Raha ja Raamattu kiinnostaa, mutta mikä saa uskovan vastustamaan "almuja"
silloinkin kun viimeinen "kopeekka" ei ole menossa, eikä" lesken ropo" ole kysymyksessä.
24 Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"
25 Hän sanoi: "Maksaa." Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?"
26 Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat.
27 Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."
silloinkin kun viimeinen "kopeekka" ei ole menossa, eikä" lesken ropo" ole kysymyksessä.
24 Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"
25 Hän sanoi: "Maksaa." Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?"
26 Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat.
27 Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."
Vastaukset 33
Vanhimmat
maailmaa hyväksikäyttää, mutta pedon merkkiä ei saa ottaa ja tärkeää rakastaa Jeesusta ristinsä kantaen ja sopiva se on jokaiselle Jeesuksen seuraajalle.
Israelin armeija on jo sirutettu.
MIkä on köklöpölöttöjön ja muun lössin johtopäätös?
Ymmärrystä tästä.
Entäs se Jeesuksen lähetyskäsky? Oravannahkoillako ?
Raha ei ole paha, mutta ahneus ja himo siihen johtaa pahaan.
Työmies on palkkansa ansainnut.
Toisten hyväksikäyttäminen sitä vastoin on pahasta.
Maailmaa ei tule hyväksikäyttää, se on väärin tehdä vääryyttä väärillekin.
Eihän tappajaa saa tappaa, eikä ryöstäjältä ryöstää, sillä tappaja on tappaja ja ryöstäjä on ryöstäjä.
Niin se on, jos otatte keisarin omaa, niin keisarille antakaa takaisin.
Kirjoitin tämän sen takia, koska ei keisarin hyväksikäyttäjä keisarilta vie, vaan ihmisiltä, juuri niiltä työmiehiltä, jotka ovat palkkansa ansainneet.
Maailman ihminen kiinni ahneudessa, koskaan ei rahaa riittävästi, vaikka olisi paljonkin.
Uskomaton tuskailee puuttuvasta rahasta, eikä uskovallakaan ole aina tarpeeksi.
Usein puute johtuu myös harkitsemattomasta rahan käytöstä. Eihän tavalliset tallaajat mitään ekonomeja olla luonnostaan.
Raamatun opetus kuitenkin poikkeaa totutusta tavasta.
"Älkää mistään murehtiko, anokaa, niin teille annetaan, katsokaa kedon kukkia, eivät ne kylvä, eivätkä niitä, kerätkää aarteita taivaaseen, kaikki mitä te tarvitsette, teille annetaan. Ettekö te ole arvokkaammat kuin yksi varpunen ja teidän taivaallinen Isänne pitää huolen siitäkin." Jotakin tuollaista muistan lukeneeni Raamatusta.
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostaankaan, sanonta vielä.
Evankeliumin levittäminen ja köyhien avustaminen asioita, joihin pienen roposen annan.
5.2.2013
Kylläpä otit esiin sopivasti aiheen, joka on monien muiden ohella polttanut vahvasti mielessä etenkin viime kuukausina.
Almujen ja yleensäkin avustusten antaminen on Jumalan ja Kristuksen silmissä tavallaan "vapaaehtoista", mutta silti velvollisuus niin Raamatun kuin Koraaninkin Pyhien Ilmoitusten mukaan, kun taas kymmenysten maksaminen on selvemmin pakollista. Tästä kaikesta, enemmän taikka vähemmän velvollisista antamisista Jumala myös siunaa antajaa ja vastaa paremmin hänen rukouksiinsakin kuten Jumalan Sana ja Laki todistaa.
Suosittelen tutustumaan aiheeseen niin Raamatun kuin Koraaninkin sanahakujen samoin kuin aihetta käsittelevien, Jumalan Sanaan ja Lakiin vahvasti ankkuroitujen kirjoitusten ja opetusten pohjalta, niin ymmärrätte, miten olennaisia niin kymmenykset kuin almut ovat Jumalan säätämän oikean yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon - siis Kristuksen kuningaskunnan maallisen (kuninkaallisen) ja hengellisen (papillisen) järjestelmän rahoittamisessa.
Almujen ja kymmenysten maksaminen on olennaisesti samanlaista Jumalan Pyhiin Ilmoituksiin ja Kirjoituksiin aidosti perustuvassa niin kristillisessä kuin islamilaisessa yhteiskuntajärjestelmässä.
On tärkeätä huomata, että Jumala ei vaadi luoduiltaan mitään antamatta sitä ensin heille, sillä miten voi ottaa toiselta, jos hänellä ei ole. Ja Hänellähän on mistä antaa, nimittäin koko luomakunta. Se kuuluu edelleenkin täysin Hänelle ja samalla Kristukselle, ei suinkaan saatanalle palvelijoineen, joille kuuluu taasen pimeys ja tyhjyys.
Mutta Jumalan ja Kristuksen viholliset, perkeleen palvelijat vaativat - Jumalalta ja Kristukselta anastaakseen - antamaan, vaikka eivät ensin huolehdi, että toisella on mistä antaa ja/tai antaakseen ensin, josta voisi sitten maksaa, vaativat luopumaan Jumalan Sanan ja Lain noudattamisesta eli tekemään syntiä.
Jumalan Pyhät Ilmoitukset ja Kirjoitukset kieltävät ehdottomasti korollisen rahan käytön ja koron ottamisen. Samoin ovat tietenkin kiellettyjä Jumalan ja Kristuksen edessä kaikki Jumalan Sanan ja Lain vastaiset verot ja maksut samoin kuin Hänen Sanansa ja Lakinsa vastaiset elinkeinot ja toimeentulot, joilla rakennetaan, tuetaan ja edistetään Jumalan ja Kristuksen vihollisten toimintaa - suoraan tai epäsuorasti.
Daavidin virsi. JHVH, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?
Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee oikeamielisyyden (vanhurskauden) ja puhuu sydämessänsä totuutta;
joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi;
joka halveksuu (Jumalan) hylkääjää, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät JHVH:a; joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen;
joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju. (Ps.15:1-5)
Jos joku ns. uskova edes kuvittelee pelastuvansa tekemättä parannusta näistä aivan olennaisista, Jumalan Pyhään Järjestykseen liittyvistä seikoista, niin turhaan kuvittelee. Tuli on oleva hänen osansa, sillä hän välitti rahasta ja omaisuudesta enemmän kuin ns. veljensä ja sisarensa selviytymisestä.
"Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." (Matt.6:24)
Ja Jahushua (Jeesus) tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi:
"Minulle on annettu kaikki auktoriteetti (valta) taivaassa ja maan päällä.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt.28:18-20)
(jatkoa edelliseen)
Tänäkin päivänä tässä ja liki jokaikisessä maassa on kasvava joukko myös ns. Jumalaan ja Kristukseen (Messiaaseen) uskovia, jotka perheineen eivät enää selviydy edes jokapäiväisistä perustarpeista kuten terveellisen ravinnon, kunnollisen vaatetuksen ja riittävän kokoisen asunnon hankkimisesta ja ylläpitämisestä muiden resurssien hankkimisesta ja ylläpitämisestä puhumattakaan.
Ja olen valitettavasti huomannut eräiden tuntemieni tapausten kohdalla, että jopa varsin nuhteettomasti elävä, Jumalan ja Kristuksen käyttöön antautunut henkilökin voidaan jättää täysin säälittä menehtymään taloudellisiin taakkoihinsa ja muihinkin murheisiinsa, kunhan vain tämä henkilö saadaan pois silmistä häiritsemästä, ja jos vain suinkin mahdollista, niin Jumalan Sanan ja Lain vastaisten "virallisten" tahojen hoiviin.
Mutta näinkö Kristus, Johannes Kastaja ja muut Jumalan uskolliset palvelijat käskivät toimimaan. Eivät. He käskivät auttamaan HENKILÖKOHTAISESTI OMILLA VAROILLAAN JA OMALLA TYÖPANOKSELLAAN, eivätkä käskeneet menemään muiden taskuille, saati sitten heittämään avuntarvitsijaa joidenkin maailman syntisten "virallisten" tahojen huostaan kiusattavaksi ja syyllistettäväksi.
Niin kuin kauniisti eräissä Pyhissä Ilmoituksissa ja Opetuksissa esitetään, Jumala on antanut meille elämän, jonka aikana meidän tulisi valmistautua kohtaamaan eräänä päivänä Hänet, joka on kaiken luonut ja kaiken ylläpitää.
Ja eihän meidän tullut kerätä täällä itsellemme yli perustarpeinemme maallisia aarteita, sillä eihän niitä saa edes mukaansa täältä lähtiessään, vaan meidän piti kerätä aarteita taivaisiin, jossa ne odottavat omistajansa tuloa edeltäkäsinkin.
Minulla on itselläni valmiuksia ja hieman tiettyjä resurssejakin auttaa joitakin hädänalaisia ja olen siihen valmistautunut jo jonkin aikaa. Ja minua harmittaa suunnattomasti, etten ole päässyt auttamaan niin kuin olisin toivonut etenkin sopivien yhteyksien ja yhteistyötahojen puuttuessa.
Olen myös valmistautunut laajentamaan avustustoimintaa yhteistyökumppaneiden kanssa nopeastikin ja merkittävästi niin, että etenkin Jumalaan ja Kristukseen uskovia perheitä ja yksilöitä voidaan pelastaa pahimmista vastoinkäymisistä, saada heidät jaloilleen sekä ohjata heitä PALVELEMAAN muun muassa työtä tekemällä JUMALAA JA KRISTUSTA SEKÄ KRISTUKSEN MAANPÄÄLLISTÄ KUNINGASKUNTAA JÄRJESTYKSINEEN JA TOIMINTOINEEN,
vaan EHDOTTOMASTI EI vihollista, jonka huostaan taas monet auttajat näyttävät autettaviaan väkisin tunkevan pakkotyöllistämisineen.
On olemassa mainioitakin keinoja työllistää toimeentuloineen niin yksilöitä kuin perheitä Jumalan ja Kristuksen sekä Kristuksen maanpäällisen kuningaskunnan palveluksessa.
Auttamalla pyyteettömästi toisiansa apostolisen seurakunnan esimerkin mukaan Jumalaan ja Kristukseen uskovat veisivät suunnattomalla voimalla Jumalan ja Kristuksen pyhää asiaa eteenpäin ja tuottaisivat Heille kunniaa päinvastoin kuin tänään pitämällä kynsin ja hampain kiinni omastaan, vieläpä ahnehtimalla joistakin jumalattomista sijoituksista voittoa ahneutensa tyydyttämiseen. Tosin eivätpä tälläiset henkilöt oikeasti mitään Jumalan ja Kristuksen palvelijoita olekaan, kun perkeleen ja riivaajien apulaisten joukkoon ovat liittyneet.
(jatkoa edelliseen)
"Ihmistä, kaltaistasi, koskee väärintekemisesi (jumalattomuutesi) ja ihmislasta sinun oikeamielisyytesi (vanhurskautesi)." (Job 35:8)
"Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi? Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja JHVH vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen."
Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
Ja JHVH johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi."" (Jes.58:6-12)
Ja kansa kysyi häneltä (Johannes Kastajalta) sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?" Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin." (Luuk.3:10-11)
(jatkoa edelliseen)
"Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt.25:31-46)
"...ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet." (1.Tess.4:6)
"Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.
Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.
Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.
Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut." (1.Joh.3:11-24)
(jatkoa edelliseen)
"Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöönSillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: "Istu sinä tähän mukavasti", ja köyhälle sanotte: "Seiso sinä tuossa", tahi: "Istu tähän jalkajakkarani viereen", niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?
Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä hän, joka on sanonut: "Älä tee huorin", on myös sanonut: "Älä tapa"; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja.
Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva. Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." (Jaak.2:1-26)
"Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet JHVH:n Sebaotin korviin. Te olette herkutelleet maan päällä ja hekumoineet, te olette sydäntänne syötelleet teurastuspäivänä. Vanhurskaan te olette tuominneet ja tappaneet; hän ei vastusta teitä." (Jaak.5:1-6)
"Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." (1.Joh.5:1-4)
(jatkoa edelliseen)
Köyhä Lasarus
Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.
Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.
Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'." (Luuk.16:20-31)
Kuka on lähimmäiseni?
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". (Luuk.10:29-37)
(jatkoa edelliseen)
Kymmenysten ja almujen antaminen on velvollisuus myös Kristuksen Uuden Liiton aikana
"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää." (Matt.23:23)
"Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.
Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte kymmenykset mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista vihanneksista, mutta sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä olisi tullut noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä." (Luuk.11:41-42)
"Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle." (Luuk.6:1-4)
"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele." (Luuk.12:33)
Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' (Luuk.18:11-12)
Ja hän katsahti ja näki rikkaiden panevan lahjoja uhriarkkuun. Niin hän näki myös köyhän lesken panevan siihen kaksi ropoa. Silloin hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut. Sillä kaikki nuo panivat lahjansa liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan, koko elämisensä, mikä hänellä oli." (Luuk.21:1-4)
Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, Jumalan, Korkeimman, pappi, joka meni Aabrahamia vastaan, hänen palatessaan kuninkaita voittamasta, ja siunasi hänet; jolle Aabraham myös antoi kymmenykset kaikesta ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on "vanhurskauden kuningas" ja sen lisäksi vielä "Saalemin kuningas", se on "rauhan kuningas"; jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti. Katsokaa, kuinka suuri hän on, jolle itse kantaisä Aabraham antoi kymmenykset parhaimmasta saaliistaan.
Onhan niillä Leevin pojista, jotka saavat pappeuden, käsky lain mukaan ottaa kymmenyksiä kansalta, se on veljiltään, vaikka nämä ovatkin Aabrahamin kupeista lähteneet; mutta hän, jonka sukua ei johdeta heistä, otti kymmenykset Aabrahamilta ja siunasi sen, jolla oli lupaukset. Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan. Ja täällä kuolevaiset ihmiset ottavat kymmenyksiä, mutta siellä se, jonka todistetaan elävän. Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä; sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan. (Hebr.7:1-10)
(jatkoa edelliseen kymmenyksistä ja almuista)
Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy." Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut. Ja kun hän yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään. (Apt.3:1-11)
Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja. (Apt.9:36)
Ja Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius, sadanpäämies niin kutsutussa italialaisessa sotaväenosastossa. Hän oli hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati Jumalaa. Hän näki selvästi näyssä, noin yhdeksännellä hetkellä päivästä, Jumalan enkelin, joka tuli sisään hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Kornelius!" Tämä loi katseensa häneen ja sanoi peljästyneenä: "Mikä on, Herra?" Enkeli sanoi hänelle: "Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä." (Apt.10:1-4)
Niin minä nyt useampien vuosien kuluttua tulin tuomaan almuja kansalleni ja toimittamaan uhreja. (Apt.24:17)
(jatkoa edelliseen avustamisesta)
"Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta. Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä. Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla. Kun olen tehtäväni suorittanut ja heille tämän hedelmän perille vienyt, lähden teidän kauttanne Hispaniaan; ja minä tiedän, että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa, että minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen, niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne ja virkistyisin teidän seurassanne. Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen." (Room.15:25-33)
"Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. Sillä Tessalonikaankin te minulle kerran, jopa kahdesti, lähetitte, mitä tarvitsin. Ei niin, että haluaisin lahjaa, vaan minä haluan teidän hyväksenne karttuvaa hedelmää. Olen nyt saanut kaikkea, jopa ylenpalttisesti; minulla on yllinkyllin, saatuani Epafroditukselta teidän lähetyksenne, joka on "suloinen tuoksu", otollinen, Jumalalle mieluinen uhri. Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen. Tervehdys jokaiselle pyhälle Kristuksessa Jeesuksessa. Tervehdyksen lähettävät teille minun kanssani olevat veljet. Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä. Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa." (Fil.4:15-23)
"Mutta näinkö Kristus, Johannes Kastaja ja muut Jumalan uskolliset palvelijat käskivät toimimaan. Eivät. He käskivät auttamaan HENKILÖKOHTAISESTI OMILLA VAROILLAAN JA OMALLA TYÖPANOKSELLAAN, eivätkä käskeneet menemään muiden taskuille, saati sitten heittämään avuntarvitsijaa joidenkin maailman syntisten "virallisten" tahojen huostaan kiusattavaksi ja syyllistettäväksi."
Avuntarvitsiat: ketä ovat?
Suomalainen avuntarvitsija numero 1 on äidistään eroitettu pikkulapsi. Hänen päivittäisen äidistä eroittamisen eli hylkäämisen varjolla nuoret vanhemmat pakoitetaan hankkimaan kahelilla tavalla elantonsa ja sen vaatimat kalliit oheheismenot, autot yms. Veroja heiltä viedään häikäilemättömästi tässä yhteiskunnassa ja niitä siirretään päiväkoteihin, jossa ateistiyhteiskunta määrää kasvatuksen tason täysin eri mentaliteetilla, mitä kasvatusta lapsi saisi kodin rauhassa äitinsä rakkaudessa. Joka on ensimmäinen pohja ymmärtää rakkauden oppi. Juuri kuuntelin, kun asiantuntija lausui, että pikkulapsen suurimmat tarpeet on käsikädessä ruoka ja rakkaus, vasta sitten tulevat muut tarpeet. Mitähän mahtirikkaaksi paisunut Suomi on tehnyt lapsilleen jo ajat?
Elikkä mitä ylipäätään enää käsitämme sananlla auttaminen? Raamatun lahjomaton sana selittää, että jos emme OMISTAMME HUOLTA PIDÄ, olemme uskottomiakin pahemmat!
Kuinka kauan voi peittoa leikata toisesta päästä ja ommella toiseen päähän ja olla tekevinään työtä?
Ainakin Suomessa nämä hölmöläistouhun jäljet näkyvät vähintään kolmannen sukupolven kohdalla.
Fariseukset ja kirjanoppineet suunnittelevat mihin suuntaan lahjoitettaisiin vielä ylimääräisiksi jääviäkin veromarkkoja!
On sitten kyse poliitikoista tai papistosta, sokeus OMIIN hädänalaisiin on ja on ollut kauan järkkyä katseltavaa. Järkkyä nimenomaan siksi, että on pala palalta rikottu perheiden elinvoimaisuus henkisesti ja materiaalisesti ja siten tekemällä tehty heidät AUTETTAVIKSI.
Mutta avuntarvitsijoita etsitään vallan muualta. Noinkohan Jeesus tarkoitti, että äitien pitää hylätä pienet lapsensa henkiseen hätätilaan ja hankkia muille "apurahoja" ? Tosiaan sinne virallisten tahojen "huostapaikkoihin".
Surullista on, että ei näytä olevan valinnanvaraa uskovaisilla äideilläkään, niin mitä sitten tarkoitaa "omistaan huolehtiminen"?
Olipa katkera vuodatus. Katkeruus on synti, samoin kateus. Nyt on kyllä syytä mennä Ristin juureen ja anoa anteeksi syntejään. Tämä sivusto ei ole yhteiskunnan ja politiikan erittelyä varten, ei verotoimistokaan.
Nimim. Jumalan järjestys. Puhut niin asiaa, niin asiaa. Ihme, jos ei lukijoita kosketa. Minua ainakin. Siunausta elämääsi ja hankkeisiisi.
(jatkoa edelliseen avustamisesta)
"Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta, niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön. Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.
Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa. Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus, niinkuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut."....
(jatkoa edelliseen avustamisesta, loppujakeet)
Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne! Sillä hän otti varteen minun kehoitukseni, innostuipa niinkin, että lähtee omasta halustaan teidän tykönne. Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi.
Näin me teemme, ettei kukaan pääsisi moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meidän toimitettavanamme. Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä. Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri luottamus teihin. Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia.
Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne ja näytätte todeksi sen, mistä me olemme teitä kehuneet, niin teette sen seurakuntien edessä.
Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille; sillä minä tunnen teidän alttiutenne, ja siitä minä kehun teitä makedonialaisille, että näet Akaia on ollut valmiina menneestä vuodesta alkaen, ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan.
Lähetän nyt kuitenkin nämä veljet, ettei kerskaamisemme teistä tässä kohden näyttäytyisi tyhjäksi, vaan että olisitte valmiit, niinkuin olen sanonut teidän olevan; muutoin, jos makedonialaisia tulee minun kanssani ja he tapaavat teidät valmistumattomina, me - ettemme sanoisi te - ehkä joutuisimme häpeään tässä luottamuksessamme.
Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään teidän tykönne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana.
Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti."
Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!" (2.Kor.8:1-9:15)
Rahasta kirjoitettu näillä sivustoilla paljonkin. Viimeinen ketju - Missä on sydämesi. Siinä Raamatusta haettu kaikki negatiivinen, jopa pois asiayhteyksistäänkin.
Nyt saamme lukea tyhjentävän kirjoituksen rahasta ja Raamatusta. Hyvä.
Ainoa mikä meni, mutta hieman karvasteli, oli koraanista puhuminen. Minussa on sellainen "vika", että siinä kirjassa saa lukea mitä vaan, ihan sitä sun tätä, tai vielä päinvastoinkin.
Missä mainitaan kymmenysten pakollisuus UT:ssa? Elämme Uudessa Liitossa. Kymmenykset (=ruokauhrit, juomauhrit, ym. RAHASTA EI mainintaa, paitsi ns.temppelirahastosta) ovat Vanhassa Liitossa, kun tarvittiin pappeja Jumalan ja ihmisen välimiehiksi. Kansan synnit sovitettiin eläinuhreilla, ja ko.tehtävää hoitivat papit. Nyt on vain yksi välimies ja hän on Jeesus, Jumalan Karitsa, kertakaikkinen uhri meidän edestämme. Jumalan seurakunta ei tarvitse temppeleitä, ei kirkkorakennuksia, ei piispoja, kirkkoherroja, ym, joiden ylläpitoa pitäisi rahoittaa. Almut ja uhrit, köyhien auttaminen ovat UT:ssa(=Uudessa Liitossa) ja tähän on hyvä antaa varoistaan. Iloista antajaa Jumala haluaa, ei surkeilijaa. Almu tai uhri voi olla muutakin kuin pelkkää rahaa, esim. erilaiset vapaaehtoiset palvelutehtävät. Yksi antaa rahaa, toinen ruokkii, kolmas opettaa, jne, jne.
Ketju "missä on sydämesi" on raitis ja raamatullinen, mutta sellaista vihaavat ahneuden sitomat. Niinhän ne Jeesustakin vihasivat... Ei uutta!
Ei sitten se "verojen maksaminen" huvittanutkaan, eikä Jumalalta saamasi sana:
KÄÄNNY MINUN PUOLEENI. (omasta viestistäsi)
Raamattu (UT) opettaa tervettä asiaa rahasta. Se on välttämätön seikka, mutta JUMALAKSI asetettuna sen on ukovallekin epäjumala.
Selitä seuraavat jakeet:
1 Tim 6:6-12
Jaak 2:14-19
Jaak 5:1-6
Mar 10:21-25
Ja, raha ja elintaso on eräs ajan EpäJumala, monen kristityksi itseään sanovan elämässä.
Uskovien yhteys on todella tärkeää, samoin Raamatun opetus ja vielä oikeilta opettajilta. Raamatullista on levittää evankeliumin ilosanomaa Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti. Seurakuntia tarvitsemme siihenkin, sillä ei lamppua laiteta pöydän alle, vaan sen tulee valaista laajemmalti. Samoin kokoontumistiloja, olipa ne kirkkoja, temppeleitä tai kappeleita, kunhan on siunattu Herran käyttöön.
Uskovalta ei vaadita sitä, mitä hänellä ei ole. Jos taas ei ole rahaa, voi tietysti muulla toiminnallaan osallistua Herran työhön ja -palveluun.
Uskova ei ole uskova, jos alkaa rajoittaa Raamatun mukaista työtä ,oikeaa opetusta, estää evankeliumin leviämistä tai hakea rajoja sille.
Lisäksi avustusjärjestöt tarvitsevat tiloja, autoja, ruokaa, vaatteita ym. jaettavaa,
eikä ne keräämättä liiku minnekään. Jonossa tuhansia ihmisiä, joten vapaaehtoisen työn lisäksi paljon rahaa.
Kristuksen seuraajat eivät tuijota omaan napaansa, sillä Hengen hedelmiin kuuluu myös hyvyys. Nim. Jumalan järjestys lisää ed.
Uusia lakeja ja sääntöjä ei tarvis levitellä.
Uskovat kokoontuu kirkoissa, kappeleissa, rukoushuoneissa ym. paikoissa saamaan Raamatunopetusta, virvoittumaan Jumalan sanasta ja uskovien yhteydestä. saamaan sielunhoitoa tarvittaessa, samoin diakoniatyön hedelmiä
Herran Pyhä Ehtoolinen myös Raamatullinen.
Kristuksen omat tietää sen.
Toki tarvitaan tiloja, missä kokoontua, jne, mutta ei niiden kuitenkaan tarvitse olla mitään katedraaleja. Kymmenyksistä on tullut määrätyissä suunnissa PAKKOPULLAA, ja käytetään häikäilemättömästi hyväksi(en tiedä, onko Suomessa ilmennyt, mutta USA:ssa on vahva käytäntö). Kellä finanssia kellä taas jokin muu avu, jolla yhteistä rakennetaan niin se on ok. Tottahan lähetystyötä tulee tehdä, muttei siihenkään yksityisiä suihkukoneita, ym. tarvita. Suomalaiset lähetystyöntekijät eivät sentään tällaista harrasta, mutta kovasti tänne näitä tevangelistoja haalitaan tai käydään paikanpäällä "siunauksia" hakemassa. Sieltä se hapatuskin on rantautunut.
Sieltä se hapatuskin on rantautunut. - Niinpä. Olen samaa mieltä, sillä onhan USA:ssa muutenkin erilainen kulttuuri, koskien muutakin elämää.
Jos äveriäitä, niin hyvä, mutta kuka siitä sotkusta selvän ottaa ja miksi niitä sitten kutsutaan Suomeen pilvin pimein, en ymmärrä. Todella sieltä tulee samalla eksytystä runsain mitoin. Niin tämän netin lisäksi tietysti. Olen huomannut itsestäni, että jos suomalainen saarnaaja ei puhu Raamatun hengen mukaan, minä jotenkin erotan sen, että tuo oli uutta. On yksi - ei suomalainen, johon olen oppinut luottamaan vuosien mittaan, muut EVVK.
Rahalla ei koota aarteita taivaaseen. Olemme vain savea Mestarin kädessä.
Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois.
Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois.
Sinä, Herra, minut murskasit, vaan talletit kaikki palat.
Niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan.
Anna savelle uusi muoto, tee minusta uusi ruukku,
niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät.
Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois.
Kallista halpa savikin Mestarin kädessä ois.
Kuinka se tuo raha onkaan aina mielessä. Se tulee usein esille tavalla jos toisellakin näissä ketjuissa. On olevinaan ne rikkaat, no onhan niitä ja Raamattu kertookin, että rikkaan on vaikeampi päästä taivasten valtakuntaan. Siis raha.
Entäpä köyhän. Mikä on sydämen asenne rahaan. Pitäiskö sitä vaan saada lisää ja lisää. Perustarpeisiin kyllä, mutta kun tuppaa menemään yli ja halu kasvaa.
Pitäiskö antaa vai ei, ja kenelle ja mihin tarkoitukseen. Kaikkiko huijareita?. Oliskohan ihan itse opittava päättelemään, mikä on Raamatun hengen mukaista antamista.
Hyvä pitää mielessä:
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.
Jumalan ovat kullat ja hopeat. Hänen käyttöönsä ne kuuluvat. Hänen valtansa alle. Kootkaamme siis aarteita taivaaseen. Sinne vieville poluille hopeankin avulla toisiamme saattakaamme. Se on Jumalan hyvä tahto.
Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä,
eikä heidän perintöosuutensa koskaan häviä.
He eivät kärsi puutetta kovinakaan aikoina, nälän
päivinä heillä on kyllin syötävää. Psalmi 37:18-19