Ap. t. 20:7
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
1. Kor. 16:2
Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
1. Kor. 16:2
Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei !
Viikon ensimmäinen päivä sunnuntai Raamatussa?
”Sapatin mentyä viikon ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Apt 20:7,11)
Evankeliumin kirjoittajien aikaan vuorokaudet vaihtuivat auringonlaskujen mukaan. Siten myöhään venyneet sapatin kokoukset menivät viikon ensimmäisen päivän sunnuntain puolelle. Vuorokausi alkoi auringonlaskusta ja päättyi auringonlaskuun. (1 Moos 1:5) Ehtoollista vietettiin muinakin aikoina kuin jumalanpalveluspäivinä. (Apt 2:42-47)
Sapattia nimitettiin ”Herran päiväksi.” (2 Moos 20:10, Hes 20:12,20, 1 Moos 2:2-3) Onhan Jeesus sapatin Herra. (Mark 2:23-28) Jeesus tulee Herran päivänä. (Joel 2:10-11, Sef 1:14, Mal 3:20-24, Apt 2:20, 1 Kor 5:5, 1 Tess 5:2, 2 Piet 3:10)
Eli siis jos lauantaina aurinko laskee klo 18 on klo 19 jo viikon ensimmäistä päivää sunnuntaita. Se oli vuorokausien lasku näin siihen aikaan auringoslaskusta auringonlaskuun.
yst. t. jari
Lisäys;
1 Kor 16:2 Paavali pyysi laittamaan rahaa syrjään sapatin jälkeisenä päivänä.
Niin jakeessa lukee. Ettei tarvinnut tuhertaa sapattikokouksissa sellaisissa. Silloin uskovien ryhmä eli paljon tiiviimmin yhdessä.
Laivän murtaminen eli ehtoollinen oli muina päivinä kuin sapattina.
Ehtoollista voi vietää niin kuin lystää päivistä riippumatta.'
Kyse oli em. asioista, ei muusta, siitä puhe.
jari
HÖPÖNLÖPÖN!!!!!!
Ap.t. 20:7 on lauantai-illan tilaisuus, joka oli Paavalin jäähyväiset. EI MIKÄÄN SUNNUNTAIN JUMALANPALVELUS!!!!!
1. Kor. 16:2 ei ole mikään jumalanpalvelus ollenkaan. Se oli palkkapäivä ja ihmiset laittoivat kotonaan rahaa talteen tulevaa keräystä varten. EI MIKÄÄN SUNNUNTAIN JUMALANPALVELUS!!!!!!!
Viikkosapatti alkoi perjantaina auringon laskiessa
ja päättyi lauantaina auringon laskiessa.
Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt
kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä.
Ja sitten heti kun sapatti oli ohi,
eli lauantaiehtoolla he kokoontuivat
keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa.
He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona,
joka aloitti viikon ensimmäisen päivän.
Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin
muistelemaan Herran kuolemaa ja ylösnousemusta,
oli juuri se hetki, jolloin Jeesus nousi maan povesta,
jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä.
Jeesus kuoli ristillä keskiviikkona
suuren sapatin eli juhlasapatin valmistuspäivänä.
Ja Hänet pantiin hautaan sitten kiireellä
juuri ennen tuon juhlasapatin alkamista keskiviikkoillalla.
Ja sitten oltuaan kolme päivää ja kolme yötä maan povessa,
Hän nousi ylös haudasta.
Siis sapatinpäivän ja viikon ensimmäisen päivän taitehetkessä.
Ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva, kokoontuivat Jumalan kanssa ensimmäisenä sapattina lepäämään. Silloin kaikki oli tehty, ja oli levon aika. Jumala itse lepäsi ihmisten kanssa, ja niin se on nytkin.
Jumala on mukanamme, kun lepäämme sapatin päivänä, joka on sitä varten erotettu pyhään käyttöön. Se on myös siunattu ja pyhitetty päivä, mitä ei ensimmäinen päivä koskaan tule olemaan, vaikka katolinen kirkko miten voiimallaan sitä pyhittäisi ollen johtajana kaikkialla maailmassa myös sen pyhittämisessä.
Onneksi me adventistit "hengitämme niskaan", koska meilläkin on toimintaa 206:ssa maassa, joten olemme maailman laajuinen kirkkokunta. Sapatinpyhittäjiä on siten kaikkialla maailmassa, Meitä on myös niissä maissa, joissa ei kirkkomme virallisesti toimi.
Mitä viikkosapattiin tulee, niin ratkaisevan tärkeää on se,
että sapatti asetettiin ihmistä varten (Mark 2:27).
ihmisen parhaaksi, ei ihmisen kiusaksi.
Ihminen ei ole sapattia varten. Vaan heti kun Jumala oli ihmisen luonut,
Hän asetti joka seitsemännen päivän lepopäiväksi.
On kokeiltu sellaistakin rytmiä, että vain joka kymmenes päivä oli lepopäivä.
Sitä rytmiä ihminen ei kestänyt.
Me käytämme hyvin pakanallisia viikonpäivänimityksiä.
(Sunday = auringonpäivä).
Mutta jo venäjän puolella lauantai on суббота (sapatti)
ja sunnuntai on воскресенье (ylösnousemus).
On tärkeää tehdä ero näiden päivien välillä.
Sapatti on Herran pyhittämä lepopäivä,
sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivä.
Viikkosapatti alkaa perjantaina auringon laskiessa
ja päättyy lauantaina auringon laskiessa.
Alkuseurakunnan aikaan Juutalaiskristityt
kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä.
Ja sitten heti kun sapatti oli ohi, eli lauantaiehtoolla
he kokoontuivat keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa.
He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä ehtoona,
joka aloitti viikon ensimmäisen päivän.
Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan
Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki,
jolloin Jeesus nousi maan povesta,
jossa Hän oli ollut kolme päivää ja kolme yötä.
Kun Luukas kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta,
joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti,
hän ei suinkaan puhu mitään päivästä,
ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä".
Alkutekstissä lukee:
Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7).
Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä
sapatin vartiohetkien jälkeen he olivat kokoontuneet.
Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön.
Tuo sanonta liittyy juutalaisten perinteiseen sapatinpäivän Messiasateriaan,
joka oli lupa nauttia vasta pimeän tullen kun tähdet näkyivät kirkkaasti.
Siihen asti puhujan piti pitkittää puhettaan Messiaan salaisuuksista.
Luukas kertoo, että tuona yönä monta lamppua oli palamassa.
Ja nehän suitsevat.
Ja niin pieni poikanen vaipui syvään uneen ja putosi ikkunasta.
Poika virkosi eloon. Ja sitten keskiyöllä murrettiin leipää.
Tilaisuus jatkui aamuun asti.
Eli tuon kokoontumisen päättyessä aamuvarhain
viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia,
päivä sarasti jo, ja Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
Eikös viikonpäivänimitys ylösnousemuspäivä kuulu pääsiäiseen?
Sapatti taas viikoittaiseen lepopäivän ilmaisuun.
Jos ylösnousemuspäivää vietetään vietetään pääsiäisestä lohkaistuna viikkosapattina, niin aletaan viettä pitkääperjantaita joka viikko.
Mielestäni raamatullista on viettää sapatti sapattina ja pääsiäisajantapahtumat taas sitten pääsiäisenä. Helluntai- sillä on sanomansa jne.
Jeesuksen syntymä ei ole jouluna, ettei kuusijuhlaa ole tarpeen viettää Jeesuksen syntymäjuhlana, koska sillä on sama perinne kuin tuo sunnuntaiylösnousemusjuhlinta, isien perinnäissääntöjuhla, ja auta armias, jos sen rikkoo kertomalla totuuden.
Kaikista joutuu tilille ja näytetään ovikahvaa kirkossa, sun toisessa.
Kyllä tuo viikonpäivänimitys pääsiäisen tapahtumista muistuttaa.
Siis venäjänkielessä on jokaviikkoinen muistutus:
lauantai = суббота (sapatti)
sunnuntai = воскресенье (ylösnousemus).
Edellisessä kommentissani toin vain esille faktat
aloituksessa lainatun Luukkaan kertomuksen pohjalta.
Milloin olivat koolla. Mitä tarkoitti tuo pitkittäminen.
Juutalaiskristityt kokoontuivat synagoogissa sapatinpäivänä.
Ja sitten heti kun sapatti oli ohi - eli lauantaiehtoolla -
kun sapattisäädökset eivät enää rajoittaneet liikkumista,
he kokoontuivat muistelemaan Herran kuolemaa eli
keskinäiseen yhteyteen leivänmurtamisessa.
He siis kokoontuivat ehtoolliselle sinä lauantaiehtoon hetkenä,
joka aloitti viikon ensimmäisen päivän.
Tuo hetki, jolloin kokoonnuttiin muistelemaan
Herran kuolemaa ja ylösnousemusta, oli juuri se hetki,
jolloin Jeesus nousi maan povesta.
Kun Luukas nyt sitten kertoo yhdestä tällaisesta ehtookokoontumisesta,
joka tosin jatkui läpi yön aamuun asti,
hän ei suinkaan puhu mitään päivästä,
ei siis käytä ilmaisua "viikon ensimmäinen päivä".
Alkutekstissä lukee: Ensimmäisenä sapattien jälkeen. (Ap.t. 20:7).
Siis heti ensimmäisenä vartiohetkenä sapatin vartiohetkien jälkeen
he olivat kokoontuneet. Paavali pitkitti puhettaan yli puolenyön.
Tilaisuus jatkui aamuun asti. Eli tuon kokoontumisen päättyessä viikon ensimmäisestä päivästä oli kulunut jo noin 12 tuntia,
päivä sarasti jo, ja Paavali lähti työmatkalleen. Ja itse kukin töihinsä.
Eli ennen töihin menoa oli vietetty ensin sapatti
ja sitten heti sen päätyttyä kokoonnuttu
kristittyjen keskinäiseen leivänmurtamiseen eli ehtoolliseen
jossa muisteltiin Herran kuolemaa.
Ja sitten sunnuntaiaamuna töihin.
Vähän jos ollenkaan nukkuneena, mutta Herran voimasta virkistyneenä.
Tuota päivää, jonka alkajaisiksi lauantaiehtoona juutalaiskristityillä
oli tapana kokoontua ehtoolliselle,
alettiin toisella vuosisadalla kutsua Herran päiväksi.
Ja sitten 300-luvulla Konstantinus määräsi kristityt noudattamaan
auringonpäivää lepopäivänä.
Ja muutama vuosikymmen myöhemmin Laodikean kirkolliskokous
kielsi kristityiltä lauantain pitämisen lepopäivänä.
Noin puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin
alettiin uudestaan eri puolilla maailmaa eri uskovien ryhmissä
viettämään lepopäivää sapattina.
On hyvin tärkeää ymmärtää sapatin todellinen merkitys.
Mooseksen laissa (3Moos 23) mainitut
seitsemän erilaista juhlasapattia samoinkuin sapattivuodet
olivat vain esikuvallisia varjoja tulevasta (Kol 2:16).
"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan,
hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa" (Hepr 4:9-10).
Me voimme päästä todelliseen sapatinlepoon Kristuksessa.
Soutamalla emme koskaan pääse siihen lepoon, mihin pääsemme,
jos annamme tuulen täyttää purjeet.
Emme voi pelastua sapattia viettämällä,
emmekä edes viettää todellista sapattia,
ennenkuin Jeesus on saanut pelastaa meidät ja astua purteemme.
Sapatin Herran tullessa takaisin maan päälle,
koko maa, joka nyt kasvaa ohdakkeita ja orjantappuroita,
saa sapattivuoden määräysten esikuvan mukaisesti
kokea todellisen sapatinlevon,
kun koittaa ihmiskunnan seitsemäs millenium,
tuhat vuotta kestävä aika, jolloin Sapatin Herra Jeesus Kristus hallitsee.
Silloin ei leijonakaan saalista,
vaan syö ruohoa lampaan kanssa samalla laitumella.
Tuona aikana joka viikko sapattina tulee
"kaikki liha kumartaen rukoilemaan Minua, sanoo Herra" (Jes 66:23)
Tuosta on vielä äärimmäisen pitkä ja pelkästään noiden tekstien pohjalta erittäin huonosti perusteltu matka siihen ajatukseen, että alkukristityt eivät olisi pyhittäneet sapattia ollenkaan vaan olisivat kokoontuneet pitämään jumalanpalveluksen vain yksinomaan sunnuntaisin. Ja tietysti voi ihan aiheesta nostaa esille senkin kysymyksen, että tarkoittaako noissa kohdissa teksti ollenkaan sunnuntaita vai onko kyseessä nimenomaan lauantai-ilta eli viikon ensimmäisen päivän alku. Olisi hyvä pitää Raamattuakin lukiessa siitä kiinni, että menee tasan niin pitkälle, kuin teksti itse menee, eikä yhtään siitä pidemmälle. Muuten on hyvin suuri riski siitä, että on survomassa omia kuvitelmia, oletuksia ja ennakkokäsityksiä Raamatun kirjoittajien suuhun.