Oikeisto Suomessa -kirjan tilaisuudessa puukotus

se on... Dan Koivulaakso!!

Nämä äärivasemmistolaiset paskiaiset ovat esittäneet lukemattomia kertoja haluavansa kansanmurhata suomalaiset ja tuhota suomalaisen demokratian. Tämä oli demokratian itsepuolustusta, joka jäi tekemättä -30-luvun Saksassa.

Oli näytelty tapahtuma.

Rasistiset oksettavat kommunistit eivät päästäneet poikia sisään ja väkivalloin yrittivät poistaa heitä jolloin pojat oikeutettuina ryhtyivät puolustamaan itseään.

Juuri tommoset kirjan esitykset lisää vaan väkivaltaa niissä katsotaan aina vaan yhdestä näkökulmasta asioita.

Brunila ja Andersson ovat ruotsinkielisiä.
Ilmeisesti heidän kirjansa on samaa propagandaa suomalaisia vastaan kuin
yle:n p.aska jutut.

http://areena.yle.fi/tv/1818424

Suojelupoliisi ei tutki vakavasti näitä äärioikeiston terroristeja. Eipä toisaalta yllätä. Breivik sai toimia rauhassa Norjassa - miksei siis nämäkin.

Arhinmäki on jo pitkään villinnyt nuorta porukkaa tällaiseen. Smash Asem hyökkäyksellä aloitettiin demokratian murtaminen. Anarkistit ja stallarit ovat vaaraallista porukkaa ja ihailevat myös urheiluväkivaltaa. Arhinmäki: "En ole mikään kukkahattutäti."

työllisyyden puolustaminen, yritysvoittojen jako työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, kuolemantuomio keinottelijoille ja koroillaeläjille, trustien ja suurkauppojen sosialisoiminen, eläkejärjestelmän laajentaminen, yhtäläisen koulutuksen tarjoaminen köyhimmillekin, lapsityön kielto ja pääoman herruuden lakkauttaminen

Järjestetty tappelu. Ketään kiinnostaisi tuollainen roskakirja, ellei sen julkistamisesta saataisi jotain uutista aikaiseksi. Tuo Danhan on jossain Pride-tilaisuudessa väittänyt, että häntä on kaasutettu, vaikka taisi sekin olla keksitty juttu, että pääsi uutisiin.

Jos on rivin äärioikeassa päässä,niin kuvittelee kaikkien hänestä vasemmalla olevien olevan kommunisteja,joita on oikeus solvata ja puukottaa. Entä,jos se rivi muuttuisi piiriksi?
Jotkut rikollisen typerät tekivät Jyväskylässä parhaansa ja se alitti riman kirkkaasti. Tuollaiset hillujat pitäisi lähettää takaisin Saharaan.

"Kirjatilaisuuden järjestäjät olivat varautuneet välikohtaukseen"

http://www.hs.fi/kotimaa/Kirjatilaisuuden järjestäjät olivat varautuneet välikohtaukseen/a1305643454055

Eli he tietoisesti kirjoittamalla paskaa provosoivat nämä juntit väkivaltaan?

Ei helvetti mitä toimintaa tältä ns. vasemmistolta, joka kannattaa yksityisten pankkien rahanluontioikeuden säilyttämistä eli rahavallan säilyttämistä.

Mihin muuten hävisi se ketju edellisillalta, jossa vasurit aukoivat joukolla päätään ja saivat kritiikkiä johon eivät enää kyenneet vastaamaan?

Persut ne vaan puolustelee omiensa rötöksiä.

Sisäministeri on antanut nähtävästi hyväksyntänsä tällle.

1. JOHDANTO

Turvallisuuspolitiikka on aina ideologisesti sävyttynyttä. Vaikka modernit
valtiot usein korostavat turvallisuusviranomaistensa puolueettomuutta,
historialliset rakenteet, henkilöstöjatkumot ja uhkakuvien määrittely
ovat sidoksissa valtaapitävien poliittisiin projekteihin. Suomessa tämä
historiallinen painolasti on erityisen ilmeinen tarkasteltaessa Etsivän
keskuspoliisin (EK), Valtiollisen poliisin (Valpo) ja Suojelupoliisin (Supo)
toimintahistoriaa 1919–1949.

-----------------------------------------------------------
2. Etsivä keskuspoliisi ja valkoisen Suomen rakentaminen (1919–1937)

Etsivä keskuspoliisi perustettiin heti sisällissodan jälkimainingeissa
vuonna 1919. Sen tehtäväksi tuli "kumouksellisten liikkeiden" torjuminen,
mikä tarkoitti käytännössä vasemmiston ja erityisesti kommunistien
valvontaa ja rajoittamista. EK:n henkilöstörekrytointi painottui jääkäreihin
ja suojeluskuntalaisiin – taustaan, joka oli ideologisesti voimakkaasti
oikealle kallellaan (Kettunen 2008).

1920-luvulla EK toimi aktiivisesti yhteistyössä suojeluskuntien ja
myöhemmin Lapuan liikkeen kanssa. Historiantutkija Oula Silvennoinen
toteaa, että EK oli ”de facto osa valkoisen Suomen poliittista projektia,
jossa kommunismi ei ollut vain ideologinen uhka, vaan myös moraalinen ja
eksistentiaalinen vaara” (Silvennoinen 2019, s. 76).

-----------------------------------------------------------
3. Valpo ja valtion virallistettu ideologisuus (1937–1949)

Vuonna 1937 EK nimettiin uudelleen Valtiolliseksi poliisiksi (Valpo), ja sen
valtuuksia laajennettiin merkittävästi. Toisen maailmansodan aikana Valpo
toimi paitsi ulkovaltojen tiedustelun torjumiseksi, myös sisäpoliittisen
kontrollin välineenä. Tämä tarkoitti vasemmistolaisen toiminnan
järjestelmällistä seuraamista ja neutralointia – ajoittain ilman
oikeudellista perustaa (Ylikangas 1993).

Sodan jälkeen Valpon henkilöstössä tapahtui poliittinen käänne:
kommunistit saivat hetkellisesti asemaa turvallisuuslaitoksessa,
mutta tämä "Punainen Valpo" jäi lyhytaikaiseksi ilmiöksi. Vuonna 1948
Valpo hajotettiin, ja sen henkilökunta vaihdettiin laajasti. Tilalle tuli
uusi organisaatio – Suojelupoliisi.

-----------------------------------------------------------
4. Suojelupoliisin synty ja institutionaalinen jatkumo (1949–)

Vuonna 1949 perustettu Suojelupoliisi (Supo) asetettiin virallisesti
puolueettomaksi toimijaksi. Kuitenkin henkilöstön, tiedustelukäytäntöjen
ja turvallisuuskäsitysten jatkuvuus Valpon ajoilta tarkoitti, että
ideologinen perintö ei katkennut, vaan pehmeni muotoon, jossa
kommunismi säilyi keskeisimpänä uhkana aina kylmän sodan loppuun asti
(Siltala 2019).

Vaikka Supon toiminta on virallisesti poliittisesti sitoutumatonta,
historialliset esimerkit osoittavat, kuinka helposti turvallisuusuhkien
määrittely voi nojata valtaapitävien ideologiseen näkemykseen
järjestyksestä ja kaaoksesta.

-----------------------------------------------------------
5. Kaikuja nykypäivässä: Perussuomalaiset ja uhkakuvien politiikka

Nyky-Suomessa poliittinen oikeisto – erityisesti perussuomalaiset – käyttää
retoriikkaa, joka muistuttaa 1930-luvun uhkakuvien logiikkaa.
"Maahanmuutto", "punavihreä kupla" ja "sisäiset viholliset" ovat tuttuja
teemoja, jotka asemoidaan uhiksi kansalliselle järjestykselle ja turvallisuudelle
(Välimäki 2021).

Puolue on esittänyt toistuvasti vaatimuksia turvallisuusviranomaisten
valtuuksien lisäämiseksi, kansalaisjärjestöjen tarkemmaksi valvonnaksi
sekä "ideologisen vaikuttamisen" kitkemiseksi valtionhallinnosta. Nämä
keskustelut jatkavat pitkää perinnettä, jossa valtio määrittää uhkakuvat
sisäisesti eikä ulkoisesti, ja käyttää turvallisuusviranomaisia näiden
hallintaan.

-----------------------------------------------------------
6. JOHTOPÄÄTÖKSET

Suomen turvallisuuspoliittinen historia osoittaa, että turvallisuus ei ole
neutraali vaan ideologinen käsite. Sen määrittelyä ovat pitkälti ohjanneet
vallassa olevien poliittiset tarpeet – erityisesti oikeiston. Vaikka Suojelupoliisi
on virallisesti sitoutumaton, sen historiassa elää edelleen painolasti, jossa
uhat määritellään yhteiskunnallisesti normatiivisten ihanteiden mukaan.

Tämän taustan ymmärtäminen on tärkeää myös nykykeskustelussa.
Poliittisten liikkeiden, kuten perussuomalaisten, harjoittama uhkaretoriikka
ei ole historiallisesti uusi ilmiö, vaan osa jatkumoa, jossa turvallisuutta
käytetään vallankäytön välineenä.

-----------------------------------------------------------
LÄHTEET

- Kettunen, P. (2008). "Globalisaatio ja kansallinen me". Vastapaino.
- Silvennoinen, O. (2019). *Suomalaiset fasistit: Mustan sarastuksen airuet*. WSOY.
- Siltala, J. (2019). *Lapuan liike ja kyyditykset 1930*. Otava.
- Välimäki, J. (2021). *Vihan ja inhon internet: Äärioikeistolaisen liikehdinnän historiaa Suomessa*. Gaudeamus.
- Ylikangas, H. (1993). *Murtuneet mielet: Suomen sotien 1939–1945 psyykkiset seuraukset*. Otava.

Vartija suuttui humalaisille, jotka huitaisi humalassa vartijaa, joka yritti estää humalassa kulkua.

- Jyväskylän legendaarinen kirjastopuukotus pähkinänkuoressa