Mielenkiintoinen kirjoitus tämänpäiväisessä HS:ssa amerikkalaisen taloustieteilijä Jeremy Rifkinin tulevaisuuden visioista, joissa hän ennustaa Euroopan saavuttavan johtavana talousmahtina USA:n ja menevän kirkkaasti ohi lähitulevaisuudessa.
Vallallahan on ollut käsite, että Eurooppa olisi jo pitkään ollut maailmantalouden huutolaispoika.Dynamiikkaa ja kasvua on pitänyt hakea kaukaa vanhan mantereen rannoilta, Yhdysvalloista ja Aasiasta, ennen muita Kiinasta ja Intiasta. Vanhoihin kaavoihin juuttunut EU laahaa kaukana perässä ja katoaa historian roskatynnyriin viimeistään väestön ikääntymisen ja aiheuttamien, ylikäymättömien ongelmien vuoksi.
VÄÄRIN, väittää amerikkalainen yhteiskunnallinen keskustelija Jeremy Rifkin. Historian roskakoriin on joutumassa Rifkinin kotimaa ja sen väistyvään markkinatalousjärjestelmään sovitettu talous- ja yhteiskuntamalli.
Rifkinin mukaan eurooppalainen unelma on kuin toivon tuikahdus ongelmien piinaamassa maailmassa:"Se näyttää meille tietä uuteen aikakauteen, jonka tunnusmerkkeinä ovat yhteisöllisyys, monimuotoisuus, elämänlaatu, syvällisyys, kestävä kehitys, universaalit ihmisoikeudet, luonnon oikeuksien kunnioittaminen ja rauha maan päällä. Me amerikkalaiset olemme aina sanoneet, että amerikkalaisen unelman vuoksi kannattaa kuolla.
Eurooppalaisen unelman puolesta kannattaa elää."
Amerikkalainen unelma on kotimaassaan hyvin tunnettu käsite, joka on ahkerassa käytössä etenkin näin vaalien alla. Se toteutuu yhteiskunnassa, jossa jokaisella on tasavertainen mahdollisuus tavoitella onnea ja menestystä. Tässä unelmassa ne tarkoittavat mahdollisimman suurta vaurautta. Kaikki on kiinni yksilöstä, yhteiskunnan rooli on vähäinen.
Rifkinin mainostama eurooppalainen unelma on toisenlainen. Se muun muassa painottaa yhteisöä yksilön asemasta, kulttuurista monimuotoisuutta, kestävää kehitystä, globaalia yhteistyötä enemmän kuin yksipuolista voimankäyttöä ja elämänlaatua rikastumisen sijasta.
Yksi suurimmista syistä on hänen mukaansa se, että nouseva amerikkalainen sukupolvi ei enää usko vaurastumiseen ahkeran työnteon avulla, vaan katsoo olevansa oikeutettu menestykseen ilman sitä. Rifkin kertoo mielipidetiedustelusta, jossa 55 prosenttia alle 30-vuotiaista ilmoitti uskovansa omaan rikastumiseensa. Vain yksi neljästä uskoi kuitenkin rikastuvansa omalla työllään. Valtaosa luottaa onneen.
Tämä selittää sitä, että 70 prosenttia amerikkalaisista harrastaa jonkinlaista laillista pelaamista. Peleihin, Las Vegasista lottoon , käytetään enemmän rahaa kuin elokuviin, videoihin, dvd-ja cd-levyihin ja kirjoihin yhteensä.
Työttömyys on Euroopassa perinteisesti korkeampi, mutta Rifkin kyseenalaistaa nämäkin laskelmat. Viime kesän Yhdysvaltain virallinen työttömyysaste oli 6,2 prosenttia. Rifkinin mukaan oikea luku on lähellä yhdeksää prosenttia, koska kaksi miljoonaa potentiaalista työntekijää on luopunut työnhausta. Lisäksi lähes kaksi prosenttia työikäisistä miehistä on vankilasta.
Amerikkalaiset tekevät pitempää päivää kuin eurooppalaiset ja tienaavat paljolti tästä syystä kekim. 29 prosenttia enemmän. Rifkin kääntää tämänkin, paljon keskustellun eron eurooppalaisten eduksi.
"Ostaako sillä 29 prosentilla siinä määrin enemmän onnea ja iloa, että eurooppalaisten kannattaisi luopua 2-3 kuukaudesta vapaa-aikaa vuodessa?"
Lähde:
HS 16.08.2004/ Jyri Raivio
Vallallahan on ollut käsite, että Eurooppa olisi jo pitkään ollut maailmantalouden huutolaispoika.Dynamiikkaa ja kasvua on pitänyt hakea kaukaa vanhan mantereen rannoilta, Yhdysvalloista ja Aasiasta, ennen muita Kiinasta ja Intiasta. Vanhoihin kaavoihin juuttunut EU laahaa kaukana perässä ja katoaa historian roskatynnyriin viimeistään väestön ikääntymisen ja aiheuttamien, ylikäymättömien ongelmien vuoksi.
VÄÄRIN, väittää amerikkalainen yhteiskunnallinen keskustelija Jeremy Rifkin. Historian roskakoriin on joutumassa Rifkinin kotimaa ja sen väistyvään markkinatalousjärjestelmään sovitettu talous- ja yhteiskuntamalli.
Rifkinin mukaan eurooppalainen unelma on kuin toivon tuikahdus ongelmien piinaamassa maailmassa:"Se näyttää meille tietä uuteen aikakauteen, jonka tunnusmerkkeinä ovat yhteisöllisyys, monimuotoisuus, elämänlaatu, syvällisyys, kestävä kehitys, universaalit ihmisoikeudet, luonnon oikeuksien kunnioittaminen ja rauha maan päällä. Me amerikkalaiset olemme aina sanoneet, että amerikkalaisen unelman vuoksi kannattaa kuolla.
Eurooppalaisen unelman puolesta kannattaa elää."
Amerikkalainen unelma on kotimaassaan hyvin tunnettu käsite, joka on ahkerassa käytössä etenkin näin vaalien alla. Se toteutuu yhteiskunnassa, jossa jokaisella on tasavertainen mahdollisuus tavoitella onnea ja menestystä. Tässä unelmassa ne tarkoittavat mahdollisimman suurta vaurautta. Kaikki on kiinni yksilöstä, yhteiskunnan rooli on vähäinen.
Rifkinin mainostama eurooppalainen unelma on toisenlainen. Se muun muassa painottaa yhteisöä yksilön asemasta, kulttuurista monimuotoisuutta, kestävää kehitystä, globaalia yhteistyötä enemmän kuin yksipuolista voimankäyttöä ja elämänlaatua rikastumisen sijasta.
Yksi suurimmista syistä on hänen mukaansa se, että nouseva amerikkalainen sukupolvi ei enää usko vaurastumiseen ahkeran työnteon avulla, vaan katsoo olevansa oikeutettu menestykseen ilman sitä. Rifkin kertoo mielipidetiedustelusta, jossa 55 prosenttia alle 30-vuotiaista ilmoitti uskovansa omaan rikastumiseensa. Vain yksi neljästä uskoi kuitenkin rikastuvansa omalla työllään. Valtaosa luottaa onneen.
Tämä selittää sitä, että 70 prosenttia amerikkalaisista harrastaa jonkinlaista laillista pelaamista. Peleihin, Las Vegasista lottoon , käytetään enemmän rahaa kuin elokuviin, videoihin, dvd-ja cd-levyihin ja kirjoihin yhteensä.
Työttömyys on Euroopassa perinteisesti korkeampi, mutta Rifkin kyseenalaistaa nämäkin laskelmat. Viime kesän Yhdysvaltain virallinen työttömyysaste oli 6,2 prosenttia. Rifkinin mukaan oikea luku on lähellä yhdeksää prosenttia, koska kaksi miljoonaa potentiaalista työntekijää on luopunut työnhausta. Lisäksi lähes kaksi prosenttia työikäisistä miehistä on vankilasta.
Amerikkalaiset tekevät pitempää päivää kuin eurooppalaiset ja tienaavat paljolti tästä syystä kekim. 29 prosenttia enemmän. Rifkin kääntää tämänkin, paljon keskustellun eron eurooppalaisten eduksi.
"Ostaako sillä 29 prosentilla siinä määrin enemmän onnea ja iloa, että eurooppalaisten kannattaisi luopua 2-3 kuukaudesta vapaa-aikaa vuodessa?"
Lähde:
HS 16.08.2004/ Jyri Raivio
Vastaukset 1
Vanhimmat
minun USA- inhoni syy; kapasiteettia olisi luoda vaikka minkälainen "Eldorado", mutta tahtoa ei lödy, saati sitten kansalaisten keskeistä solidaarisuutta! Amerikkalaisten elämä on kuin urheilusuoritus!