Hei! Pyydän esirukousapuanne. Olen ollut uskossa jo useita vuosia, välillä kylläkin pahasti kompuroiden, mutta kuitenkin. Yksi iso ongelmani on kuristava pelko, joka välillä iskee voimakkaasti ja meinaa lamauttaa minut. Vihaan elämää tällaisena. Odotan vapautusta tähän kärsimykseen... Jeesus Kristus, armahda! Suuri kiitos teille jotka jaksatte kantaa...
Pelot valtaavat aina vaan
ihme_juttu
17191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ehkä olisi vain parasta varata aikaa psykiatrilta.... siitä ehkä on jopa hyötyä...
Osasin odottaakin tätä kommenttia. Toki maallisellakin avulla on paikkansa ihmisten maailmassa, mutta pyytäisin apua ihan Taivaan Isältä, joka on voimallinen muuttamaan asioita omalla tavallaan.
Osaatko tarkemmin eritellä, mitä pelkäät? Millaisissa tilanteissa pelko tulee?
Taivaan Isän rauhaa ja varjelusta elämääsi.
Hei!
Katsoin kerran ohjelmaa, jossa oli mielenkiintoinen ajatus pelosta, siinä voisi olla hyvinkin perää. Uskon että se on pelon henki ja sille ei saa antaa valtaa sillä se ei ole Jumalasta. Voit kääntää sille selän nauraen: TIEDÄN KUKA OLET, JEESUS ON MINUN HERRANI. Ohjelmassa väitettiin että kun pelkäämme meistä erittyy haju joka erottuu myös henkimaailmaan, silloin demonit tietävät hyökätä ikävyyksineen. Miksi ei, niinhän koirakin haistaa ihmisen pelon ja tuntee myös muun negatiivisuuden. Tämän takia Jumala sanoi; ÄLÄ PELKÄÄ! Kun pääsemme pelkommeyli, emme eritä siis tätä hajua. Joku ihmettelee, että miten pelosta voi päästä, sama koskee masennustakin, sillä minusta ne ovat lähellä toisiaan. Itse olen oppinut että ne saa pois ääneen rukoilemalla, lukemalla sanaa ääneen ja ylistys musiikki on myrkkyä pahoille henkille, laulu ja virret. Jos ei muuta keksi niin laulaa vaikka pelkkää halleluujaa. Itseltäni on masennukset näin poistunut, tee aina niin kauan kun huomaat pelon poistuvan. Minulla ei ole kauan viennyt kun alkaa ylistämään Herraa. Paholainen ei voi sietää sitä. Luota Jumalaan. Tämä on totta vaikka moni hulluna tällaista pitääkin. Jumala eri tavoin piti minulle tästä vuoden kestävän koulun ja nyt on pelot poissa vaikka henkimaailma yritti alussa todella pelotella nyt sekin on pois. Pidät vain katseesi Jeesuksessa ja se toinen... se on piraatti tavaraa, sille voi nauraa. Kun tunnet pelon tiedostat heti sen lähteen ja katsot ylistäen Herraan! Herra Siunatkoon sinua ja olkoon armollinen ja antakoon rauhan, ilon ja rakkauden! AAMEN!
Hei opetuslapsi1, olen kuullut kyllä yhtä ja toista tähän mennessä, enkä pidä hulluna mitään ajatuksia... Toki kaikki tulisi kuitenkin tutkia ja pohtia, ettei poikkea Sanan viitoittamalta tieltä. :) Joo, koitanpas ylistystä nyt tähän. Nämä pelot ovat minun heikko kohtani, johon vihollinen varmasti iskee, sillä kun on tapana lyödä vyön alle.
askel kerrallaan: miun pelot on sellaisia, etten kehtaa niistä julkisesti puhua. Liian kipeitä ja hävettäviä. Mutta nyrkkisääntö on se, että pelkään silmittömästi sitä että aiheutan jollekulle jotain pahaa, harmia tai hankaluutta vahingossa. Pelko voi tulla yllättävästi, ehkä tiettyihin tilanteisiin osaan yhditää... Kun saan jonkun panarin, "entäs jos"-ajatuksen, niin se on jotain aivan järkyttävää, tuntuu että mieluummin kuolisin kuin kuuntelisin näitä. Ihan uskomatonta miten pelko voi olla voimakas kokemus, eikä järkeily siinä auta. (Nyt ymmärrän, että kun lapsikin pelkää, niin siinä ei paljon auta jos hänelle sanoo että "mees nyt nukkumaan, ei mitään mörköjä ole olemassa".)
Kohtapuoleen pitäisi tavata eräs psykologi, ahdistaa mennä kyllä sinne. Viimeksi hän sanoi minulle jotain sellaista että "sinä taidat tykätä noista "entäs jos"-ajatuksista". Se tuntui aika pahalta, kenties oli joku psykologinen kikka, mut silti tuntui ilkeältä. :/
Kiitos teille ystävät. Uskon kyllä että elämä vielä muuttuu, mutta kovaa koulua on ollut. Ainakin se on tullut selväksi, että omassa voimassa en pitkälle pötki.
On Jumala ja myös se s..............., siis on hyvä ja on paha. Jostain syystä ihmiset unohtavat tai ei halua uskoa sen olevan totta mutta se löytyy sanastakin. Kuinka Jeesuskin taisteli sen kanssa erämaassa. Se kuiskii niitä jos sanoja korviimme, niinkuin ne olisivat meidän omia ajatuksiamme, emme kelpaa, olemme rumia, tyhmiä ja jne. Herra sanoi; sano kyllä tai ei mutta ei jos sanaa.... Ymmärrän mitä tarkoitat, eikä näillä asioilla pidä leikkiä jos et tiedä Herraasi, eikä koskaa saa avata sille ovia esim katsomalla tv:sta ns.kummittelu ohjelmia, ne olen itekkin jättänyt pois.
Ehkä kärsit jostain paniikkikohtauksesta.
Joku alitajuntaan vaipunut muisto?
Itselläni oli tällaisia kokemuksia joista olin osan unohtanut. Kun kotona äiti pudotti jonkun kahvikupin lattialle ja se meni rikki, sitten nauroi "se oli ----n syytä", tietty se tuntui hirveän pahalta.
Veljeni sai kesätyöpaikassaan moitteita ja riuhtoi minut ulos alkaen haukkua mutta ei sanonut mitä oli tapahtunut.
Uskoin ainakin hiukan saaneeni apua paniikkihäiriöön etten pelännyt lääkäriin menoa.
Kohtaus iski ensimmäisen kerran kuopiolaisessa tavaratalossa, ahdistuin kirkkaista valoista.
En löydä hississä oikeaa nappulaa pitää oikein keskittyä päästäkseen ulos.
Pelkoon takertuminen voi olla osittain tietoista, että älä loukkaannu mitä psykologi sanoi.
Rukous auttoi mistään lääkkeestä en saanut apua.
Kehno kun ei voi muokata näistä viestejä. :/ Noh...
Miullakin on ehkä joitain juttuja jotka saattavat vaikuttaa taustalla, mutta en ole varma - aika näyttää. Ei mielestäni niinkään paniikkihäiriötyyppistä ole tämä.
Olen iloinen että olet saanut avun. :)) Kiitos Herralle! Vieläkö oireilet, saatko avun rukouksella kun tilanne on päällä? Vai vapauduitko kiusasta kokonaan?
Jumalan apu on paras, mutta monesti Herra auttaa myös terapian kautta. Sinun kannattaa puhua ja miettiä mitä pelkäät ja mistä pelot juontuvat.
En ihan mutta uskon paranevani kun alkuun pääsin.
Jos et liitä sitä mihinkään sellaiseen kuin minä että pelkään laitoksia, se voisi olla tämänkaltainen kuin uskisten kokouksessa tapaamani nainen, hän kertoi pelänneensä kotonaan.
On mahdollista häntä joku pelotteli ettei se mitään demonijuttua ollut, en voinut mielestäni vastata kun olisi tarvittu kokeneempaa uskista, hän hiukan suuttui muttei pitäisi antaa periksi vaikkei osata heti auttaa.
Sukulaispojalla on ihme kyllä samanlainen kauhu sairaaloita kohtaan huolimatta muksu aina ollut terve kuin mikä?
Pahan olemassaolo on ehkä jotain sellaista mitä ei haluta ajatella, koska se ei ole miellyttävä ajatus? No, niille jotka eivät usko, on kyllä muukin Raamatussa ihan käsittämätöntä ja järjettömän kuuloista.
Niin, pahan kanssa ei pidä leikkiä, totta puhut opetuslapsi1.
Laitoin soimaan Salvadoria... http://www.youtube.com/watch?v=3_awOOqaH3c
Pyysin Herralta sinulle Psalmia ja ennenkuin mitään kerkisin tehdä nousi mieleeni kuin tiedon sanana Psalmi 91. Korkeimman suojeluksessa.
Kiitos Jumalalle!
Suurkiitos! Ihana psalmi, lohduttava Sana...
"Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. (Ps.91:14)
turvaaminen on se paras rukous, samoin voi yhdessä rukoilla Jeesukseen uskovan kanssa ja jos on jotain mahdollisia asiaan liittyviä voi luotettavan kanssa keskustella ja rukoilla. Kiittäminen joka tilassa sydämestään myös muuttaa olosuhteita ja tällaiset pelotkin voivat poistua. Pelkoa voi olla monenlaista, jopa tervettä Jumalan pelkoa, mutta samoin turhaa.
Rukoiltu puolestasi nimim: ihme_juttu. Siunausta elämääsi. Kerro miten kävi ajan kanssa :)
Itselläni oli myös joskus vuosia sitten valtava sairaala ja lääkäriin menon pelko, ei sitä osaa sanoin kuvata, mutta kun jouduin sairaalaan useiksi viikoiksi ja lääkäri käyntejä alkoi olla usein niin pelotkin hävisi, nyt nukun sairaalassakin yhtä hyvin kuin kotona. Muita pelkoja on paljon jotka liittyvät lapsuuteen ja nuoruuteen, rukoilen paljon ja se auttaa, ahdistus menee nopeammin ohi. Siunausta kaikille ja rukoilkaa jokainen hädässänne.
Ymmärrän, että nuo ajatukset pelottavat, mutta voit lohduttautua ainakin sillä ajatuksella, että ihminen, joka pelkää tekevänsä jotain pahaa, ei pääsääntöisesti niin tee. Siksi se ajatus tuntuukin ihmisestä niin pahalta, oudolta ja pelottavalta, kun se on niin täysin oman luonteen vastainen.
Veikkaan, että kyse on pakkoajatuksista, jotka kuuluvat OCD:n piiriin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_häiriö
Itselläni on joskus myös pakkoajatuksia. Mitään hoitoa en ole niihin hakenut, mutta niihin on olemassa terapian lisäksi myös lääkkeitä, jos oireet ovat pahoja.
Olen kokenut myös toisentyyppisiä pelkoja. Yhdessä elämänvaiheessa oli parin vuoden ajan pelko päällä. En ehkä viitsi tässä kertoa asiasta tarkemmin, koska monet leimaisivat sen pahojen henkivaltojen työksi. Siitä ei ollut kyse.
Peloissa itseäni on auttanut rukous, hengellinen musiikki ja Sana, etenkin tietyt psalmit.