Millaista oli meininki silloin kun ajoitte ympäriinsä? Oliko yhtä ääliömäistä esim. kilpailuja valoista niinkuin nykyään? Millaisia autoja oli? Mikä oli se "hieno" auto siihen aikaan, mitä monella ei ollut? Miten tuunasitte ja virittelitte autoja?
Nuoret autoilijat 60 - 70 ja 80-luvuilla
Kiinnostunut :)
25537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei mitään yltiöpäistä todellakaan, 60-luvulla kun trabantille annettiin hanaa niin meni puolipäivää ennenkuin seuraava sai näkyväisyyttä raitille.
Ei valoissa voinut kilpailla, kun ei siihen aikaan vielä ollut pikkukaupungeissa valoja. Autoina oli sellaisia kuin Datsun 100, Lada, Kupla, Fiat 600. Meillä ensimmäinen perheauto 70-luvun alussa oli Mini. Ja nehän olivat isien autoja eikä poikien, joten eipä niitä viritelty. Huollettiin ja korjattiin kyllä, jotta pysyivät liikkeellä. Moottorin täyskorjaus oli sadantuhannen ja öljynvaihto 5000 kilometrin välein. Ei ollut nopeusrajoituksia, mutta eihän tuollaisilla räpsyillä päässytkään kuin hiukan toistasataa.
Rikkailla saattoi olla parempaakin kalustoa ja niitä sitten kateellisina katseltiin. 80-luvulla alkoi sitten tavallisella rahvaallakin olla varaa vähän parempiin autoihin.
Itse sain ajokorttini 80-luvun lopulla ja voi helvetti, mitä kohellusta liikenne silloin oli. Tavisautot eivät silloin kovin rivakasti liikkuneet, omani sitäkin vähemmän ja silloin oli vielä tämä 80-lätkäkin, mitä tuoreiden kuskien piti käyttää. Se olikin oiva kusipäämagneetti eli ohi piti mennä vaikka keskellä risteystä / liikenteenjakajan väärältä puolelta.
Tuohan oli myös ns. juppiaikaa eli "menestyjät" veteli sitten urposaabeilla, bemareilla yms. ihan omilla säännöillään. Mitään tolkkua ei ollut, vaan silmänkantamattomiin jatkuvassa jonossakin piti lähteä koukkimaan ohi, päättyvällä kaistalla nasta laudassa vaan tappiin asti, ylämäissä & keltaisella viivalla sokkona ohitukseen, joten ei ollut mitenkään harvinainen tilanne, että vastaantulijan piti väistää pientareelle.
Nykyään tällainen toiminta liitetään lähinnä venäläisiin, mutta tuolloin ei pal venäläisiä tai muitakaan ulkomaaneläviä Suomessa pyörinyt.
Lama pisti lopun tälle. Eipä enää jengi kehunut, miten ei kannata uuteen autoon edes öljyjä vaihtaa, kun se kestää ilmankin pari vuotta ja sitten vaihtoon... Aina sateisen tai kylmän sään tullen oli laman alkuvuosina yllättävän paljon "marjanpoimijoita" Kehä i:n varressa, parhaimmillaan tyyliin auto per 2 km. Ja noista yllättävän iso osa ns. premiumeita
Yleisesti ottaen liikenne on muuttunut noista päivistä paljon paremmaksi eli pitkissä jonoissa ei turhaan ohitella, vetoketjuperiaate toimii ainakin joskus jne. Vain yksi on ennallaan:
- maanteillä on edelleen veritulppia, jolla ajonopeus seilaa normaalisti 5-30 km/h alle rajoituksen, mutta pysyy parin km/h tarkkuudella satasessa ohituskaistan kohdalla
Samaan tyyliin kuului myös se, että toisen auton yrittäessä ohitusta mulkero nosti omaa nopeuttaan kympin tai kaksi. Tehottomalla autolla ei sitten "tarvinnutkaan" ohittaa, vaan piti jäädä köröttelemään tientukon tahtiin. Nykyautoilla näistä pääsee jo ohi, mutta nopeus pitää kyllä nostaa ohituksen aika reippaaksi, ettei tientukko/kotipoliisi kerkiä vastaamaan haasteeseen.
Autot eivät kulkeneet kovin hyvin tuolloin, muut prätkät kyllä!
Muistan prätkällä kokeillun, kuka uskaltaa ajaa pyörätiellä kovinta nopeutta. Yks hemmo vet Yamaha 350:llä 150 km/h !!!!
No vuosi oli muistaakseni 1970 jakuljettajalla ikää vaaditut 16 vuotta...
Sittemmin tuota ikärajaa syystä nostettiin.
Voipi olla, että tuossa nopeudessa on hiukan liioittelua, mutta tolkuton oli nopeus pyörätiellä kuitenkin.
Kiitos vastauksista! Näin parikymppisenä autoilijana jostain syystä itse ajattelen, että tuolloin oli kaikki paremmin, samoin liikenteessä ja siinä liikennekäyttäytymisessä. Voi kun olisi vieläkin. Itse parhaani mukaan yritän olla lähtemättä näihin nykyisiin hölmöyksiin mukaan. Subbareita ei minun autoon saa vaikka maksettaisiin! Alkuperäiset kaiuttimet kyllä riittää ja sitä paitsi, mieluummin muutenkin kuuntelen ajaessani moottorin hurinaa, kuin musiikkia. Musiikkia voi kyllä kuunnella kotonakin, ja kovalla myös, jos asuu omakotitalossa.
Ööö... olet parikymppinen eli varmaan syntynyt 90-luvulla, miksei 90-luvun nuorisoautoilu kiinnosta? Itseä v1tutti ja v1tuttaa vieläkin kun heti kun 90-luvulla sain kortin niin tuli tuo p3rkeleen ajoneuvovero voimaan! Ensin tuulilasiin liimattavana tarrana ja nyt laskuna.
Miten ne 70-luvulla sai nopeasti pois käytöstä silloisen tuulilasitarran? Miksei se onnistunut enää 90-luvulla eikä taida poistua enää milloinkaan käytöstä kuten ei ole poistunut väliaikainen autoverokaan...p3rkele.
Itsellä oli ekaksi -56 mallinen Hilman minx. Ajelin sillä armeijan ajan -68. Joskus pistin 10 litraa naftaa tankkiin bensan joukkoon ja kerran petroolia, tuli vähän halvemmaksi. - 70 ostin -54 Ford Mainlinen jolla sutattiin vuosikaudet. Rahaa oli niin vähän, että lääkiksen eteen pääsi parkkiin ja pieni kierros kartsalla. Joskus saattoi kyydistä saada bensaraa tai pimeän pullon myynnistä. Kerran talvella parkissa lämmitin hyttiä kaasukeittimellä. Kerran kaveri kysyi kadulla, että lähdetäänkö Imatran ajoihin. Mennää vaa. Tuuks sää se huusi ystävälleen jalkakäytävällä. Juu"u. Ja siitä paikasta kolmen päivän reissu. Ciacomo Agostini oli huippu.
Hienoja oli silloin Ford Ukkoslintu, Edsel, Ford -51 Sunliner, Ford crown Victoria -56 . -59 Ford, -49 ja 51 Hudson, Kaiser. puna-musta Nash Ambassador. Packard. Muutama Letukkakin oli, mutta niitä oli enemmän Tampereella. Musiikista: Kaverilla oli autossa single-levysoitin, mukavasti toimi. Itsellä oli matkaradio takapenkillä. Siihen olisi pitänyt olla radiolupa. Niinpä vähän piilottelin sitä kun polliisit pysäyttivät. Foordini 239 cuin,( 3,9 litran ) moottorilla ei paljon juhlittu,se verran laiska se oli. Mutta -61 Buicissa oli ruutia ja kateellisina katselimme kun se asfaltilla veti sladia. Driftailua se nykyään taitaa olla Oma vei katsalla 22 litraa satasella ja maantiellä 11,2 l. Kaara on vielä hengissä ja on päässyt oikein kirjaankin.
Itse aloittelin "korttelin kiertämisen" 80-luvun alkupuolella ja Tampereella oli siihen aikaan todella paljon autoja viikonloppuiltaisin liikkeellä.
Nuorison "parinmuodostus" pyöri siihen aikaan lähes kokonaan tuon autotouhun ympärillä. Me ajeltiin autoilla ja tytöt joko pyrki tai niitä pyydettiin kyytiin.
Homma meni tietenkin niin, että mitä hienompi auto, niin kauniimman tytön sai mukaan, tai ainakin me kuviteltiin.
Itselläni oli 60-luvun lopun Dodge Coronet ja sillä sai.
Kaikenlaisia kisoja oli silloin varmaan paljon enemään kuin nykyään ja olipa jopa jonkinlaisia vedonlyöntejäkin. Suosituin haaste oli varmaankin "sillan alle". Joka tarkoitti Lempäälän moottoritien valoista lähtöä ylämäkeen kohti Helsinkiä ja mäen päällä meni Lempäälän silta, jossa katottiin voittaja.
Muutama hieno auto jäänyt mieleen, 70-luvun alun remmiahdettu coronet(AJO-1), 61-avo Impala, mutta hienoimpana jäi mieleen 70-luvun alun Corvette. Nuo kaikki oli autoja, joita ei ollut kaikilla, eikä ole kaikilla vieläkään.
Kerrotko tarkemmin coronetista ja etenkin sen kuskista:).
Oliko autosi musta?
Kyllä Coronet oli musta ja kuski (minä) oli vaalea rokkaripoika.
Muistan sut, asuit Multisillassa.
Oltiin muutama ilta yhdessä :)
Voi kuule 60/70-luvulla ei ollut varaa hankkia autoa, kun vasta sitten kun toinen lapsi oli kärryissä. Silloin oli pakko siirtyä busseista/junista omaan autoon. Sillä ei paljon mussuteltu eikä tuunailtu.
68 Corolla farmari, ostettu n 75
Kun meille autoja ostettiin oli ne lähinnä Mosseja, 402 ja 407 jne. Sitten ostettiin Elite, joka oli jo mahtava auto ja tilava, se kaksi lamppuinen. Mutta viimein siirryttiin oikeisiin autoihin eli Ladaan. Se oli upea, lämmin ja talvivarma auto. Kolmosella kerran kokeiltiin ja vauhti liki 140, mutta hyppäs venttiilinostin pois paikaltaan. Ei muuta kuin venttiilikopan kansi auki ja ja siirrettiin nostin paikalleen. Ja ajo jatkui. Siinä sitten riiattiin entistä morsianta, siis nykyistä vaimoa. Auto on jo hävinnyt, vaimo ei!
EI samanlaista silloin ollut, yhteiskunnan muuttuminen vaikuttaa
paljon ja autotkin on niin paljon kehittyny että sillä on yhtä iso merkitys.
Mutta se ahdistus, kiire, pahoinvointi, stressi niin kyllä sitä on
paljon paljon enemmän ja ei kai se voi olla näkymättä liikenteessä nimenomaan.
Eli itse olen aloittanut ajamaan vuonna -93 aikoihin kaiketi mutta
onhan sitä jo sitä ennen saanu kattella liikennettä takapenkillä ja
pelkääjän puolella.
Vastaanpa nyt minäkin, kun ketjusta näyttää vielä puuttuvan siihen aikaan yleinen COROLLA DX -83 käyttäjäkunta!
-erotuin "kartsalla" lähinnä auton iän (vain 3v hankittaessa) ja alumiinivanteiden avulla. -tärkeää oli silloin myös, että auton keula oli valoilla varustettu, eli lisäpitkät, sumarit ja keltaiset huomiovalot toivat persoonallisuutta minunkin Corollaani. -karvanopat ja hajukuuset oli vakiokamaa, "paremmilla" kuten minulla, oli Plyyshi-penkit. -12" subwoofer oli harvinen, vuonna 1987 vielä.......
Valoista kiihdytyksiä, ei Vakka-Suomessa ollut, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut.
-maantietaipaleilla usein asettiin "kaasu pohjassa" eli Corollakin siellä 155-160km/h mittarissa, joka huimasta mittarivirheestä huolimatta oli reilusti yli nopeusrajoitusten. -vastaantulevia tutka-autoja ei silloin kai vielä ollut, joten kiinteään ratsiaan joutuminen oli silloin anti-lottovoitto, itsekään en menettänyt kertaakaan korttia ja ylinopeussakojakaan en saanut ko. autolla kuin kerran...Turussa koin uuden tuttavuuden, olivat mittanneet silloisella uudella keskinopeuslaitteistolla minua takaapäin.......kun 8-moottoritie loppui ja 60 alkoi.....
DX Corollat ja muut 80-luvun kulkineet oli tavallisia nuorison autoja 90-luvulla kun hinta oli tippunut sopivammaksi. Tietysti rikkaat kersat ajeli uusilla 90-luvun autoilla kuten sinä 80-luvulla noin uudella DX Corollalla. Tietysti 80-luvulla oli ehkä töitä ja palkkaakin enemmän kuin 90-luvun lamasuomessa...
Palkat ovat nousseet ja autojen hinnat laskeneet suhteessa vuosien mittaan.
Työllisyys on taas ollut yksilöllistä, kuten myös se onko palkka hyvä tai huono ko. aikana.
Oli upeeta kengittää piikkinokaskodalla bopeedoita. Ne kulki vaan satasta ja skoda sata kymmenen. Silloin heiluteltiin takaikkunasta oikeaa köydenpätkääkin.. Mullekin bobedasta, joten koulutin sen prätkällä..
Todella mielenkiintoisia juttuja! Kiitos! :)
Kilpaa on ajettu aina ja sen ajan mukaisilla kulkuneuvoilla.
Ja romuakin on tullut ja nähty näiden seurauksena.
Nykyajan autoilla ei oikein voi ajaa tyttö kainalossa. Lämpimät muistot vieläkin, kun ison jenkin isolla etusohvalla kurvailtiin vasen käsi ratissa ja oikeassa kainalossa vaalea pitkähiuksinen tyttö. Etupenkillä oli vielä metrikaupalla tilaa. Siihen oli mukavaa kesälämpimällä meren rannassa oikaista. Kilpaa ei paljon ajeltu, mutta muuten oli mukavaa.
Autoja korjailtiin jatkuvasti. Ei se tuntunut mitenkään erikoiselta, että kerran viikossa joku paikka oli auki. Hyvin ne toimi. Talvella joutui tekemään remppaa ihan kadullakin. 27 astetta pakkasta ja virranjakaja pois. Kädet aivan jäässä ja haavoilla. Jakaja levälleen keittiön pöydälle äidin "mieliksi ". No pääsin kuitenkin liikenteeseen illalla.
Voi että!! Hienoja muistoja sinullakin! Jenkkiauto on kyllä paras mahdollinen auto kaikin puolin :)
Ei sitä autoja nuorena ostettu - on jo tällä palstalla todettu, ettei ollut varaa.
Ensimmäisen auton ostin 29 vuotiaana.
Kellään ei näytä olleen Renault 4 tipparellua.
Yksinkertainen tekniikka, mutta kun oli vähän jäädä jalkoihin, vain 26 DIN hv.
Korttikin ajettiin vain siksi, että jos joku lainaisi....
Eikä pidä 80 luvun "tuning" autoista unohtaa perästä nostettua 70 luvun lopun corollaa, datsunia tai taunusta...
Ajoin kortin -79. Ensimmäinen autoni oli kaverin ladon takaa löytynyt VW kupla -62. Sillä ajeltiin kahden kesän työajot ja talveksi se palasi saman ladon taakse.
Seuraava autoni oli kajakkikaksikko, Saab 96. Se piti hankkia kun sai sellaisen työpaikan jossa ei ilman luotettavaa autoa pystynyt olemaan.
Eipä niillä paljon kilpailtu eikä varsinkaan pelleilty. Oma auto oli kuitenkin sen verran iso sijoitus nuorelle miehelle, että mieluummin antoi toisten hölmöillä. Joskus jonkun muun autolla kuskina ollessa tuli ajetuksi vähän kilpaakin. Kyytiläisten (auton omistaja mukana) yllyttämänä...