Pari vuotta sitten vappuna

Olin juuri täysi-ikäistynyt ja ostanut kämpän, pian tämän jälkeen vapunaatto ja soittelin seuraavalle viikolle sähkömiehet tekemään pari pikku operaatiota päivällä ennen kuin lähdin hiukkasen juhlimaan.

Oli tullut pidettyä vähän nenänvalkaisukuuria ja ilta oli todella kostea joten tuli otettua yksi kovimmista varmaan juopoteista ikinä kun viuna meni hattuun kuin metrihalko, tuli bongattua uusi "vappuheilakin" vanhan luokkakaverin muodossa ja pian tämän jälkeen filmi poikki.

Seuraava havahtuminen siihen että kuului koputusta ovelta. Nousin ihan skarpisti ylös, olin vielä kurkkaavinani peiliin että juu kuosi on ok ja aukaisin oven todeten että onpas kaunis päivä jo valjennut.

Totesin oletetusti edelleen aika tokkuraisilla aivoillani että jaahas, äkkiäpäs ne sähkömiehet tulivat kun oven takana seisoi pari haalariherraa, asiallisesti pidin ovea auki ja kohteliaasti totesin firmassa olevan kiitettävän nopean palvelun plus pyysin käymään peremmälle.

Toinen haalarimiehistä totesi räjähtäen melkomoiseen nauruun että "tää on tän vapun paras", ja toinen myös nauruaan pidätellen totesi lauseen joka hyvin oletettavasta melkoisesta promillemäärästä huolimatta on jäänyt ikuisesti mieleen.

"Niin anteeksi nyt että näin herraa yksiössään aamutuimaan vaivaamme mutta me emme ole sähköyhtiöstä, olemme vähän toisesta firmasta ja herra nukkuu vähän sellaisessa paikassa että vaikka vappu onkin niin pitää nyt kyllä heräillä".

Vähän aloin ympärilleni katsella ja silloin kolahti että ei jukolauta, en näemmä ollut ihan kotioasti päässyt vaan kämpäkseni pikaisesti olettamani paikka oli puhelinkoppi keskellä kaupunkia. Siinä meni kyllä hiukkasen sanattoman noloksi mutta poliisit leppoisasti totesivat että juu jos lähdettäisiin nyt heidän matkaansa.

Eipä siinä muuta kuin maijaa kohti joka oli vieressä parkissa kun ykskaks tuli mieleen että ei helkkari niin mulla oli muuten aika varmasti tämä vappuheila mukana tähän asti. Kohteliaasti vielä poliisillekin sanoin että pitäs varmaan kurkata ettei tässä jossain lähellä nuku ketään sellaista naispuolista jonka ulkonäöstä en kyllä osaa äkkiseltään nyt sanoa mitään.

Toinen poliisi edelleen naureskellen katseli ympärilleen totesi että ei kyllä ketään tässä ole näkynyt että on varmaan todennut että jätetään herra nukkumaan kun niin suloisen viattomasti olin jalat ylöspäin vetänyt sikeitä että eivät hekään meinanneet saada hereille.

Nauroi kuitenkin että no katsotaas nyt sitten vielä täältä olohuoneesta jos tuo äsköinen kerran oli makuuhuone, avaten kopin vieressä olevan paperinkeräyslaatikon. Luulin että nauraminen oli saavuttanut poliisisedillä jo huippupisteensä mutta näin ei ollut, siellähän tämä vappulöytökin sitten nukkui suloisesti paperilaatikossa ja luulin että nauramisesta ei tule loppua ollenkaan enää.

No, ei kun likka ylös laatikosta ja pieni kurkkaus että on ihan ok, tämän jälkeen molemmille kehoitus astua tulevaan kulkupeliin. Yllätys tosin oli suuri kun totesivat tämän olleen kyllä niin huippuhomma jo että eivät enää mihinkään putkaan lähde viemään, että jos molemmat yksimielisesti samaan osoitteeseen suostuvat jäämään niin sanokaa mihin heitetään. No, kyyti kotiovelle asti tuli ja oikein saattaminen että varmasti pääsi sisälle asti.

Pari päivää kyllä meni hyvin heikossa hiljaiselossa molemmilla ja itseasiassa meni kyllä vähän kauemmin että kehtasi naamaa näyttää aivan jokapaikassa. Tekstiviesteistä ja soitoista sai päätellä että joku oli vielä nähnytkin koko homman, soittoa ja viestiä tuli niin työpaikalta kuin muustakin tuttavapiiristä. Ja kuulee vieläkin, eritoten vappuna.

No, onhan se kiva että jonkun jäljen jättää itsestään elämään, nurkilla kuulemma poliisille on kyseistä laatikosta ja puhelinkopista tullut vakioilmaisu, "tarviipa tarkastaa makuu -ja olohuonekin taas". Onhan se kiva että jotenkin jää mielikuviin elämään, kai...