Koskaan emme opi kylliksi rukouselämän laeista. Kuitenkaan emme keräänny kuulemaan armoitettujen rukouselämän tuntijoiden opetuksia - niin, emme edes rukoile läheskään niin runsaasti, kuin omat tarpeemme edellyttäisivät. Tahtoisimme Jumalan lukevan ajatuksiamme ja automaattisesti järjestävän asioitamme.
Olemme laiska kristikunta. Meille sopisi parhaiten Jumala, joka pelkästä tahtomme liikahduksesta toimisi kuin altis palvelija, pelastaisi, parantaisi, hoitaisi laskumme ja taloudelliset tarpeemme ja toimisi aina parhaaksemme.
"Teillä ei ole, koska te ette ano."
Tällainen Raamatun neuvo ei oikein mahdu aikamme kristillisyyteen.
Siksi elämme kuivassa maassa ja monen kristityn vaellus päättyy kuten exoduksessa kerran hautoihin erämaassa. Luvattua maata ei saavuteta. Olemme Jumalan kansaa, veren alla vaeltavaa, lunastettua joukkoa. Silti pelastumisemme ulkopuolelle jäävät moninaiset mahdollisuudet ihmetekojen kokemiseen. Samoin monet inhimilliset olosuhteet jäävät Jumalan avun ulkopuolelle.
Miksi?
Meillä ei ole koska emme ano, etsi, kolkuta.
Mitkä ovat ne alueet, joilla Jumala odottamalla odottaa, että me alamme puhua Hänelle varaten aikaa ja käyttäen tahtomme voimaa dialogiin Luojan kanssa?
"Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä: isienne päivistä te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni,
niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot" (Malakia 3:6-7).
http://www.patmos.fi/leo_meller_blogi/?entityId=155
Olemme laiska kristikunta. Meille sopisi parhaiten Jumala, joka pelkästä tahtomme liikahduksesta toimisi kuin altis palvelija, pelastaisi, parantaisi, hoitaisi laskumme ja taloudelliset tarpeemme ja toimisi aina parhaaksemme.
"Teillä ei ole, koska te ette ano."
Tällainen Raamatun neuvo ei oikein mahdu aikamme kristillisyyteen.
Siksi elämme kuivassa maassa ja monen kristityn vaellus päättyy kuten exoduksessa kerran hautoihin erämaassa. Luvattua maata ei saavuteta. Olemme Jumalan kansaa, veren alla vaeltavaa, lunastettua joukkoa. Silti pelastumisemme ulkopuolelle jäävät moninaiset mahdollisuudet ihmetekojen kokemiseen. Samoin monet inhimilliset olosuhteet jäävät Jumalan avun ulkopuolelle.
Miksi?
Meillä ei ole koska emme ano, etsi, kolkuta.
Mitkä ovat ne alueet, joilla Jumala odottamalla odottaa, että me alamme puhua Hänelle varaten aikaa ja käyttäen tahtomme voimaa dialogiin Luojan kanssa?
"Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä: isienne päivistä te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni,
niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot" (Malakia 3:6-7).
http://www.patmos.fi/leo_meller_blogi/?entityId=155
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli vedenpaisumus. Jumala aloitti uudestaan ihmisperheen kanssa Nooan suvun kautta. Muuttuivatko Jumalan lait ja asetusmallit ihmiskunnan kohdalla? Eivät muuttuneet.
"Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen ja niittäminen" (1 Ms. 8:22).
Rukous on yhteys Jumalaan, kun muistaa mainita Hänen Poikansa, joka maksoi meidän syntivelkamme
Raamatussa sanotaan, että jumala tietää etukäteen kaikki elämämme päivät. Jos kaikki on jo tiedossa, mitä oikein voi muuttaa rukoilemalla? Ajatteletteko, että ihmisen saama ajatus voisi olla parempi kuin jumalan suunnitelma ja jumala sitten muuttaisi tapahtumien kulkua ihmisen mielen mukaiseksi?