskoni takia minun ei pitäisi uskoa reinkarnaatioon.
Joka tapauksessa kerron asiasta tarkemmin. Aina kuunnellessani radiosta merisään tiedotukset minulle tulee aivan suunnattoman haikea ja surullinen olo. Tämä tapahtuma on voimakkaampi silloin, kun lukija on miespuolinen. Johtuisiko siitä, että vanhempina aikoina radiotoimittajina toimi lähes pelkästään miehiä.
Muistan jo lapsena muutaman vuoden ikäisenä jääneeni suorastaan hypnotisoituneena kesken leikkien kuuntelemaan merisäätiedoitusta.
Voisiko se haikea tunne johtua siitä, että lapsuuden onnelliset hetket palautuvat mieleen, vai onko niin, että tunnistin ko. tiedotteen jo lapsena entisestä elämästäni.
Se pääasia, joka askarruttaa, on se että kun kuulen kyseisen tiedoituksen, "näen" itseni laivan ruorissa, miehenä (olen nainen) . On hyvin kirkas talvipäivä, aurinko paistaa, polttelen piippua, ja kuuntelen erittäin keskittyneesti radion säätiedoitusta. Tämä kuva tulee vanhemmiten aina vain selvemmäksi, ja se haikeus ja suru on milei musertavaa. Joskus alan itkeä, enkä voi sille mitään.
Onkohan tämä vain pelkkä aivojen tuottama valheellinen muistikuva, vai jotain muuta, joskus ennen tätä elämää tapahtunutta?
Olisiko teillä vastaavia kokemuksia?
Joka tapauksessa kerron asiasta tarkemmin. Aina kuunnellessani radiosta merisään tiedotukset minulle tulee aivan suunnattoman haikea ja surullinen olo. Tämä tapahtuma on voimakkaampi silloin, kun lukija on miespuolinen. Johtuisiko siitä, että vanhempina aikoina radiotoimittajina toimi lähes pelkästään miehiä.
Muistan jo lapsena muutaman vuoden ikäisenä jääneeni suorastaan hypnotisoituneena kesken leikkien kuuntelemaan merisäätiedoitusta.
Voisiko se haikea tunne johtua siitä, että lapsuuden onnelliset hetket palautuvat mieleen, vai onko niin, että tunnistin ko. tiedotteen jo lapsena entisestä elämästäni.
Se pääasia, joka askarruttaa, on se että kun kuulen kyseisen tiedoituksen, "näen" itseni laivan ruorissa, miehenä (olen nainen) . On hyvin kirkas talvipäivä, aurinko paistaa, polttelen piippua, ja kuuntelen erittäin keskittyneesti radion säätiedoitusta. Tämä kuva tulee vanhemmiten aina vain selvemmäksi, ja se haikeus ja suru on milei musertavaa. Joskus alan itkeä, enkä voi sille mitään.
Onkohan tämä vain pelkkä aivojen tuottama valheellinen muistikuva, vai jotain muuta, joskus ennen tätä elämää tapahtunutta?
Olisiko teillä vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tuntemuksesi liittyvät lapsuuden mustoihin. Olet varmaan kokenut jotain kaukokaipuuta ja meri kiehtoo ihmisen sielua.
kyllä. meri kiehtoo minuakin. siitä saa inspiraatioita. ettei vain suvussanne ole merimiehiä jossakin kaukana, niin että se sinuakin sitten kiehtoo ja kuvittelet itsesi merikapteeniksi.