Hei..
Ajattelin jakaa kokemuksiani kroonisen kivun hoidosta Suomessa. Olen 30-vuotias ja sairastanut kymmenisen vuotta kroonista alavatsa ja-rakkokipua. Viimeiset nelisen vuotta kivut ovat olleet joka päiväisiä ja kovia. Olen joutunut olemaan koko sen ajan sairaslomalla.
Ensin minulla epäiltiin pariinkiin otteeseen endometrioosia, mutta sitä ei todettu kahdessa tähysytysleikkauksessa. Löydettiin pari veristä täplää ja arpikudosta, mutta niille ei ole selitystä eikä ketään ole kiinnostanut tutkia asiaa enempää. Tutkimukset ja hoidot on lopetettu vuosi sitten kokonaan.
Olen nyt kipupolin potilas. Siellä hoito on lähinnä lääkityksen seurantaa ja niiden määräämistä. Ennen kuin sain vahvemmat kipulääkkeet, jouduin käymään monta kertaa pävivystyksessä itkemässä kipupiikkiä. Kohteluni oli huonoa heti vastaanottovirkailijasta lähtien. Kivuiltani en osannut mennä oikealle luukulle ja virkailija laittoi minut jonon päähän uudestaan ilkeyksissään. Hoitaja sanoi kerran, että "senkun odottelet, ei me sulle lääkettä anneta". Lääkäri sanoi kerran, että "tämä ei ole kroonisten kipupotilaiden itkupaikka." Joskus sain pikkin takapuoleen ja joskus lähdin vain itkien kotiin.
Kun aikani vaan jatkoin ravaamista päivystyksessä kohtelustani huolimatta, löytyi lääkäri, joka otti minut osastolle. Olin seurannassa viikonlopun. Maanantai aamuna kyseinen kiva lääkäri oli saanut hirveät huudot hoitajilta etten kuulu naistentautien osastolle. Lääkäri sanoi, että hän ei voi pitää kroonista kipupotilasta osastolla ja laittoi minut Durogesic-kipulaastarin kanssa äkkiä kotiin. Seuraavana aamuna sain kohtauksen, tilasin ambulanssin. Olin saanut lääkkeiden yhteisvaikutuksesta serotoniinioireyhtymän.
Tapahtumista on aikaa noin kolmisen vuotta. Siitä lähtien olen syönyt vahvoja kipulääkkeitä. Laastarin tilalle vaihdettiin oxycontin (3 3), 3-6 Panacodia päivässä, Lyricaa 600 mg. Siti toimintakykyni on sellainen, että olen aina kovin kipeä. Aamupäivisin pystyn välillä käymään asioilla tai pienellä lenkillä. Loppupäivän makaan kipujen takia sohvalla. Olen päivästä pystyssä siis noin kolmisen tuntia. Pienikin rasitus kuten seisominen tai istuminen lisää kipua.
Sairauteni syytä ja nimeä ei tiedetä eikä ketään kiinnosta enää tutkia. Syön vain lääkkeitä lääkkeiden perään. Tottakai toleranssi on kasvanut, mutta lääkepudotukset eivät ole onnistuneet kovan kivun takia kotona. Osastolle ei oteta.
Näillä näkymin minulla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Riudun vain kivuissa ja masennukseenkin olen sairastunut kovien kipujen takia. Kelan mielestä olen silti työkykyinen, joten en saa työkvyyttömyyseläkettä/kuntoutusrahaa. Olen sairaslomalla oleva työtöntyönhakija, joka ei voi tehdä työtä eikä saa ottaa töitä vastaan. Valitus on menossa tällä hetkellä vakuutusoikeudessa asti.
Oisi mukava kuulla onko muilla samanmoisia kokemuksia tai mitä ajatuksia tarinani herättää.
-iinuska82-
Ajattelin jakaa kokemuksiani kroonisen kivun hoidosta Suomessa. Olen 30-vuotias ja sairastanut kymmenisen vuotta kroonista alavatsa ja-rakkokipua. Viimeiset nelisen vuotta kivut ovat olleet joka päiväisiä ja kovia. Olen joutunut olemaan koko sen ajan sairaslomalla.
Ensin minulla epäiltiin pariinkiin otteeseen endometrioosia, mutta sitä ei todettu kahdessa tähysytysleikkauksessa. Löydettiin pari veristä täplää ja arpikudosta, mutta niille ei ole selitystä eikä ketään ole kiinnostanut tutkia asiaa enempää. Tutkimukset ja hoidot on lopetettu vuosi sitten kokonaan.
Olen nyt kipupolin potilas. Siellä hoito on lähinnä lääkityksen seurantaa ja niiden määräämistä. Ennen kuin sain vahvemmat kipulääkkeet, jouduin käymään monta kertaa pävivystyksessä itkemässä kipupiikkiä. Kohteluni oli huonoa heti vastaanottovirkailijasta lähtien. Kivuiltani en osannut mennä oikealle luukulle ja virkailija laittoi minut jonon päähän uudestaan ilkeyksissään. Hoitaja sanoi kerran, että "senkun odottelet, ei me sulle lääkettä anneta". Lääkäri sanoi kerran, että "tämä ei ole kroonisten kipupotilaiden itkupaikka." Joskus sain pikkin takapuoleen ja joskus lähdin vain itkien kotiin.
Kun aikani vaan jatkoin ravaamista päivystyksessä kohtelustani huolimatta, löytyi lääkäri, joka otti minut osastolle. Olin seurannassa viikonlopun. Maanantai aamuna kyseinen kiva lääkäri oli saanut hirveät huudot hoitajilta etten kuulu naistentautien osastolle. Lääkäri sanoi, että hän ei voi pitää kroonista kipupotilasta osastolla ja laittoi minut Durogesic-kipulaastarin kanssa äkkiä kotiin. Seuraavana aamuna sain kohtauksen, tilasin ambulanssin. Olin saanut lääkkeiden yhteisvaikutuksesta serotoniinioireyhtymän.
Tapahtumista on aikaa noin kolmisen vuotta. Siitä lähtien olen syönyt vahvoja kipulääkkeitä. Laastarin tilalle vaihdettiin oxycontin (3 3), 3-6 Panacodia päivässä, Lyricaa 600 mg. Siti toimintakykyni on sellainen, että olen aina kovin kipeä. Aamupäivisin pystyn välillä käymään asioilla tai pienellä lenkillä. Loppupäivän makaan kipujen takia sohvalla. Olen päivästä pystyssä siis noin kolmisen tuntia. Pienikin rasitus kuten seisominen tai istuminen lisää kipua.
Sairauteni syytä ja nimeä ei tiedetä eikä ketään kiinnosta enää tutkia. Syön vain lääkkeitä lääkkeiden perään. Tottakai toleranssi on kasvanut, mutta lääkepudotukset eivät ole onnistuneet kovan kivun takia kotona. Osastolle ei oteta.
Näillä näkymin minulla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Riudun vain kivuissa ja masennukseenkin olen sairastunut kovien kipujen takia. Kelan mielestä olen silti työkykyinen, joten en saa työkvyyttömyyseläkettä/kuntoutusrahaa. Olen sairaslomalla oleva työtöntyönhakija, joka ei voi tehdä työtä eikä saa ottaa töitä vastaan. Valitus on menossa tällä hetkellä vakuutusoikeudessa asti.
Oisi mukava kuulla onko muilla samanmoisia kokemuksia tai mitä ajatuksia tarinani herättää.
-iinuska82-
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tässä muutamia kokemuksia aiheesta:
http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/2012/10/07/hankala-potilas/
Oletko käynyt siellä parjatulla vaihtoehtoisia hoitoja antavalla puolella kertomassa kivuistasi, jossa kerrottu kohtelu ja hoitojen antamisesta kieltäytyminen on todella outoa?
Googlaa englanniksi oireistasi.
Kyllä sinulla on pakko olla joku "sairaus" ja siihen saattaa olla parannus.
Engalanniksi löytyy aina tietoa huomattavasti enemmän kuin suomeksi.
Harva on missään keskustelupalstalla suomessa ja muutenkin meitä on vähän.
Kiitos vinkistä! Pitääpä googlata ja pyytää joku kaveri suomentamaan (vähän huonova tuo enkun kielen taito).
Kerrot että olet ollut sairauslomalla nelisen vuotta. Millä diagnoosilla? Minkä alan erikoislääkärit sinua ovat tutkineet? Mitä muuta kuin laparoskopioita sinulle on tehty?
Olet vajaakuntoinen työnhakija, eikö niin?
Jaksamisia!
Hei kroon.kipuilija!
Diagnoosina on lantionpohjan krooninen kiputila ja kipurakko. Aiemmin on ollut ndometrioosi kliinisin perustein, jota ei sitten tähystyksessä todettukaan varmuudella.
Olen ihan kokoaikainen sairaslomalla oleva työnhakija, koska Kelan ja sosiaalimuutosturvalautakunnan mielestä olen täysin työkykyinen. Se on ihan naurettavaa, mutta kipu ei riitä heille syyksi sairaslomaan vaikka se olisikin todella invalidisoivaa.
Minua on tutkittu naistentautien ja urologian puolella. On tehty "normittutkimukset", magnettikuvaus, 2 laparoskopiaa, rakon laajennus jne.
Nyt löysin englanninkielellä diagnoosin nimeltä CPP ja kaikki täsmäisi siihen. Sitä ei kyllä Suomessa taideta oikein tuntea....
-iinuska82-
Täällä pitkä teksti tuosta CPP:stä, tosin vähän huonoa suomea.
http://whe9.oolco.com/a157
Oletko käynyt fysioterapeutilla, joka on perehtynyt lantiopohjan alueen kipuihin?
http://www.pelvicus.fi/index.html
Hei.
Tuon sivun juuri löysin. Se taitaakin olla ainoaa suomenkielistä materiaalia aiheesta? Olen käynyt julkisella puolella sellaisella fysioterapeutilla, mutta siitä ei ollut paljoakaan hyötyä (ei tainnut ammattitaito riittää hänellä?). Kiitos vinkistä! Olisi varmasti hyödyllinen, jos vain saisin taloudellisen puolen kuntoon:( Minulle ei varmasti 1 kerta riitä. Mutta pidän tämän mielessä ja alan lottoamaan;)
Oletko tutustunut tuohon?
http://www.selkasivut.fi/selka/ongelmat.html
Hei. en ole kiitos vinkistä!
Hampulla lähtee kipu kuin kipu. On vaan vähän laitonta vielä toistaiseksi Suomessa, mutta jos oma terveys ja hyvinvointi on tärkeämpää niin...
Ja täältä äänestämään!
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/74
Kiitoksia kaikille vinkeistä!:)uutena minulle tuli tällainen diagnoosi kuin CPP. Oireeni täsmäävät siihen täysin. Samoja syitä kivuilleni olen kyllä pohtinutkin ja samoja hoitokeinoja on käytetty, mutta jos saisin virallisen diagnoosin se voisi auttaa Kelan hakemusten kanssa. Mikä tärkeintä, se auttaisi muita suhtautumaan minuun toisella tavalla-etten ole vain hullu kipujen valittaja!
Se mitä voisin nyt tehdä on, että yritän päästä lantionpohjan fysioterapiaan ja selän kuntoutukseen. Selkä tuskin on kivun ainut syy, mutta selkeästi yhteydessä ja sen hoitaminen voisi edes vähän lievittää kipuja.Yksityiselle gynelle pitäisi myös päästä, se varmasti auttaisi jollain tapaa edes. Voisi kokeilla uudestaan hormonihoitoja.
Ainut ongelma on vain raha!! Sellainen pikku pulma. Ja kiitos KELAN tuloni tippuvat toukokuussa työmarkkinatuelle. Siitä ei jää itsensä kuntouttamiseen, kun on lapsiakin elätettävänä. Mutta kiitos vielä kaikille:)
-iinuska-
Itselläni on nuoruudesta lähtien ollut lantion, si-nivelen, selän, polvien kipuja. Kaikkien näiden vaivojen taustalla on ollut lonkkavika, jota lääkärit eikä mitkään muutkaan tahot ole tunnistaneet. Eli kipua on ollut kaikkialla muualla paitsi lonkassa, joka on alkanut kipuillla vasta yli 40 vuotiaana.
Minunkin vaivojani on laitettu gynekologisten syiden (endometrioosi) piikkiin, jopa siinä määrin, että lääkäri näki aiheelliseksi väärentää minun magneettilausuntoa. Minun kaltainen tapaus ei olisi saanut paljastua.
Nyt kun eräs ortopedi on julkisesti tunnustanut, että meillä on valtava ongelma tunnistamattomien lonkkavikojen suhteen, niin suosittelisin, että menet vaikka tämän oheisen tekstin kanssa sinne terveyskeskukseen ja sanot, että voisiko sinun vaivojen taustalla olla lonkkavika. Lääkäri sitten päättää ja on vastuussa mitä tapahtuu.
Naisilla varsinkin on usein sen mallinen lonkkanivel, että psoas lihas kiristyy, ja se aiheuttaa lantioon epätasapainon ja monenlaista kipua.
Itse sain gynekolgilta lausunnon, että minun vaivat ei johdu gynekologisista syistä. Mikä oli ihan selvä asia, mutta kun halutaan suojella omaa ammattikuntaa, niin silloin ollaan valmiita mihin tahansa.
Nämä on vaikeita asioita monille lääkäreille ja fysioterapeuteille, koska heidän ammattitaitoaan kyseenalaistetaan, eli kaikilta sitä rehellistä mielipidettä ei välttämättä tule saamaan. Tuo lantonpohjan fysioterapeutin arvio voisi kyllä olla hyvä. Hän pystyy tunnustelemaan missä kuosissa psoas lihakset on jne.
Täällä kerrotaan totuuksia lonkasta. Kohta temppuileva lonkkamalja.
http://www.jyrilepisto.fi/lonkkakivut-haltuun-ajoissa/
No voi hyvät hyssykät, että semmoistakin voi olla! ! tätähän täytyy minunkin kohdallani alkaa tosissaan tutkimaan. Minulla on lantio vinossa, koska vasen jalka on sentin lyhyempi kuin toinen. Vasen polvi oireillut sen vuoksi ajoittain. Alaselkäkipua on lantioluussa (tai se iso luu mikä kiertyy etupuolellekin). Lisäksi on monenlaista alaselkäkipua ja on todettu joku "toiminnallinen häiriö" ja kysymysmerkillä S1-nivelen jotain ongelmia. Tutkimuksista on aikaa varmaan viitisen vuotta. Sen jälkeen näitä ei ole huomiotu juurikaan.
Olisi kiva jos jaksaisit kirjoittaa minulle enemmänkin oireistasi ja saamistasi hoidoista. Joko täällä tai privana osoitteeseen [email protected]
Voimia sinullekin ja kiitos paljon viestistäsi!
-iinuska-
Vastaan tähän, jos joku toinen vaikka hyöytyy näistä tiedoista.
Eli sinulla on ihan selkeä syy lantiokipuihin, mutta nämä "naisten vaivat" vedetään tarkoituksella mukaan, kun ei keksitä tai haluta kertoa todellista syytä.
Tuo "toiminnallinen häiriö", on ollut diagnoosina minullakin, jota sitten erilaisilla fysioterapioilla yritettiin vuosikausia korjata. Vielä siinä vaiheessa, kun jo oli selvää, mistä minun vaivat johtuu, niin tuota toiminnallista häiriötä tyrkytettiin. Olen saanut kipuklinikalta opioidit käyttöön, mutta ei sielläkään mitään syitä selvitetty.
Sinullakin kun tuo vaiva on ollut jo aika pitkään, niin kuka sen totuuden uskaltaa lopulta kertoa. Pitää olla itse lujana, ja nyt ensimmäinen tehtävä olisi saada lonkista ne oikeat kuvat. Ei mitään nivelrikkokuvia, vaan sellaiset joista tuo ortopedi tuossa tekstissä kertoo. Eli joissa katsotaan se, miten sinun lonkkanivel asettuu lonkkamaljaan.
Jalan pituusero on yksi lonkka-dysplasian oire. Toki pituuseroa voi aiheuttaa muutkin asiat. Mutta psoas kiristyy sinullakin ihan varmasti.
On ollut järkytys todeta mikälaista hirviötä tässä maassa valkoisissa takeissa pyörii. Kun terveyden ja työkyvyn lisäksi menettää myös luottamuksen lääkäreihin ja koko järjestemään, niin usko on loppunut monta kertaa.
Itse en tule pääsemään ikinä kivuista eroon, vaivat on kroonistuneet, ja lonkkaan on tekonivel ainoa vaihtoehto (jos sekään). Mutta sinä olet vielä sen verran nuori, että kannattaa etsiä sitä apua. Jospa kohdallesi osuu fiksu lääkäri, nyt kun näistä asioista tiedetään enemmän. Tsemppiä!