Jyväskylässä synnyttäneitä? kokemuksia?

.....

Kohta edessä :)

5

776

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 09unh75ivfjty

      Varmaan kuten joka kaupungissa, osa hoitajista/kätilöistä/lääkäreistä ihania ja empaattisia, sitten taas osa niitä vähemmän sellaisia. Ainakin ensisynnyttäjänä itse jouduin kärsimään noista ei niin empaattisista, olisin tarvinnut paljon enemmän tukea ja varsinkin selkokielistä selitystä tapahtumiin, okei, nyt varmaan joku sanoo "miksi et sitten vaatinut tarkempaa tietoa, ja KYSYNYT", no tästä syystä: tilanne ensisynnyttäjällä (ainakin minulla) oli hämmentävä ja olo väsynyt ja epätodellinen, ei tajunnut/osannut kysyä. Korostan että osa hoitajista oli todella ihania ja silloin oli itselläkin olo vastaavanlainen. Muuten kaikki sujui hienosti, tilat ok, asiat luisti hyvin ja varsinkin lääkärit osaavia. Hoitajista minun kohdalle sattui aloittelevia, yksi ei edes osannut neuvoa imetysasentoa vaan sanoi ettei tiedä kun ei ole itsellä lapsia.. jotenkin surkuhupaisaa ;) Mutta kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, menisin uudestaan.

    • Vaatia pitää

      Itselleni sattui huono tuuri...iltavuoro, kiireinen kätilö, ei kiirettä siis synnytyssaliin ja lopussa olin niin väsynyt ja kipeä että luulin kuolevani kipuun. Ja tässä vaiheessa vauhdikkaassa synnytyksessä ei ehditty enää antaa kivunlievitystä. Kokemuksena jäi että osastolla kannattaa vaatia hyvissä ajoin kivunlievitystä, jos sellaista toivoo, ja myös pyytää synnytyssaliin pääsyä. Itse en ensikertalaisena tajunnut vaatia heti ja kätilö ei kiirehtinyt.

    • dsdsafsDF

      ite synnytin 6vuotta sitten. kohdalle sattui ihana kätilö, lääkäri oli tosin välillä täys asshole. itsellä käynnistettiin(ekat supistukset tuli käynnistystabletin jälkeen, mitään ns harjotussuppareita ei tullut koko raskauden aikana)ja kun lääkäri tutki kohdunsuun tilannetta, teki sen tietty just samaan aikaan kun supistus oli päällä, ja valitti että oo nyt rentona, ite kun oon hiljaisen ja ujon puoleinen niin nielin ärtymykseni, teki mieli huutaa että oo ite rentona kun on supistus ja yks tunkee sormia sisälle. toinen lääkäri taas kysyi aina ensin onko supistus ja jos oli niin sano vaan että ootellaa rauhassa että menee ohi ennen tutkimusta.

      ite sanoin heti käynnistykseen mennessä että haluan kivunlievitykset. ja ne ajoissa laitettiinkin. saliin piti päästä jo puolen pvän aikaan mutta sinne ehtikin jo toinen synnyttäjä joten piti vielä ootella ja sain jonkun kipupiikin mistä ei tosin ollu mitään hyötyä. saliin päästiin sitten 5maissa päivällä ja tuskat oli silloin jo kamalat ja anestesialääkäriä ootellessa tuntu että se ei tule ikinä ja että ois oottanu ikuisuuden, mutta aneslääkäri oli sillo leikkauksessa ja tuliki sit kuulemma puolen tunnin päästä laittaa epiduraalin(tuntu monelta tunnilta se oottaminen), oikein mukava oli ja ohjeisti hyvin mihin asentoon menen kun laittoi epiä. sitten ooteltiin. kätilöt salissä oli oikein mukavia, ei mitään valittamista. itelläni ponnistusvaihe kesti reilut 2h, lääkäri oli sitä mieltä että lähetään leikkaukseen, mutta onneksi kätilö oli sitä vastaan ja sanoi että yritetään vielä ja nousin polvilleni ponnistaakseni ns alaspäin ja se auttoikin vähän. siellä alkoivat imukuppia valmisteleen mutta jalkatuet ehtivät laittaa ja sitten tyttö onneksi jo syntyi. en olisi enää jaksanut minuuttiakaan pidempään. 2h ponnistukset ja 3unetonta yötä veivät voimani niin totaalisesti.

      kun minut ja vaiva siirrettiin osastolle, oli hoitajien pakko melkein kantaa minut sängystä toiseen koska voimia ei ollut itsellä yhtään jäljellä. en pysynyt pystyssä. pari ekaa päivää mieheni ja hoitajat saivat hoitaa vauvan vaipanvaihdot yms koska itselläni ei edes vesilasi pysynyt kädessä, saati sitten vauva.

      kohdallenni sattui yksi asshole lääkäri ja yksi assholekätilö, tää kätilö tuli osastolla kohdalle. vauva kun söi ja söi ja söi, pyysin 7h tunnin imetyksen jälkeen lisämaitoa mutta ei antanut koska ensin piti imettää. koko sairaalassaoloaikana en saanut syödä lämmintä ateriaa, kun lopetin imetyksen syödäkseni alkoi vauvalla huuto, eivät suostuneet ottamaan vauvaa edes siksi aikaa hoitoonsa että saisin syödä.

      ekana yönä synnytyksen jälkeen pyysin hoitajia ottamaan vauvan yöksi jotta saisin nukuttua, olin kuitenkin valvonut viimeiset 3 tai 4 yötä ja todella raskas synnytys takana, mutta ei. ottivat kyllä vauvan, mutta toivat tunnin päästä takaisin kun vauvalla oli kuulemma ikävä äitiä. sen sanon että nälkä sillä oli, mutta kun eivät suostuneet antamaan pullosta maitoa. nukuin siis seuraavan kerran kotona, n.viikon verran valvoneena.

      pitkä juttu tuli, mutta itse synnytys hoitui suht hyvin mukavan henkilökunnan kanssa. vaikka omasta synnytyksestä on 6vuotta, niin sielllä varmasti on edelleen samaa henkilökuntaa kuin silloin.

      teet niinkuin ohjeistetaan, silloin pääset helpoimmalla. kätilöt tietävät kyllä paremmin mitä pitää tehdä kuin ensisynnyttäjä :) ja kerro heti jos haluat lievitystä. ja jos tuntuu että nyt pitää päästä saliin niin kerro se heti. vaikka on ensisynnyttäjä niin sen kyllä sisällään tuntee että nyt pitää mennä eikä meinata.

    • heinämamma

      Synnytin puoli vuotta sitten Jyväskylän keskussairaalassa esikoiseni ja kokemus oli kaikin puolin ihana! Olin synnyttämässä yksin ja pelkäsin sitä aluksi aivan hirveästi, koska olisin kaivannut miestä vierelleni (mutta ei valitettavasti kerennyt ajoissa paikalle).Mutta kaikki sujui hyvin ja kätilöt ja lääkärit olivat todella ystävällisiä :) Siskollani oli viidenvuoden takaa huonoja kokemuksia kätilöistä jotka olivat olleet liian tungettelevia ja neuvovia vaipanvaihto ja imetys asioissa, vaikka kaikki sujui hyvin, mutta minulla on aivan päinvastaisia kokemuksia.

      Vielä kun oltiin lähdössä pois niin eräs kätilö tuli ihastelemaan kuinka hienosti hoidin lastani ja siitä tuli hirveän hyvä mieli :)

    • mammuli2

      Olen esikoiseni synnyttänyt jyväskylässä ja toista kerta en täällä synnytä. Aivan kamala paikka. Kätilöt "aukoivat päätään" , eivät kuunnelleet toiveitani ollenkaa. Kun lapsivesi oli mennyt sunnuntaina, synnytyin vasta tiistai iltana hätäsektiolla. Jossa puudutus hävis , minut nukutettii, olin 12h heräämössä, menetin litran verta leikkauksessa ja sain kohtutulehduksen. Olin viikon sairaalassa, sinä aikana tulehusarvot nousi hengenvaaralliseksi kun oli väärät lääkket !! :( aivan kamala !!! :((( tein valituksenki sairaalaan. mutta eipä mennyt läpi.. yllätys.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sä pelkäät

      Ettei tää etene?
      Ikävä
      101
      3751
    2. Satuit vain olemaan

      Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se
      Ikävä
      48
      2681
    3. Vieläkö toivot, että kuulisit

      Minusta? Vai suutuitko kun en pystynyt vastaamaan sinulle?
      Ikävä
      114
      2509
    4. 24/7 sinä mielessä, ihan jatkuvalla syötöllä

      Aamulla herätessä, päivällä melkein nonstop, illalla nukkumaan mennessä, öisin herätessä. Mikä viddu tässä on 🤣
      Ikävä
      39
      2008
    5. Jotain pitää nyt keksiä että sinut näkisi

      Ensiviikolla viimeistään. Tälle on pakko saada kunnon piste tai sitten aloitetaan loppuelämä yhdessä, tulen hulluksi muu
      Ikävä
      30
      1787
    6. Mulla tulee vaan niin

      Paha olo siitä mitä teidän välillä on. Vaikka se on sun päätös mitä haluat. Tuntuu että menetän jotakin vaikka tiedän et
      Ikävä
      22
      1561
    7. Rakastan sua

      Tänäänkin, eilenkin, varmaan huomennakin..
      Ikävä
      27
      1542
    8. En tunne, en ymmärrä

      enkä muista 😱
      Ikävä
      22
      1348
    9. Mitkä olivat viimeiset sanasi ikävoinnin kohteellesi

      Ja milloin? Mitä olisit sanonut jos olisit tiennyt että ne jäävät viimeisiksi -ainakin toistaiseksi?
      Ikävä
      70
      1285
    10. Olikohan se

      Kuitenkin niin, että kiinnostuit minusta ihan tosissaan. Loukkaannuit, kun en ollutkaan valmis tapaamaan sinua.. Pelkäsi
      Ikävä
      8
      1271
    Aihe