Taas kerran HS puhuu kieliasioista, pakkoruotsia mainitematta:
"UUTISET PÄÄKIRJOITUS
KOLUMNI
Maistelijalle jää surkea kielitaito
29.1.2013 6
Tiina Rajamäki
HELSINGIN SANOMAT
Englannillahan pärjää aina! Parempi on osata englantia todella hyvin kuin useita kieliä epätäydellisesti. Englanti toimii joka tilanteessa, aivan kaikkialla.
Nämä väitteet muuttuvat todeksi etenkin silloin, kun suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset valikoivat kieliopintojaan.
Saksa, ranska ja venäjä ovat menettäneet suomalaisten nuorten keskuudessa dramaattisesti suosiotaan.
Espanjan kurssien suosio kasvaa ainakin pääkaupunkiseudulla. Hyvin monen mielestä on kätevää opetella käytännön "dónde está el hostel" – onhan mahdollista, että välivuoden aikana tulee lähdettyä Latinalaiseen Amerikkaan reissaamaan.
Lukiossa valittavista vapaaehtoisista kielistä on tullut kuin fiinin ravintolan maistelumenu. Moni oppilas valitsee kurssitarjottimelta lähinnä houkuttelevia pikkuherkkuja: yhden tai kaksi kurssia.
Onhan jännittävää esimerkiksi opetella venäjän aakkoset. Jätetään kuitenkin akkusatiivit ja translatiivit niille, joita todella kiinnostaa.
Näiden tarjottimien kieliherkkujen kanssa kilpailevat suosiosta muiden aineiden kurssit. Pitäisi valita, menisikö biologian kenttäkurssille vai jatkaisiko saksan adjektiivintaivutuksen opettelua. Myönnän, paha valinta.
Kielitaito, jonka avulla voi lukea, keskustella, kommentoida, kiistellä, neuvotella ja sopia, ei synny herkkuja närppimällä. Sen rakentaminen vie vuosia.
On helppoa luetella kymmeniä ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman sujuvaa saksan ja espanjan taitoa.
Voin listata satoja lehtijuttuja, elokuvia ja näytelmiä, jotka olisivat jääneet lukematta ja näkemättä. Väittelyitä, jotka eivät olisi englanniksi ikinä kärjistyneet niin kiinnostaviksi. Yksi pitkä parisuhde olisi jäänyt syttymättä.
Mutta onko englantia laajemmalla kielitaidolla muutakin väliä kuin kiinnostavampi yksityiselämä ja epämääräinen "sosiaalinen pääoma"?
On. Monet yritykset ovat helisemässä, kun saksan-, ranskan- tai venäjäntaitoisia työnhakijoita ei löydy. Niiden mielestä on nimittäin tärkeää, että samat ihmiset, jotka hallitsevat ydintoiminnot, osaavat myös viestiä niistä. Kielitaitoa on vaikea ulkoistaa.
Maanantaina tätä kirjoittaessani sähköpostiin saapui yllättäen EU:n komission tiedote: turkulainen Annika Metso on voittanut Euroopan unionin lukiolaisille järjestämän kielenkäännöskilpailun Suomen-osakilpailun käännöksellään ranskasta suomeksi.
Merci, Annika! Kieli-ihminen iloitsee.
Tiina Rajamäki
Kirjoittaja on HS:n kotimaantoimituksen varaesimies."
"UUTISET PÄÄKIRJOITUS
KOLUMNI
Maistelijalle jää surkea kielitaito
29.1.2013 6
Tiina Rajamäki
HELSINGIN SANOMAT
Englannillahan pärjää aina! Parempi on osata englantia todella hyvin kuin useita kieliä epätäydellisesti. Englanti toimii joka tilanteessa, aivan kaikkialla.
Nämä väitteet muuttuvat todeksi etenkin silloin, kun suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset valikoivat kieliopintojaan.
Saksa, ranska ja venäjä ovat menettäneet suomalaisten nuorten keskuudessa dramaattisesti suosiotaan.
Espanjan kurssien suosio kasvaa ainakin pääkaupunkiseudulla. Hyvin monen mielestä on kätevää opetella käytännön "dónde está el hostel" – onhan mahdollista, että välivuoden aikana tulee lähdettyä Latinalaiseen Amerikkaan reissaamaan.
Lukiossa valittavista vapaaehtoisista kielistä on tullut kuin fiinin ravintolan maistelumenu. Moni oppilas valitsee kurssitarjottimelta lähinnä houkuttelevia pikkuherkkuja: yhden tai kaksi kurssia.
Onhan jännittävää esimerkiksi opetella venäjän aakkoset. Jätetään kuitenkin akkusatiivit ja translatiivit niille, joita todella kiinnostaa.
Näiden tarjottimien kieliherkkujen kanssa kilpailevat suosiosta muiden aineiden kurssit. Pitäisi valita, menisikö biologian kenttäkurssille vai jatkaisiko saksan adjektiivintaivutuksen opettelua. Myönnän, paha valinta.
Kielitaito, jonka avulla voi lukea, keskustella, kommentoida, kiistellä, neuvotella ja sopia, ei synny herkkuja närppimällä. Sen rakentaminen vie vuosia.
On helppoa luetella kymmeniä ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman sujuvaa saksan ja espanjan taitoa.
Voin listata satoja lehtijuttuja, elokuvia ja näytelmiä, jotka olisivat jääneet lukematta ja näkemättä. Väittelyitä, jotka eivät olisi englanniksi ikinä kärjistyneet niin kiinnostaviksi. Yksi pitkä parisuhde olisi jäänyt syttymättä.
Mutta onko englantia laajemmalla kielitaidolla muutakin väliä kuin kiinnostavampi yksityiselämä ja epämääräinen "sosiaalinen pääoma"?
On. Monet yritykset ovat helisemässä, kun saksan-, ranskan- tai venäjäntaitoisia työnhakijoita ei löydy. Niiden mielestä on nimittäin tärkeää, että samat ihmiset, jotka hallitsevat ydintoiminnot, osaavat myös viestiä niistä. Kielitaitoa on vaikea ulkoistaa.
Maanantaina tätä kirjoittaessani sähköpostiin saapui yllättäen EU:n komission tiedote: turkulainen Annika Metso on voittanut Euroopan unionin lukiolaisille järjestämän kielenkäännöskilpailun Suomen-osakilpailun käännöksellään ranskasta suomeksi.
Merci, Annika! Kieli-ihminen iloitsee.
Tiina Rajamäki
Kirjoittaja on HS:n kotimaantoimituksen varaesimies."
Vastaukset 12
Vanhimmat
On se aivan sairasta, kun pitää kiertää ja kaartaa kuuman puuron ympärillä.
"...Väittelyitä, jotka eivät olisi englanniksi ikinä kärjistyneet niin kiinnostaviksi. Yksi pitkä parisuhde olisi jäänyt syttymättä...."
Onko, Tiina, kieliopetuksen tarkoitus naittaminen?
"...Mutta onko englantia laajemmalla kielitaidolla muutakin väliä kuin kiinnostavampi yksityiselämä ja epämääräinen "sosiaalinen pääoma"?..."
Tämän lähemmäksi Tiina ei ruotsinopetusta pääse. "Sosiaalinen pääoma" on Tiinan sanastossa sama kuin "ruotsintaito".
Hie Tiina,
eikö hävetä?
Miksi et kirjoita, että pitäisi olla vapaa kielivalinta? Sillähän se kielitaito laajenisi ja monipuolistuisi.
Jokaiselle 2 pakollista, vapaavalintaista kieltä äidinkielen lisäksi.
Tiina on tainut olla Mgaman toimittajamodulissa "opissa".
Jos kirjoittaa pakkoruotsi tai vapaa kielivalinta niin Helsingin Sanomat ei julkaise!
Kyllä tuo oli kannanottoa pakkoruotsia vastaan, vaikkakin vain rivien välissä :))
Tiina ei maininnut ruotsinkieltä rikkautena.
Tuosta englannista vielä sen verran, että noin keskimäärin väittäisin omien kokemusteni pohjalta että kaikkein huonoiten englannilla pärjää Euroopassa.
Saksa ja Ranska ovat sen verran kansallistuntoisia maita, ranskaa ja saksaa puhutaan useassa maassa ja saksalaiset lisäksi matkustavat paljon joten todellisuudessa saksa on paljon kovempi sana Euroopassa kuin englanti.
Euroopassahan on vain Iso Britannia jossa kieltä puhutaan natiivina, kaikille muille se on vieras kieli.
Kieltä tarvitsee nimittäin tuolla mualimalla muuallakin kuin neukkareissa.
Tuosta englannista vielä sen verran, että noin keskimäärin väittäisin omien kokemusteni pohjalta että kaikkein huonoiten englannilla pärjää Euroopassa.
Älähän nyt valehtele noin älyttömästi! Itse suuren kansainvälisen firman palveluksessa pitkään olleena ja monta kertaa Saksassa lisäkoulutusta saaneena on englanti ollut aina koulutus- ja käyttökielenä.
Kyllä nyky-Ranskassakin nuoriso opiskelee englantia pääsääntöisesti.
Kielilaki on kuin ankdaamin dekoltee: antava mutta ei pure.
Mites muuten saaraan lapset oppimaan englannin lisäksi saksaa ja ranskaa, kuin poistamalla pakkoruotsi. Onko ankalla tähän lääke ja kerro mikä se on.
Saksaa ja ranskaa ei osata, muissa maissa ja muualla euroopassa kiertelevät mainittujen maiden turistit ovat kielitaidottomia. Miten tämä on syy osata saksaa ja ranskaa. Varmasti osa heistä pärjäävät paremmin enkulla kuin äidinkielillään ja loput on ummikkoja.
Suurin osa kielellisesti vähemmän lahjakkaista kykenee oppimaan yhden kielen hyvin (lue hyvin) oman äidinkielensä ohella. Mutta ei hätää, tämä porukka rakentaa taloja ja koneita, laatii tietokoneohjelmia ja kehittää fysiikan kärkihankkeita, joilla tuotetaan maahan ja maailmalle hyvinvointia.
Kielellisesti huippulahjakkaat voivat toki opetella hyvin kolme kieltä tai useampikin. He ovat yleensä humanisteja, jotka suunnittelevat toisten kieliopintoja, eikä heillä usein ole mitään arvostusta muulla tavoin lahjakkaita kohtaan.
Huomasin saman. Mutta toisaalta tekstistä puuttui täysin tyypillinen pakkoruotsin ylistys. Eli HS on pikkuhiljaa kääntymässä kielivapauden puolelle.
Kohta voidaan nähdä kolumni, jossa itse pääongelma eli pakkoruotsi tuomitan.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/60 Käykää äänestämässä lakialoitetta: ruotsin opiskelu vapaaehtoiseksi.