Synnin anteeksisaaminen ?

Kukaan toinen ei voi hyvittää sinun pahoja tekoja sinun puolestasi. Sinä kannat itse vastuun asioista.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. pidä asia omana tietonasi ja elä niin onnellista elämää yhdessä miehesi kanssa kuin mahdollista. Valheen taakka on rangaistuksesi. Tieto siitä, että sinun elämäsi tärkein ihmissuhde on vain valhe, on rangaistuksesi.

2. kerro asia miehellesi ja pilaa elämäsi tärkein ihmissuhde. Se ei tule koskaan olemaan enää ennallaan. Se voi teoriassa kääntyä hyväksi, mutta sitä ennen on kärsimystä. Se kärsimys on rangaistuksesi.


Vastuu on sinun, ei joulupukin tai kenenkään muun mielikuvitusolennon.

Minun mielestäni sinun ei kannata puhua kaksikymmentä vuotta vanhasta asiasta miehellesi. Miehesi loukkaantuisi ehkä pahasti ja synti tulisi suhteenne väliin.
Se taas ei ole Jumalan tahto. Sinun tulisi lähteä siitä lähtökohdasta että mikä on kaikille kolmelle osapuolelle (Jumala, sinä ja miehesi) se paras toimintamalli tässä tilanteessa. Kun sinä olet sopinut asian Korkeimman Jumalan kanssa, Jumala on antanut sinulle anteeksi. Sinun tulee myös ymmärtää että kaikki synti on ensin Jumalaa vastaan olkoonpa synti mitä tahansa. Se on rikkomus Jumalaa vastaan. Miehesi ei kärsi syrjähypystäsi kun hän ei siitä mitään tiedä. Jos hän saa tietää, hän ehkä kärsii koko loppuelämänsä. Säästä miehesi tältä kärsimykseltä. Ehkä hän ei kovin loukkaantuisikaan koska tapauksesta on niin pitkä aika. Mutta, unohda asia ja jatka miehesi kanssa uskollisesti. Olet saanut Herralta anteeksi uskosi tähden Jeesukseen. Mene rauhassa, äläkä enää tee syntiä. Jeesuksen nimessä ole siunattu. http://www.jaikal.se/48683146

Puhukaa totta toinen toisillenne, tähän Raamatun kehoitukseen meidän tulee luottaa.
Miehelläsi on oikeus tietää.
Tuttu mieshenkilö petti vaimoaan 45 vuotta.
Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa on uskoa saavansa anteeksi yläkerrasta.
Se on kuitenkin meidän ihmisten tehtävä, teot ovat Jumalan edessä pienempiä.
Jos mies ei anna anteeksi se on hänen kontollaan.
Pettäjä tekee lähinnä itseään kohtaan väärin.

Älä usko noita syyllistäjiä. Useimmat kokeneet sielunhoitajat ovat sitä mieltä, että ei kannata tunnustaa kun olet katunut, pyytänyt anteeksi Jumalalta. Voi saattaa puolisosi vain epäilemään sinua. Jos olet pysynyt uskollisena 20 vuotta niin olet vahingosta viisastunut. jos et saa sielunrauhaa niin ripittäydy jollekin sielunhoitajalle.

Rehellisyys on kaiken a ja o ja jokainen, joka syntiä tekee, tuokoon tekonsa valoon ja tunnustakoon sille, jota vastaan on rikkonut ja pyytäköön anteeksi, että vapautuisi synnistä.
Se, mitä sitten seuraa, on tuon toisen vastuulla, jolle kylläkin jää uskovana ainoa mahdollisuus antaa anteeksi, sillä ellei hän anna anteeksi, ei hänenkään tekojaan Jumala anna anteeksi (Isä meidän -rukous Matteuksen evankeliumissa ja se jatko siinä).
Kertomus hyvästä ja pahasta palvelijasta auttaa anteeksiantamisessa ja asioiden saattamisessa oikeisiin mittasuhteisiin.

Voihan olla, että miehesi miettii ihan samanlaisia asioita, eikä uskalla tunnustaa, kun pelkää, että menettää puolisonsa!

Itsellä vastaava kokemus ja vaikka oli pienet lapsetkin jo, kun tulin uskoon, en voinut pitää vääryyttä sisälläni, vaan kerroin ja annoin nöyrästi väärintekijänä puolisolleni täyden vapauden valita: hyväksyy minut häntä vastaan rikkoneena, katuvana ja tietäen, ettei sellainen synti enää minun elämääni tule, niin katkera sappi se on juoda, tai sitten hylkää ja joudun jättämään perheeni ja kotimme.

Otin riskin oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden ja puhtauden puolesta.
Puoliso tuli sitten ja kertoi omansa. Vuosia elimme kuin taivaassa, puhtaina pulmusina.
Sitten varsin inhimillinen tunne epäluottamus nosti päätään ja sitä vastaan jouduimme taisteluun, koska sielunvihollinen ei unohda, vaan muistuttaa aika ajoin ja saa aikaan epäsopua, jolloin pitäisi ymmärtää, että ne teot ON JO anteeksiannettuja ja selvitettyjä eikä niihin saa enää palata!
Jos puoliso hyväksyy toisen ja päättää antaa anteeksi, on myös hyvä sen, joka on väärin tehnyt, osoittaa tietoisesti toiselle, että hän todella haluaa rakastaa ja olla luottamuksen arvoinen ja toimii sen mukaan toisen parhaaksi. Puoliso, joka saa toiselta synnintunnustuksen, voi pikemminkin kokea, että se oma on sittenkin oikeasti luotettava, kun ottaa riskin joutua erotetuksi, sillä pettäminen on ainoa syy, minkä vuoksi Raamattu antaa oikeutuksen eroon, koska se on niin rankka asia puolisoa kohtaan.
Siispä jokainen, joka edes on miettinyt puolisonsa pettämistä, harkitkoon vielä kerran, kannattaako, ja sen jälkeen tehköön lujan päätöksen pysyä uskollisena, tuli mitä tuli. Tunnustaminen varjelee myös tekemästä sellaista väärää uudelleen, kun asenne on se, ettei sellaista voi salata! Jos jää salaamaan, on helpompi sortua tekemään uudelleen ja uudelleen.
On parempi joutua puolisoon hylkäämäksi rehellisyytensä takia
kuin Jumalan hylkäämäsi synnin salailujen takia!