Equasym vs concerta

Hei!

Meillä on kuule tismalleen sama tilanne edessä! :) Meillä on eskari-ikäinen poika jolla asperger/adhd piirteitä. Minä olin myös ajatellut Concertaa mutta lääkäri perusteli Equasymin aloitusta sillä, että sopisi aspergerin vuoksi paremmin ja myös sillä, että siitä on olemassa vahvuus 10mg, kun taas Concertassa pienin vahvuus on 18mg.

Ensi maanantaina meilläkin aloitetaan. Odotan jännityksen ja vähän pelonsekaisinkin tuntein mutta myös toiveikkaana... Olisi kiva vaihtaa kokemuksia ihan privanakin!

Equasymillä kannattaa aloittaa. Meillä ekaluokkalainen menetti kahdeksi viikoksi yöunet concertasta, nuukui vain 02-07!! Päätä särki, 3kg tipahti kahdessa viikossa. Aloimme sit totuttaa tyttöä lääkkeeseen 1-2 päivänä viikossa, kuukauden päästä 2-3pv/viikko jne. Concerta 18mg vaikutti hänellä 17-18 tuntia aluksi!! Nykyään vaikuttaa enää 8-9 tuntia, kun vuosia on kulunut :)

On olemassa kolmaskin vaihtoehto samassa ryhmässä, eli medikinet. Medikinet on käsittääkseni jotain equasymin ja concertan välistä. Meillä hyvin huonoja kokemuksia sekä concertasta että equasymistä yhdellä lapsella, jonka vuoksi suhtauduin erittäin varovaisesti koko ajatukseen metyylifenidaattihoidosta toisen lapsen kohdalla. Se vain on tavallaan pakko kokeilla, ennen kuin on mahdollista saada kelalta korvattavuus stratteraan. Ja strattera on todella kalliskin lääke, eli toivoa kannattaa, että metyylifenidaateista joku auttaa.

Seuraa erityisesti seuraavia asioita; Ruokahalu-> menee usein, alussa siis todella tärkeää seurata lapsen yleisvointia. Mahdollisesti kannattaa harkita jonkinlaisia uusia tapoja saada lapsi syömään tarvitsemansa määrä kaloreita. Meillä ihan alussa ostettiin niitä nutridrinkkejä, mutta lisättiin sittemin ruokavalioon suunnitellusti huokeampia vaihtoehtoja, joilla lapsi saa energiaa terveellisemmin. Monille tulee järkyttävä makeanhimo, meillä proteiininlisäyksellä meni ohitse se vaihe. Painonseuranta on tärkeää. Riittävä ravitsemuksen taso ja oikeanlainen laatu vaikuttaa ihan kaikkeen. Jos lapsella on nälkä, hän on väsynyt, huonovointinen, päätä särkee ym. Mutta lapsi ei välttämättä itsekkään ymmärrä olevansa nälkäinen. Kun sitä ruokahalua ei ole, eikä keho viesti, että pitäisi saada jostain energiaa.

Uni ja nukkuminen -> Jos meinaa mennä unet huonoksi, niin reagoikaa nopeasti. Melatoniini on ihan hyvä apu useimmille, pyytäkää resepti siten, että se kirjoitetaan siihen muotoon, että saatta haettua sitä halvempaa valmistetta. Esimerkiksi yliopiston apteekilla on oma. Melatoniinia saa myöskin ilman reseptiä nykyisin, mutta hintavaihtelut ovat aika kovia. Circadin-lääke on todella kallis, ja siihen ei saa kelakorvausta. Seuratkaa myös unenlaatua ei pelkkää nukahtamista. Metyylifenidaatit voivat vaikuttaa myös unenlaatuun. Esimerkiksi lapsi voi nähdä niin järkyttäviä painajaisia, että huutaa paniikissa suoraa huutoa.

Muu oleminen -> Seuratkaa lapsen henkistä puolta, voi mennä maaniseksi, toisaalta, voi tulla ihmeellistä agressiota. Kaikenlaista "ylireagointia", pelkotiloja, liiallista iloisuutta, liiallista vauhdikkuutta ja toimeliaisuutta ym. Toiset lapset puolestaan vetäytyvät jotenkin entisestään. Todella monelle tulee jonkinasteisia ongelmia. Ei ehkä heti, vaan ne voivat näkyä vasta esimerkiksi kuukausienkin päästä.

Haittavaikutuslista on pitkä. Ja se on otettava todesta. Tämä lääkitys on vahva, eikä sitä saisi harkitsematta tarkkaan käyttää. Olkaa tarkkoja, että hyöty on todellista, liian usein, esimerkiksi koulussa tavallaan odotetaan liikaakin. Se on vain apukeino, ja se ei saa olla läheskään ensimmäinen vaihtoehto. Eikä se saa olla vaihtoehtona muille tukitoimille.

Onnistuneen lääkehoidon löytymisen merkitys on valtava lapselle. Samoin myöskin epäonnistumisten aiheuttamat seuraukset. Ne kun eivät lopu siihen, että lääkitys lopetetaan, vaan esimerkiksi lapsen huonot kokemukset vaikuttavat pitkälle, useinhan näillä lapsilla on jo usein päässyt kehittymään sellainen kielteinen minäkuva lukuisten epäonnistumisten seurauksena. Näitä vaurioita ei korjata millään pillerillä. Pitäkää asioista kirjaa, ja tehkää yhteistyötä ensisijaisesti nimenomaan lääkäreiden ja hoitavan tahon kanssa lääkitysasioiden seurannan kanssa. Itse en opettajia enää edes informoi välttämättä muutoksista ja tauoista. Pysyy se tieto silloin luotettavampana tehoa arvioitaessa. Opettajilla on tapana tavallaan arvioda näitäkin asioita nimenomaan sen lääkitystiedon pohjalta. Esimerkiksi meillä ei seurannoissa näkynyt mitään hyötyä lääkkeiden otosta, mutta viikkojen käytön jälkeen, kun asiasta kerrottiin, alkoi lapsella muka samantien mennä niin hyvin ja ihanasti. Huom, suhtautuminen muuttui nimenomaan juuri silloin, kun saivat tiedon, että syö lääkettä. Kun eivät tienneet, oli koulussa vaan jatkuvasti niin vaikeaa ja hankalaa, ihan mahdotonta suorastaan. Siitä huolimatta, että vaikutus oli näkynyt kaikissa muissa ympäristöissä jo pitkään suotuisana. Ja oli mennyt siis hoitoannoksella jo kauan.

Nämä asiat olen oppinut jo ensimmäisen lapsen kohdalla erottamaan toisistaan, silloin huomasin kaavan olevan selkeä. Jos tietävät tauoista, menee homma samantien huonoksi muka. JOs eivät tiedä, niin suoriin kysymyksiinkin vastataan, että ihan on hyvin mennyt, ei mitään huolta ym. Meillä siis metyylifenidaatit vanhimmalla jouduttiin pistämään lopulta täysin pois, kun lapsi oli aivan sekaisin, ja kärsi mm. ihan kauheista paniikkikohtauksista. Se oli sitä luokkaa, että ulosmeno ei onnistunut hirveän ötökkäkammon vuoksi. Nämä jäivät todella nopeasti pois, kun lääke poistui elimistössä, ja juuri noihin oireiluihin oli metyylifenidaateilla suora yhteys. Mutta monenko lapsen kohdalla ne laitetaan vain sen adhd:n piikkiin? Oman käsitykseni mukaan, aivan liian monella.

Kai muita vaihtoehtoja on kokoeiltu ennen lääkityksen aloittamista?

On kokeiltu. Tilanne on sinällään poikkeava, että ko lapsi on meille sijoitettuna eli olemme hänen sijaisperheensä. Jo tuon statuksensa puolesta lasta on tutkittu ehkä normilasta enemmän. Koulun aloitus paljasti aika massiivisen ongelman, jonka on odoteltu lieventyvän elämän tasoittuessa. Nyt lapsi on ollut meillä jo kolme vuotta ja paljon hyvää on tapahtunut niin tarkkaavuuden kuin muidenkin osa-alueiden kannalta.

Lääkitys alkoi annostuksella 10 mg viime viikolla ja vaikka tuo annos on varmaankin alimitoitettu (kuulemma oikea annos on yleensä mg:ssä sama kuin paino kiloissa) niin kyllä meillä eroa huomaa. Toisaalta lapsi on ollut niin "pihalla" että pienikin parannus tuntuu. Ruokahalussa ei muutoksi, ei kipuja missään, toisena iltana valvoi tunnin tavanomaista pidempään, mikä on harvinaista ja varmaan johtui lääkkeestä.

Nyt päätös lääkityksen kokeilemisesta tuntuu hyvältä, kuukausi on tarkoitus kokeilla tätä vahvuutta ja sitten nostaa annosta, jos tarvis.

Kiinnostaisi tietää vielä, mitä muuta on kokeiltu?

Lääkkeistä en tiedä.
Lääkäri ehdotti mulle tota tarkkaavaisuushäiriö diagnoosia, mutta enpä tiedä, ehkä siinä jotain perää voisi olla, olen päiväunelmoija jonka keskittymiskyky on epätasainen, no joka tapauksessa joku diagnoosi mulle kuuluu oli se sitten skitso as tai add, tai vaikka kaikki kolme.