Seurustelin pitkään huomattavasti itseäni
vanhemman naisen kanssa (kaunis)ja ikäero alkoi
myöhemmin vaivata. Ei kirjaimellisesti,mutta
hänen elämänsä oli jo kaiken kokenut ja tunsin
kuin seurustelisin tätini kanssa. Tietyt
perusasiat toimi ja hän halusi sitoutua.
Jotenkin alkoi tuntua etten voi antaa elämääni
tähän enempää,enkä tuntenut eläväni omaa elämääni.
Alkoi olla vaikea suhtautua miehenä 10 vuotta
vanhempaan naiseen ja hänen aikuisiin lapsiin.
En tuntenut olevani isä,enkä osannut antaa
elämääni tähän kokonaan. Se tuntui väärältä,enkä
oikein tiedä itsekkään miksi,mutta tunsin
tekeväni väärin omalle elämälleni. En tuntenut
samoin kuin hän ja sekin vaivasi,sillä hän oli
tosissaan. Lopetin ja hänen sydämmensä särkyi.
Nyt seurustelen itseäni 10 vuotta nuoremman tytön
kanssa ja se tuntuu luonnollisemmalta. Enemmän
yhteistä ja enemmän ymmärrystä. Ehkä se on vaikea
suhtautua miehenä naiseen joka on vanhempi ja
kokeneempi. Myös ystävät,harrastukset yms..oli
liian erilaisia. Hän vain piti minusta ja olin
hänen mielestä paras mahdollinen mies.
Tiedän,että olen kiltti,huomaavainen ja antelias.
Vaikea juttu tehdä päätös,mutta näin kuitenkin
tein ja pysyin päätöksessäni. Hän ikävöi minua
vieläkin,mutta minä en tunne halua palata
takaisin hänen luokseen. Ystävänä,mutta ei
elämänkumppanina. Halusin ola hänelle
ystävä,mutta hän vain sanoi,että haluat nuorempia
naisia jne...Nuoremmat naiset ovat minusta
kiinnostuneita ja yleensä nainen hake vähän
itseään vanhempaa miestä,se on luonnollista.
Jos seurustelin itseäni 10 vuotta vanhemman
kanssa niin nyt sitten 10 vuota nuoremman kanssa.
Tunnen pitkästä aikaa aitoa tunnetta toista
kohtaan ja ymmärrän hänen ajatuksiaan helpommin.
Olisi kiva kuulla jonkun mielipiteitä
tilanteestani. Teinkö väärin kun kuuntelin
sydäntäni ja oliko se itsekästä? Tietoisesti en
etsinyt selvästi nuorempaa,vaan hän itse aloitti
tuttavuuden ja ajatuksemme olivat samankaltaisia.
Tapasin kyllä yhden ikäiseni,mutta hänestä en
innostunut.
vanhemman naisen kanssa (kaunis)ja ikäero alkoi
myöhemmin vaivata. Ei kirjaimellisesti,mutta
hänen elämänsä oli jo kaiken kokenut ja tunsin
kuin seurustelisin tätini kanssa. Tietyt
perusasiat toimi ja hän halusi sitoutua.
Jotenkin alkoi tuntua etten voi antaa elämääni
tähän enempää,enkä tuntenut eläväni omaa elämääni.
Alkoi olla vaikea suhtautua miehenä 10 vuotta
vanhempaan naiseen ja hänen aikuisiin lapsiin.
En tuntenut olevani isä,enkä osannut antaa
elämääni tähän kokonaan. Se tuntui väärältä,enkä
oikein tiedä itsekkään miksi,mutta tunsin
tekeväni väärin omalle elämälleni. En tuntenut
samoin kuin hän ja sekin vaivasi,sillä hän oli
tosissaan. Lopetin ja hänen sydämmensä särkyi.
Nyt seurustelen itseäni 10 vuotta nuoremman tytön
kanssa ja se tuntuu luonnollisemmalta. Enemmän
yhteistä ja enemmän ymmärrystä. Ehkä se on vaikea
suhtautua miehenä naiseen joka on vanhempi ja
kokeneempi. Myös ystävät,harrastukset yms..oli
liian erilaisia. Hän vain piti minusta ja olin
hänen mielestä paras mahdollinen mies.
Tiedän,että olen kiltti,huomaavainen ja antelias.
Vaikea juttu tehdä päätös,mutta näin kuitenkin
tein ja pysyin päätöksessäni. Hän ikävöi minua
vieläkin,mutta minä en tunne halua palata
takaisin hänen luokseen. Ystävänä,mutta ei
elämänkumppanina. Halusin ola hänelle
ystävä,mutta hän vain sanoi,että haluat nuorempia
naisia jne...Nuoremmat naiset ovat minusta
kiinnostuneita ja yleensä nainen hake vähän
itseään vanhempaa miestä,se on luonnollista.
Jos seurustelin itseäni 10 vuotta vanhemman
kanssa niin nyt sitten 10 vuota nuoremman kanssa.
Tunnen pitkästä aikaa aitoa tunnetta toista
kohtaan ja ymmärrän hänen ajatuksiaan helpommin.
Olisi kiva kuulla jonkun mielipiteitä
tilanteestani. Teinkö väärin kun kuuntelin
sydäntäni ja oliko se itsekästä? Tietoisesti en
etsinyt selvästi nuorempaa,vaan hän itse aloitti
tuttavuuden ja ajatuksemme olivat samankaltaisia.
Tapasin kyllä yhden ikäiseni,mutta hänestä en
innostunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
teit ihan oikein kun kuuntelit sydäntäsi..ei
kannata elää kenenkään mieliksi-siitä tulee vaan
katkeraksi..
niihän sitä aina sanotaa että kuuntele sydämmesi
ääntä.
Jäi kyllä epäselväksi rakastitko vanhempaa
naista missään vaiheessa?
Jos et niin ymmärrän vaihdon.
Kuvittelin rakastavani,mutta tunne oli epäselvä.
Pidin hänestä paljon,sillä hän oli kiltti ja
herttainen. suhde meni tylsäksi,enkä jaksanut
elää hänen elämäänsä. Vanhemmalla naisella on
erilaiset kuviot,enkä viihtynyt niissä,enemmänkin
tunsin ahdistusta. Ihme kyllä hän halusi esittää
minua joka paikassa ja tuntui nauttivan
seurastani. En tuntenut sitä todeliseksi.
Olisimme voinut olla hyviä ystäviä,mutta
silloinkaan meillä ei olisi ollut juuri mitään
yhteistä tekemistä. Hänelle oli ns. pakkomielle
nuori mies jota sai hoivata. Ahdistuin kun
huomasin hänen olevan riippuvainen minusta ja oli
vaikea kertoa etten halua jatkaa. Jatkoin pitkään
vain hänen takiaan ja aloin henkisesti väsyä.
Hän oli hyvä ihminen ja tuntui pahalta särkeä
kiltin ihmisen sydän. Olisin tullut hulluksi jos
olisin jatkanut,en jaksanut enää. En tuntenut
itseäni enää mieheksi vaan muumioksi. Tunnen
oloni paremmaksi naisen kanssa joka on nuorempi
ja jolle voin olla se turvallinen ja luotettava
olkapää. En osaa suhtautua järkevästi
vanhempaan,kokeneempaan ja erilaisiin asioihin
suuntautuneeseen naiseen. Tuntui kuin
seurustelisin ihmisen kanssa joka on tätini.
Hän oli hurmaava ja viettelevä ja se kai alussa
sekoitti pääni. Hän vei minua,enkä osannut sanoa
ei. Lopulta tuli kuitenkin raja josta en päässyt
enää yli. Sitoutuminen hänen kanssaan ei sopinut
minulle. Hänen ikänsä takia hänellä oli kiire
sitoutua jne..enkä ollut siihen valmis hänen
kanssaan. Hän oli elänyt,seurustellut ja tehnyt
jo kaiken ja oli valmis. Kypsempi ja valmiimpi.
Halusin ehkä kasvaa saman vertaisena suhteessa ja
olla vanhempi. Tuntuu jotenkin luonnollisemmalta
ku nykyinen tyttöystäväni on nuorempi. Se vain on
niin ja tuntuu siltä. On varmasti erilaisia
ihmisiä,enkä sano etteikö se toimisi jollakin
toisella paremmin.
lukea sun mietteitä,kuulostaa ihan järkeviltä
perusteluilta.Teit varmasti aivan oikean
ratkaisun niin itsesi kuin myös loppujen lopuksi
tämän naisen kannalta-kyllä hän sen vielä
ymmärtää.Olen itse ollut suhteessa itseäni
10v.nuoremman miehen kanssa .Pelisääntö on alusta
lähtien tosin ollut se,että suhteemme on lähinnä
fyysinen(loistava sellainen btw)mutta myrskyjä on
tullut koska olemme kuitenkin myös henkisesti
kiintyneet toisiimme.Minkäänlaisia sitoumuksia ei
ole kummallakaan mielessä,molemmat kaipaamme
liikkumatilaa itsellemme ,ja sitä myös
toisillemme suomme-ilomielin jopa!Jos muutamakin
päivä "leikitään kotileikkejä" ,tulee
riitoja,päivänkin erossaolo auttaa ja
helpottaa.Toimiessaan suhteemme on loistava,mutta
täytyy myöntää, että kyllä sen 10v. ikäeron
huomaa...Olen aikoinani eronnut 10 v, kestäneestä
avoliitosta,ja oppinut ettei hyviä suhteita
kannata pilata liialla sitoutumisella
(erotilastotkin tukevat tätä ajatusta...)
Mukavahan se on, kun on joku josta tykätä ja
jonka kanssa halia,pusia ja touhuilla
kaikenlaista,mutta ei kai silti tarvitse toista
omistaa...taisi mennä asian ohi,mutta jotenkin on
tullut vaan allergiseksi sitoutumisajatuksille!