Täällä on aina välillä joku kertonut omia kokemuksiaan nukutushoidosta,niin ajattelin nyt itsekin rohkaista itseni ja kertoa,minkälaista minulla oli.
Olin kuten aina uuden vuoden isän ja äidin luona. Minulla (kuten tiedät varmaankin) on ollut hammasongelmia. No,rupes sit särkemään ihan kamalasti yhtä hammasta ja yhtä toista hammasta vihloi. Yritimme äidin kanssa kokeilla siihen särkyyn vaikka mitä,kunnes äiti antoi mummolta pois otettua lääkettä,Panacodia ja otin sitä yhden kokonaisen. Kesti tunnin, kun kipu ja särky alkoivat hellittämään ja loppumaan. Seuraavana päivänä huomasin,että poskeni oli ihan turvonnut ja äiti sitten sanoi,että varmaankin täytyy mennä hammaslääkäriin.
Viimeksi kävin hammaslääkärissä,kun olin ala-asteella. Äiti tilasi sitten ajan ja sai kuin saikin siksi päiväksi peruutetun ajan. Se oli sellainen paikka,jossa en ollut aijemmin käynyt. Odotushuonekin oli kamalan iso tai oikeastaan koko paikka. Ei kestänyt kauankaan,kun minut kutsuttiin sisään. Äiti tuli myöskin sisälle.
Istuin ensin hammaslääkärin viereiseen olevaan tuoliin,jossa keskusteltiin ensin. Kun sitten piti ruveta tarkistamaan hampaitani,oli vaikea mennä tuoliin. Äiti ehdotti,joskos se voitaisiin tehdä pöydän ääressä,mutta ku kuulemma hammaslääkäri ei nähnyt siinä kunnolla,niin piti sitten yrittää mennä tuohon tutkimustuolille ja samalla itkin ihan kurkkuani myöten. Hampilääkäri sanoi,ettei tehdä muuta kuin tarkastetaan ja ettei hoitaja anna mitään instrumenteja. Pian tuon jälkeen rupesi kuulumaan hammaslääkärin suusta numeroita (ihan niin kuin jossain bingossa) ja kertomaan hoitajalle hampaistani.
Ei kestänyt kovinkaan kauan,kun tarkastus oli ohi ja sain poistua tuolista. Kerroimme,että haluaisin nukutuksen,jossa hoidettaisiin kerralla kaikki kuntoon. Hammaslääkäri arvioi koko prosessin 3000€:ksi,kestoksi 3-4 tuntia ja hampaiden poistoja 3-4kpl. Hän määräsi myös penisiliinikuurin ja toisen antibiottikuurin...
Sitten jäin miettimään ja ajattelemaan,että en haluakkaan mennä sinne ja että haluaisisin yhteen toiseen paikkaan ja yhdelle tietylle henkilölle. No,äiti sitten varasi taas ajan ja sai taas peruutusajan samalle päivälle. Menimme ko.paikkaan ja jäimme odottelemaan kutsua. Hetken kuluttua saimme kutsun tulla sisään. Ensin keskustelimme taas hetken tovin,kunnes alkoi taas hampaiden tarkastus ja se ihana "bingonumeroiden" litannija. Ihmettelin tällä kertaa,kun minun suuni ei maistunutkaan tarkastuksen jälkeen pahanmakuiselta,mutta hammaslääkäri kertoi,että se on se lateksi,joka maistuu pahalta ja hän ei sitten ilmeisesti sellaisia käsineitä käyttänyt. Sitten koitti se hetki,jolloin hän kertoi,että nukutus ja toimenpiteitä olisi 2 erässä ja että pitäisi edellisestä paikasta hakea röntgenkuva.
Taas rupesin miettimään,että olisikos se kuitenkin se eka paikka parempi sittenkin ja ajattelin,että kehtaanko nyt äidille mennä sanomaanettä haluankin sinne ekaan,kun tuli ihan itsestäni mieleen mummo. Se kun välillä innostuu,että mennään sinne ja tänne ja sit toisessa paikassa se sanoo,ettei haluakkaan. :D
Äiti jo oli ehtinyt perua ekasta paikasta ajan,mutta saikin sen sitten uudelleen varatuksi eli toimenpide ja nukutus olisi sitten 1.2 perjantaina klo 9.15.
Koitti sitten tuo perjantai (onneksi ei perjantai 13 päivä)
Ennen lähtöä otin Diapamia,jonka äiti oli hakenut jo edellisenä päivänä. Matkalla kohti Neo-sairaalaa,alkoi lääkkeen vaikutus vaikuttamaan. Sisälle päästyämme,menimme ilmoittautumaan ja pian tulikin sitten tämä anestesiahoitaja,jolle annoin tiedot meikäläisestä ja tämä sitten päätti,ettei nukuttamiselle ole mitään estoja,joten hän neuvoi minut pukuhuoneeseen,johon jätin tavarani ja takkini.Sieltä sitten sinne "pääkallo" paikalle. Hieman ennen sitä alkoi taas kova itku sydämmeni pohjasta asti ja etenkin silloin,kun astuin "leikkaussaliin". Sisällä oli kamalan monta laitetta 1 iso kone,jossa oli monta eri systeemiä. Huomasin ja näin tuolin,jossa minä sain olla. Se oli oikeastaan sama tuoli kuin hammaslääkäreilläkin on,mutta tähän oli laitettu ihana peitto,tyyny ja vähän sivuille pehmennystä. Anestesiahoitaja pyysi ottamaan kenkiä pois,mutta en pystynyt niitä ottamaan itse pois kovan itkun takia,joten kun menin tuoliin makaamaan,eräs toinen hoitaja poisti minulta kengät. Sitten tämä hoitaja laittoi minulle verenpainmittasin käsivarteen, (ihmettelin,miksi hän laittoi sen puseroni hihan päälle eikä ihoani vasten,niin kuin on yleensä tapana laittaa)yhden läpyskän sydämmen päälle ja toisen alavatsan kohdalle,toiseen nenän sieraimeen hengitysletku.
Olin kuten aina uuden vuoden isän ja äidin luona. Minulla (kuten tiedät varmaankin) on ollut hammasongelmia. No,rupes sit särkemään ihan kamalasti yhtä hammasta ja yhtä toista hammasta vihloi. Yritimme äidin kanssa kokeilla siihen särkyyn vaikka mitä,kunnes äiti antoi mummolta pois otettua lääkettä,Panacodia ja otin sitä yhden kokonaisen. Kesti tunnin, kun kipu ja särky alkoivat hellittämään ja loppumaan. Seuraavana päivänä huomasin,että poskeni oli ihan turvonnut ja äiti sitten sanoi,että varmaankin täytyy mennä hammaslääkäriin.
Viimeksi kävin hammaslääkärissä,kun olin ala-asteella. Äiti tilasi sitten ajan ja sai kuin saikin siksi päiväksi peruutetun ajan. Se oli sellainen paikka,jossa en ollut aijemmin käynyt. Odotushuonekin oli kamalan iso tai oikeastaan koko paikka. Ei kestänyt kauankaan,kun minut kutsuttiin sisään. Äiti tuli myöskin sisälle.
Istuin ensin hammaslääkärin viereiseen olevaan tuoliin,jossa keskusteltiin ensin. Kun sitten piti ruveta tarkistamaan hampaitani,oli vaikea mennä tuoliin. Äiti ehdotti,joskos se voitaisiin tehdä pöydän ääressä,mutta ku kuulemma hammaslääkäri ei nähnyt siinä kunnolla,niin piti sitten yrittää mennä tuohon tutkimustuolille ja samalla itkin ihan kurkkuani myöten. Hampilääkäri sanoi,ettei tehdä muuta kuin tarkastetaan ja ettei hoitaja anna mitään instrumenteja. Pian tuon jälkeen rupesi kuulumaan hammaslääkärin suusta numeroita (ihan niin kuin jossain bingossa) ja kertomaan hoitajalle hampaistani.
Ei kestänyt kovinkaan kauan,kun tarkastus oli ohi ja sain poistua tuolista. Kerroimme,että haluaisin nukutuksen,jossa hoidettaisiin kerralla kaikki kuntoon. Hammaslääkäri arvioi koko prosessin 3000€:ksi,kestoksi 3-4 tuntia ja hampaiden poistoja 3-4kpl. Hän määräsi myös penisiliinikuurin ja toisen antibiottikuurin...
Sitten jäin miettimään ja ajattelemaan,että en haluakkaan mennä sinne ja että haluaisisin yhteen toiseen paikkaan ja yhdelle tietylle henkilölle. No,äiti sitten varasi taas ajan ja sai taas peruutusajan samalle päivälle. Menimme ko.paikkaan ja jäimme odottelemaan kutsua. Hetken kuluttua saimme kutsun tulla sisään. Ensin keskustelimme taas hetken tovin,kunnes alkoi taas hampaiden tarkastus ja se ihana "bingonumeroiden" litannija. Ihmettelin tällä kertaa,kun minun suuni ei maistunutkaan tarkastuksen jälkeen pahanmakuiselta,mutta hammaslääkäri kertoi,että se on se lateksi,joka maistuu pahalta ja hän ei sitten ilmeisesti sellaisia käsineitä käyttänyt. Sitten koitti se hetki,jolloin hän kertoi,että nukutus ja toimenpiteitä olisi 2 erässä ja että pitäisi edellisestä paikasta hakea röntgenkuva.
Taas rupesin miettimään,että olisikos se kuitenkin se eka paikka parempi sittenkin ja ajattelin,että kehtaanko nyt äidille mennä sanomaanettä haluankin sinne ekaan,kun tuli ihan itsestäni mieleen mummo. Se kun välillä innostuu,että mennään sinne ja tänne ja sit toisessa paikassa se sanoo,ettei haluakkaan. :D
Äiti jo oli ehtinyt perua ekasta paikasta ajan,mutta saikin sen sitten uudelleen varatuksi eli toimenpide ja nukutus olisi sitten 1.2 perjantaina klo 9.15.
Koitti sitten tuo perjantai (onneksi ei perjantai 13 päivä)
Ennen lähtöä otin Diapamia,jonka äiti oli hakenut jo edellisenä päivänä. Matkalla kohti Neo-sairaalaa,alkoi lääkkeen vaikutus vaikuttamaan. Sisälle päästyämme,menimme ilmoittautumaan ja pian tulikin sitten tämä anestesiahoitaja,jolle annoin tiedot meikäläisestä ja tämä sitten päätti,ettei nukuttamiselle ole mitään estoja,joten hän neuvoi minut pukuhuoneeseen,johon jätin tavarani ja takkini.Sieltä sitten sinne "pääkallo" paikalle. Hieman ennen sitä alkoi taas kova itku sydämmeni pohjasta asti ja etenkin silloin,kun astuin "leikkaussaliin". Sisällä oli kamalan monta laitetta 1 iso kone,jossa oli monta eri systeemiä. Huomasin ja näin tuolin,jossa minä sain olla. Se oli oikeastaan sama tuoli kuin hammaslääkäreilläkin on,mutta tähän oli laitettu ihana peitto,tyyny ja vähän sivuille pehmennystä. Anestesiahoitaja pyysi ottamaan kenkiä pois,mutta en pystynyt niitä ottamaan itse pois kovan itkun takia,joten kun menin tuoliin makaamaan,eräs toinen hoitaja poisti minulta kengät. Sitten tämä hoitaja laittoi minulle verenpainmittasin käsivarteen, (ihmettelin,miksi hän laittoi sen puseroni hihan päälle eikä ihoani vasten,niin kuin on yleensä tapana laittaa)yhden läpyskän sydämmen päälle ja toisen alavatsan kohdalle,toiseen nenän sieraimeen hengitysletku.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..jatkuu...
Hetken päästä saapui huoneeseen itse anestesialääkäri,joka otti minun toisen käteni ja yritti etsiä verisuonta,mutta itkin niin paljon,että hän kysyi minulta,enkö pidä neuloista ja kerroin,etten pidä, Teimme sitten niin,että anestesiahoitaja laittoi minulle maskin,jota muutaman kerran hengittelin ja sit meikäläiseltä meni "vintti pimeäksi". Tosin ennen sitä kuulin ja näin anestesiahoitajan soittavan hammaslääkärin ja kutsuvan hänet paikalle. Seuraava muisto onkin sitten heräämöstä ja ajattelin,että no näinkö pian se toimenpide sit menikin. No,kysyin sitten heti herättyäni,että mitä se kello mahtaa olla ja eräs hoitaja sitten kertoi sen olevan puoli kaksi ja kertoi myöskin minun nukkuneeni 3 tuntia. Tämä anestesiahoitaja kysyi,että sainko mitään traumoja aiitä alusta,mutta minä vain kerroin,ettei ole,mutta myöhemmin tämä asia on hieman muuttunut. Jonkin ajan kuluttua isä ja äiti tulivat luokseni rupattelemaan vähäksi ajaksi ja kertoivat lähtevänsä mm. apteekkissa käymään. Ja niin he sitten lähtivät ja minä jatkoin uniani hetken aikaa vielä. Jostain kuulin jonkun kysyvän: - Nukkuuko Päivi?,vastausta en valitettavasti kuullut. hih!
Jonkin ajan kuluttua anestesiahoitaja tuli kertomaan vanhempieni taas tulleen paikalle ja yritin sitten nousta siitä sängystä ylös istumaan. En saanut tälläkään kertaa itse kenkiä jalkaan vaan,hoitajan piti hieman avittaa minua. Sängylläni siinä ollessani,anestesiahoitaja hakin minulle pyörätuolin,koska en uskaltanut ja pystynyt itse vielä kovin hyvin kävelemään,kun oli vielä tokkurainen olo. Niinpä kiltisti istuin tuoliin ja hän kärräsi minut isän ja äidin luokse. Sitten olikin jo aika lähteä paikasta kassan kautta. Isä kärräsi minut autoon.
Äiti kuuli,että tuo olikin suunniteltua alempi hinta.
Näin jälkikäteen olen surrut ja harmitellut sitä,että hammaslääkäri oli poistanut alkuperäistietojen mukaan enemmän hampaita,joita loppujen lopuksi siis oli 6 kappaletta,joten tää syöminen on olluvähän hankalaa. Kunhan tämä hankala syöminen ei jäisi olemaan. Sitä tässä olen itsekseni miettinyt,että pitäisiköhän ostaa jostain kaupasta muoviset tekohampaat ja irrottaa niistä muutama hammas ja liimata ne sitten tyhjiin paikkoihin. hih!
Ensi viikon maanataina on sitten kontrollikäynti ja minä kyllä VARMASTI aijon kysyä ja tiestustella syitä,miksi piti ottaa niin monta pois ja miksi ei voinut samalla kertaa tehdä niitä "tekohampaita" ja laittaa paikoilleen. No,toivottavasti sen käynnin jälkeen minulla alkaisi ne ihanat "kissan päivät" eli suomeksi sanottuna saisin nauttia elämästäni.
Vaikka hampaani olivat ennen vähän huonommat,niin pystyin silloin syömään takahampailla myöskin ihan normaalisti,mutta nyt kun on hampaat korjattu ja hampaita poistettu,niin en pysty enää kaikesta huolimatta puremaan/syömään takahampailla. Alhaalta, takaata,vasemmalta on otettu 2 hammasta. Ylhäältä,vasemmalta 1 hammas ja ylhäältä 2 takimmaista ja onko se sit numero 5. Alhaalta,oikealta ei ole viety mitään hampaita.
Turvallisuussyistä EN kerro hammaslääkärin ja paikan nimeä,ellei sit joku halua sähköpostin kautta tietää.
Onkohan se niin,mitä olen kuullut,ettei hammaslääkäri syystä poista ihmiseltä hampaita?
No,se näistä hammasongelmista.
Ensinnäkin saako kysyä, et kuinka vanha olet? Toiseksi niille hampaiden poistoille on AINA joku syy, ei niitä kukaan huvikseen poista.