Hämmästyin pari kuukautta sitten kun törmäsin tapaukseen, jossa sosiaatityöntekijä oli langettanut neljän kuukauden vankeustuomion psyykkisesti ja neurologisesti oireilevalle nuorelle. Tässä tapauksessa nuorta ei ollut oikeudessa tuomittu mistään rikoksesta. Sosiaalityöntekjän ainoa peruste asiassa oli, että vapauden riisto on "lapsen edun mukaista". Muuta selitystä asialle ei ollut. Selitys ja perustelu on melko yleisluontoinen ja mahdollistaa sosiaalihuollolta järkyttävän mielivallan käytön. Valitettavasti hallinto-oikeus osottautuu usein myös sosiaalihuollon kumileimasimeksi. Suomessa luotetaan liikaa ja sokeasta viranomaisiin. Sosiaalityöntekjöillä ei ole psykologista ei lainopillista osaamista, neurologisesta puhumattakaan.
Vapauden riisto totetettiin määrittämällä ensin kuukauden EHO-jakso eli erityisen huolenpidon jakso. EHO on hienosta nimestään huolimatta lähinnä vankeustuomiota. Tänä aikana nuori ei saa poistua laitoksen seinien ulkopuolelle. Jakson aikana ei anneta nuorelle mitää hoitoa. Toimenpide on lähinnä rangaistus huonosta käytöksestä.
Kuukauden EHO-jakson jälkeen sosiaalihuolto langetti lisäksi kolmen kuukauden YPR-jakson eli yhteydenpidon rajoituksen. Joka käytännössä tarkoitti sitä, että nuori ei saa olla yhteydessä laitoksen ulkopuolelle kenenkään kanssa paitsi laitoksen tiloissa. Eli tällöin nuorta estetään taas poistumasta laitoksen rakennuksista.
Tässä tapauksessa, jonka tunnen, nuoren normaalissa elämän piirissä ei ollut vaarallisia tai vahingoittavia ihmissuhteina. Ainut ongelma nuorella oli karkailu laitoksesta.
Mielestäni tämä on täysin hämmästyttävää. Olen aiemmin pitänyt Suomea oikeusvaltiona ja sivistysvaltiona. Mutta tähän tapaukseen törmättyni vakuutuin, että tässä maassa on ainakin yksi viranomaistaho, jolla on neuvostoaikainen virkamiesvalta, sosiaalihuolto. Sosiaalihuolto pitää itseään kaiken lain ja arvostelun yläpuolella olevana, joka voi mielivaltaisesti toteuttaa omia huonosti tutkittuja ja perusteltuja näkemyksiään.
Sosiaalihuollon toimivalta pitäisi ajanmukaistaa. Sosiaalityöntekijät eivät saisi määrätä lapsille näin pitkiä vapauden rajoituksia. Vapaudenrajoituksista pitäisi päättää ainoastaan laaja monialainen ryhmä, jossa olisi paikalla neurologian, psykologia, sosiaalihuollon ja oikeuden asiantuntijat. Tällöinkin tapaukseen pitäisi tutustua eri näkökohdista ja harkita myös muita vaihtoehtoa. Asiantuntija ryhmän pitäisi kuunnella nuorta ja muitakin hänen lähipiirissä olevia henkilöitä ja ottaa heidän näkemyksensä huomioon. Lisäksi tapaus pitäisi alistaa ainakin kerran kuukaudessa asiantuntija ryhmän arviointiin, onko perusteltua jatkaa vielä vapauden riistoa.
On hämmästyttävää, että alle 18-vuotias voi olla näin heikossa asemassa viranomaisiin nähden. Aikuisen ei tarvitse alistua vastaavaan mielivaltaan.
Vapauden riisto totetettiin määrittämällä ensin kuukauden EHO-jakso eli erityisen huolenpidon jakso. EHO on hienosta nimestään huolimatta lähinnä vankeustuomiota. Tänä aikana nuori ei saa poistua laitoksen seinien ulkopuolelle. Jakson aikana ei anneta nuorelle mitää hoitoa. Toimenpide on lähinnä rangaistus huonosta käytöksestä.
Kuukauden EHO-jakson jälkeen sosiaalihuolto langetti lisäksi kolmen kuukauden YPR-jakson eli yhteydenpidon rajoituksen. Joka käytännössä tarkoitti sitä, että nuori ei saa olla yhteydessä laitoksen ulkopuolelle kenenkään kanssa paitsi laitoksen tiloissa. Eli tällöin nuorta estetään taas poistumasta laitoksen rakennuksista.
Tässä tapauksessa, jonka tunnen, nuoren normaalissa elämän piirissä ei ollut vaarallisia tai vahingoittavia ihmissuhteina. Ainut ongelma nuorella oli karkailu laitoksesta.
Mielestäni tämä on täysin hämmästyttävää. Olen aiemmin pitänyt Suomea oikeusvaltiona ja sivistysvaltiona. Mutta tähän tapaukseen törmättyni vakuutuin, että tässä maassa on ainakin yksi viranomaistaho, jolla on neuvostoaikainen virkamiesvalta, sosiaalihuolto. Sosiaalihuolto pitää itseään kaiken lain ja arvostelun yläpuolella olevana, joka voi mielivaltaisesti toteuttaa omia huonosti tutkittuja ja perusteltuja näkemyksiään.
Sosiaalihuollon toimivalta pitäisi ajanmukaistaa. Sosiaalityöntekijät eivät saisi määrätä lapsille näin pitkiä vapauden rajoituksia. Vapaudenrajoituksista pitäisi päättää ainoastaan laaja monialainen ryhmä, jossa olisi paikalla neurologian, psykologia, sosiaalihuollon ja oikeuden asiantuntijat. Tällöinkin tapaukseen pitäisi tutustua eri näkökohdista ja harkita myös muita vaihtoehtoa. Asiantuntija ryhmän pitäisi kuunnella nuorta ja muitakin hänen lähipiirissä olevia henkilöitä ja ottaa heidän näkemyksensä huomioon. Lisäksi tapaus pitäisi alistaa ainakin kerran kuukaudessa asiantuntija ryhmän arviointiin, onko perusteltua jatkaa vielä vapauden riistoa.
On hämmästyttävää, että alle 18-vuotias voi olla näin heikossa asemassa viranomaisiin nähden. Aikuisen ei tarvitse alistua vastaavaan mielivaltaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aiheesta asennepaita:
http://www.pahis.fi/product/2883/sosiaaliturva---sossu/
No tädit pääsi ihan oikeasti Suomalaisen kimppuun,,ei se pysty vetämään RASISTIKORTTIA.
Joopa joo tätähän se on oman maan kansalaisilla.