Sattumalta kaikki turhimmat tutkinnot ovat humanistisesta tiedekunnasta. Onko mitään järkeä opiskella jotain mistä kuitenkin tietää valmistuvansa työttömäksi ja mikä on oikeasti ihan täyttä huuhaata, millä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa ja mitä tuskin kukaan arvostaa. Videolla mainitut turhat tutkinnot pätevät aivan yhtä hyvin myös Suomeen.
http://www.youtube.com/watch?v=wXCgn0L1s-4
Olen jo aivan kyllästynyt maksamaan järjettömiä veroja, joilla kustannetaan teidän opiskelu, millä ei ole mitään pointtia tai saavutuksia. Kun valmistutte, joudun vielä maksamaan teidän työttömyyskorvauksianne ja vaikka mitä.
http://www.youtube.com/watch?v=wXCgn0L1s-4
Olen jo aivan kyllästynyt maksamaan järjettömiä veroja, joilla kustannetaan teidän opiskelu, millä ei ole mitään pointtia tai saavutuksia. Kun valmistutte, joudun vielä maksamaan teidän työttömyyskorvauksianne ja vaikka mitä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsekkin olen aina ihmetellyt, että miksi oiken mukavat ihmiset menevät lukemaan jotain, joka tuhoaa mielikuvituksen.
Humanistien ongelma taitaa ollakkin siinä, etteivät he osaa soveltaa mitään. Luetaan, luetaan ja luetaan kirjoja. Se ei vaadi eikä kehitä aivotyötä.
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Any man who reads too much and uses his own brain too little falls into lazy habits of thinking.
-Albert Einstein
Humanistisessa tiedekunnassa ei opetella lukemaan, vaan ennen kaikkea kirjoittamaan. Jotkut eivät opi tätä kunnollisesti, mutta eiväthän kaikki diplomi-insinööriksi valmistuneetkaan kuulemma suoriudu säällisesti työtehtävistään. Miksi näin on, en tiedä.
Humanismi ei ole, eikä sen ole tarkotuskaan olla tiedettä.
Mutta joo, tämä ongelmahan ratkeaisi yksityistämällä yliopistot ja muuttamalla opintotuki lainapainotteiseksi. Humanistien määrä varmaan vähenisi, mutta minne kaikki yliopiston ulkopuolelle jäävät sitten menisivät? Kaupan kassoille varmaan ja siivoojiksi, mutta riittääkö niitäkään töitä kaikille...
Keskinkertaisia ja työttömäksi jääviä insinöörejä tai ekonomeja heistä ei kannata kouluttaa, niitähän meillä on jo.
http://www.oxfordamerican.org/articles/2011/aug/22/who-are-you-and-what-are-you-doing-here/
Niille astetta sitkeämmille, joiden keskittymiskyky riittää lukemiseen.
Mikäli aikoo jäädä tutkijaksi on aivan sama mitä oppiainetta ryhtyy opiskelemaan. Professorien palkat ovat samat. Kannattaa valita joku harvinainen oppiaine, jossa on pieni laitos ja professori n. 40-45 vuotias. Tällöin ehtii hyvin meritoitua ko. kapealla sektorilla, jotta kilpailisi realistisesti professorin paikasta hänen eläköityessään. Tästä on paljon esimerkkejä elävässä elämässä. Täytyy vaan työskennellä hyvin määrätietoisesti päämääränsä eteen.
Yliopistoura aukeaa myös suhteellisen helposti aloilla, joista yleensä mennään aina heti hyväpalkkaisiin hommiin. Taloustieteet voivat olla hyvä esimerkki - kuten vaikka laskentatoimi.
Kielenhuoltoa tarvitaan täälläkin:
"jotain mistä" --> muista konjunktio "jotain, mistä"
"täyttä huuhaata, millä ei ole" pilkkuvirhe, suosittelisen laittamaan tuohon sanan ja.
"Kun valmistutte, joudun..." tälläkin pilkkuvirhe, tähän suosittelisin laittaamaan sanan niin.
Miksi muuten opiskelulla pitäisikään olla mitään saavutuksia? Minä ainakin opiskelen suomea vain sen itsensä vuoksi.
Noilla "pilkkuvirheillä" (Sic!) ei ole mitään merkitystä. Ei ilmeisesti opinnoillasikaan.
Tosiaan, suosittele, mitä suosittelet. Aika turhilta vaikuttavat sinun suomen kielen opintosi. Mitään et näytä niillä savuttaneen.
Pilkkuvirheissä voi olla viestin ymmärtämiseen johtavan virheen alku. Siinä mielessä pilkku- ja kielivirheillä on käytännön merkitystä.
Toisaalta kieli ja identiteetti ovat kytköksissä, ja jos nyt ajatellaan kirjoitettua kieltä, niin moni lukija muodostaa käsityksen toisesta ihmisestä ensi sijassa tämän kirjoitustaidon perusteella. Kasvokkaisviestinnässä on sitten mukana monia muitakin elementtejä kuin yksin kieli.
Myös kieli ja ajattelu yhdistetään vankasti toisiinsa. Huonosti tai sekavasti jäsennelty ja virheitä vilisevä teksti voi luoda mielikuvan sekavasti ajattelevasta henkilöstä.
Esimerkki pilkun tarpeellisuudesta englannin kielessä (eli miksi ns. Oxford comma voi toisinaan olla tarpeen):
"With the Oxford comma: We invited the strippers, JFK, and Stalin.
Without the Oxford comma: We invited the strippers, JFK and Stalin."
Jos ei uppoa tajuntaan, niin ohessa samainen esimerkki kuvilla höystettynä:
http://divinecomedyoferrors.blogspot.fi/2011/11/youll-pry-oxford-comma-out-of-my-cold.html
No jaa... Esimerkit pilkutuksesta ("austerism") ovat viihdyttäviä mutta aika älyttömiä. Muistanemme koulusta Suomen suuriruhtinaan (muka) antaman käskyn "Armoa ei Siperiaan", joka sitten korjattiin pilkulla sopivaksi.
Tosielämässä teksteissä, joissa kyse esim. juridiikasta, pilkut tai niiden käyttämättömyys eivät KOSKAAN ratkaise merkitystä. Ei suomessa, englannissa tahi muissakaan kielissä. Maikkaopinnoissasi oppimasi ei-restriktiivisen pilkutuksen voit jättää omaan arvoonsa. Leksikaalinen toisto, pronominien viittaussuhteiden merkitysvääristymien estäminen toistolla ja ellipsin puuttumisella varmistavat, että viesti on yksiselitteinen. Tämän tekee alan substanssiosaaja, ei lingvisti. Toki lingvisti voi todella tärkeän paperin vielä tsekata kielen muotoseikkojen suhteen. Se on vähän sitten kuin uuden auton luovutushuolto, 99% on jo tehty valmiiksi.
terv. papereiden mies
"pilkut tai niiden käyttämättömyys eivät KOSKAAN ratkaise merkitystä."
Kylläpä kovin kategorisesti toteat tämän.
Lieneekö juridiikka ihan osuva esimerkki? Pilkuista nyt viis, mutta kyllähän esim. laki jo periaatteellisestikin kai jättää tulkinnanvaraa - tai niin, että lakia ja sen periaatteita sovelletaan kulloisenkin yksittäistapauksen mukaan.
Entäpä erilaiset käyttöoppaat kömpelöine tai joskus jopa sekavine ilmauksineen? Useinhan käyttöoppaat ovat kai "substanssiosaajien" kirjoittamia. Valitettavasti oppaan lukija ei välttämättä ole moinen "substanssiosaaja".
Mutta siis toki kielessä tai viestinnässä laajemmin on sisäänrakennettuna mahdollisuus siihen, ettei viestin merkitys vääristyisi vaan välittyisi toivotulla tavalla. Ja siis toki tässä useimmiten onnistutaan - jopa erinäisistä kielivirheistä huolimatta.
Mutta silti... Kun nyt sattui sopivasti, niin lisää välimerkkihuvittavuuksia englanninkielisestä maailmasta:
http://www.economist.com/blogs/johnson/2013/03/punctuation
Ai niin, voisin nyt varmuudeksi mainita, että itse olen kyllä lähinnä deskriptiivisen lingvistiikan kannalla. Olen silti sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa huoliteltu kieli ja oikeakielisyys ovat tärkeitä hallita.
Täytyy kyllä myöntää, että myös aiheessa pysyminen on tärkeää. Heh...
hah, taitaa riippua käyttöoppaasta... se ja sama ajastatko digihyrrän nauhoittanaan BB-husin oikeana aikana vai et...
sit joku satelliitinlaukaisuprotokolla voi olla jo eri homma
NYT TULEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!