Kirjoitan kirjaa ulosottomiesten tekemistä mielivaltaisista tai laittomista päätöksistä sekä valtakunnanvoudinviraston antamista päätöksistä kuten huomautuksista ulosottoviranomaisille.
Ulosottotapausten määrä on rajussa kasvussa ja moni ensimmäistä kertaa ulosoton piiriin joutunut ei tiedä oikeuksiaan tai velvoitteitaan. Lisäksi eri ulosottovirastoissa ja ulosottomiehillä tyyli ja tapa toimia vaihtelevat suuresti -vaikkei näin pitäisikään olla.
Mikäli sinulla on kokemuksia aiheeseen liittyen ja haluat jakaa ne nimettömänä, voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla [email protected]. Moni samaan tilanteeseen joutunut voi saada apua kokemuksistasi.
Ulosottotapausten määrä on rajussa kasvussa ja moni ensimmäistä kertaa ulosoton piiriin joutunut ei tiedä oikeuksiaan tai velvoitteitaan. Lisäksi eri ulosottovirastoissa ja ulosottomiehillä tyyli ja tapa toimia vaihtelevat suuresti -vaikkei näin pitäisikään olla.
Mikäli sinulla on kokemuksia aiheeseen liittyen ja haluat jakaa ne nimettömänä, voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla [email protected]. Moni samaan tilanteeseen joutunut voi saada apua kokemuksistasi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
eikö hyvistä kokemuksistakin voisi saada apua??
Tottakai. Suurin osa ulosottotilanteista meneekin varmasti oikein ja asianmukaisesti. Valitettavasti jotkut ulosottomiehet ovat kuitenkin asettuneet lakien ja säädösten yläpuolelle ja seuraukset saattavat olla velallisille todella ikäviä.
Yleensähän virkamiehen sanaan voi luottaa, mutta on tullut ilmi myös todella törkeitä tapauksia, jossa velallista on joko jätetty neuvomatta ja jopa johdettu tietoisesti harhaan. Harva jaksaa tai osaa hakea apua. Jos joku on jo tuulimyllyjä vastaan taistellut, näistä kokemuksista voi olla korvaamatonta apua muillekin.
Kun kerätään tuollaista tietoa, niin ihan alkeellisiin tapoihin kuuluu ilmoittaa kirjan kirjoittajan nimi ja mielellään myös julkaisija.
Mistä lähtien Suomi24:n etikettiin on kuulunut alkeellisten tapojen noudattaminen?
ootkos montaki kirjaa julkaissut? et taida tietää kirjottamisesta tai kirjan julkaisemisesta kovinkaan paljon? ei keskeneräisistä projekteista huudella ympäri kyliä eikä nykyään tarvita mitään kustantajaa ( www.bod.fi ). kritiikki aina paikallaan, mutta kannattaako alkeelliset tiedot täällä kaikille esitellä, siitä voi ollaa montaa mieltä...
hyvä aihe, kirjottamisen iloa tekijälle!
Jos projekti on valtiosalaisuus, niin silloin ei siihen kannata kerätä haastatteluaineistoakaan. Se on ihan alkeellinen peruslähtökohta, että haastateltava tietää perusasiat siitä, missä hänen luovuttamaansa aineistoa käytetään.
Tottakai kirjoja voi julkaista omakustanteina ja internetin erilaisten huuhaa-palveluiden kautta. Ja jos ajatus on, että kustantajan ainoa tehtävä on kirjan julkaiseminen, niin ehkä sitten noin kannattaakin toimia. Siinä on vaan se ikävä puoli että silloin kukaan ei markkinoi kirjaa, ja jos kirjaa ei markkinoi niin sitä ei kukaan myöskään osta.
joopa joo, nyt eletään 2000-luvulla... kirjoja myydään myös sähkösten kanavien kautta ilman että kustantamo tai muu välikäsi vie 90% palkkiosta. ite oon kirjoittanu molemmalla tapaa. mietipä kriittisesti kummassa tapauksessa menekki oli suurempi ja kummasta jäi enemmän käteen?
ite käytän Bodin "huuhaapalveluita" koska
- ISBN-tunnus sisältyy palvelupakettiin
- kirja muunnetaan ilman lisähintaa e-kirjaformaatteihin ja välitetään e-kirjakauppoihin
- BoD huolehtii kirjan luetteloinnista kirjakauppojen tietokantoihin ja lähettää vapaakappaleet Suomen kansalliskirjastolle = kirja myyntiin perinteisiin kirjakauppoihin koko maassa, tärkeimpiin verkkokirjakauppoihin sekä kirjastojen tilattavaksi
- BoD:lla ansaitsee jokaisesta myydystä kirjasta, kirjailijapalkkiot tulee suoraan omalle tilille
BoD siis huolehtii kaikesta alusta loppuun –... helpommaksi homma ei voi mennä.... voin suositella kriittisemmällekin kynänkäyttäjälle
"- ISBN-tunnus sisältyy palvelupakettiin"
Onko typerämpää perustelua kuultu. Sen saa jokainen ilmaiseksi ISBN-keskuksesta.
"- BoD huolehtii kirjan luetteloinnista kirjakauppojen tietokantoihin ja lähettää vapaakappaleet Suomen kansalliskirjastolle = kirja myyntiin perinteisiin kirjakauppoihin koko maassa, tärkeimpiin verkkokirjakauppoihin sekä kirjastojen tilattavaksi"
Kirjapaino on se, joka lähettää vapaakappaleet kansalliskirjastoille. Ja jokainen omakustannekin päätyy kirjakauppojen tietokantoihin, kun julkaisija vain ilmoittaa sen Kirjavälityksen tuotetietolomakkeen kautta.
"BoD siis huolehtii kaikesta alusta loppuun –... helpommaksi homma ei voi mennä.... voin suositella kriittisemmällekin kynänkäyttäjälle"
Mitään lisäarvoa et nyt osoittanut noilla omakustanteeseen nähden, jos siihen halutaan verrata. Mutta edelleenkin se relevantti vertailukohta on vakiintuneet kaupalliset kustantajat. He kun myös markkinoivat teoksia. Joku Bod on varmasti yksi vaihtoehto niille, jotka eivät osaa itse tehdä alkeellisiakaan asioita omakustanteiden suhteen tai jotka eivät osaa kirjoittaa kyllin laadukasta tekstiä, jotta se menisi kaupallisilta kustantajilta läpi.
Mutta tehtiinpä omakustanteita tai julkaisuja suurkustantamoille, niin alkeelliset kirjoittamiseen liittyvät perusasiat kannattaa opetella. Yksi niistä on se, että haastateltavat tietävät kuka käyttää heidän luovuttamaansa aineistoa ja kenen kustantamassa julkaisussa.
Kiitos vinkeistä, en ollut aikaisemmin kuullut BODista. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta konseptilta. Minulla on tässä hankkeessa kaksi tarjousta keskisuurelta kustantamolta, mutta päätöstä en ole vielä tehnyt, kumman (tai minkä kautta) kirja tullaan julkaisemaan. Aihe on hyvin ajankohtainen ja herättänyt laajaa mielenkiintoa jo ennakkoon.
Kiitos myös niistä lukuisista uskomattomista (surullisistakin) tarinoista ja kokemuksista, joita olen saanut käyttää tulevassa kirjassani. Kirja on siis lähestulkoon valmis, mutta muutama kokemus sinne vielä mahtuu, jos joku haluaa niitä vielä jakaa. Osa yhteyttä ottaneista henkilöistä olisi jopa ollut valmis kertomaan tarinansa omalla nimellään, mutta yhtenäisen linjan vuoksi käytän tapauksien henkilöistä ainoastaan nimimerkkejä. Informatiivisuuden vuoksi eri ulosottovirastot ovat kirjassa omilla nimillään. Liekö sattumaa, tietooni tulleet (lähetetyt) tapaukset ovat keskittyneet jostain syystä kolmeen tiettyyn virastoon.
Luonnollisesti kerron sähköpostitse lisää itsestäni ja tästä projektista ennen kokemusten jakamista. Myös täysin anomyymit kertomukset huomioidaan. Tähän mennessä on koossa 36 kokemusta, joista ainoastaan yksi yhtedenotto on ollut epämääräinen.
Nimimerkki kriittinen varmasti tietääkin, mistä paikoista julkista tietoa ulosottovalituksista ja niiden päätöksistä saa, joten hän myös tässäkin tapauksessa ystävällisesti jakanee tietämyksensä muiden kiinnostuneiden kanssa?
Pakostikkin tulee miettineeksi, että mitenkä totuudenmukasia nää ihmisten kertomukset tulevat olemaan?
Ihmisillä on taipumus tarinoissaan jättää kertomuksista itselleen epäedullisia seikkoja kertomatta, joten itse sutaudun AINA epäillen jokaiseen tarinaan, oli se sitten kertomus ulosottoviranomaisesta tai tarina avioerosta...
Ei pidä kaikkea uskoa, eikä kaikkea voi totuutena lukea. Ja varsinkin tollasessa kirjassa on se ERITTÄIN huono puoli, että ykskään ulosottoviranomainen ei pysty kommentoimaan tapauksia, ja tuomaan esille kenties jotain sellasta joka olis tarinassa myös aika olennaista....
Kyllähän teistä jokainen varmasti elämässä on törmännyt tilanteeseen, jossa kaksi ihmistä kertoo samasta asiasta, mutta kertomukset ja näkemykset poikkeavat täysin toisistaan....
Jos haluat ihmisiä auttaa, niin kirjoita miten siitä miten asioita kannattaa hoitaa, mistä saa apua.. jne jne... tommoset katkerat itkutilitykset on vaan masentavaa luettavaa eikä auta ketään.
Ei siitä varmaan rikosoikeudelliseta todistetta tehdäkään, vaan eksploitaatioteos sosiaalipornosta kiinnostuneille
Jokainen tosiaan voi miettiä paljon on stooreissa "hyvän miehen lisää", koska sitä helposti juttuun ilmestyy.
Itse voin edelleen heittää menneisyydestä pari "hienoa hetkeä" uo-viranomaisen kanssa. Toinen oli se, kun keksittiin 105e/kk lisätuloja, joita ei itse lisätulot päättänytkään osannut selittää (minulla tuo keskustelu tallenteena), eikä koskaan selvittänyt lupauksistaan huolimatta mistä summa oli keksitty. Yksi parhaimpia, edes kuulemiani, on kuitenkin se kun isäni kuoli ja uo-mies totesi "ei sinun tarvitse hautajaisiin mennä, sisaruksesi voivat edustaa sinua siellä". Matkakulut nousivat noin 600euroon, mutta onneks sain ne kaverilta lainattua - ja maksettua myös takaisin.
Ongelma on tosi koska vain vouti on lainoppinut ja ulosottomehille riittää lukiopohja ja keskeneräinen alan koulutus. Käytännössä tekevät voudin yksinomaiseen toimivalaltaan kuuluvia päätöksiä ja kukaan ei ymmärrä valittaa koska maalaisjärjellä väärin tehty päätös ei ole mahdollista. Myöskään lakimiehet ja alemmat oikeusasteet eivät todellakaan ymmärrä mitään ulosottokaaren määräyksistä ja haettaessa muutosta ulosottomiehen päätökseen ovat tuomiot velkojien tahdon mukaisia ja ikävä kyllä lain säännösten ja tarkoituksen vastaisia. Nyt on voimassa useita vanhentumislakeja joiden merkitystä ulosottoon ei ole asianmukaisesti selvitetty. Vapaakuukausia ei lainvastaisesti myönnettä. Ulosmitataan ulosmittauskiellon alaista omaisuutta jne... no onneksi on ulosottomiehen provisiot ulosottokaaresa säädetyn tasapuolisuuden ja asianmukaisuuden vastapainona.
Mielestäni on ihan oikein, että ulosottomiehet käyttävät harkinnanvaraista valtaansa periessään asiakkailtaan heille kuulumattomia rahoja takaisin. Lähes kaikki keinot tulee olla sallittuja ja käytössä. Velallista suojellaan yhä aivan liikaa syyttömän sopimusosapuolen (lainanantajan) kustannuksella.
Ulosottomiehen tulee toimia tehokkaasti ja järjestää nopeasti rahat takaisin oikealle omistajalle. Rikosseuraamuksia velallisen epärehellisyydelle tulisi koventaa.
Epärehellisyys kumpaankin suuntaan on tuomittavaa. Lakeja tulee kummankin osapuolen noudattaa. Harkinnanvara on hyvä, kun sitä osaa käyttää oikein eikä riko lakia tai ylitä toimivaltaansa.
"Lähes kaikki keinot tulee olla sallittuja ja käytössä." Olisi mielenkiintoista kuulla lisää, mitä näillä keinoilla tarkoitetaan...
Hyviä näkökantoja, kiitos niistä :). Tässä kommentteja muutamiin kohtiin:
1) "mitenkä totuudenmukasia nää ihmisten kertomukset tulevat olemaan?"
Lähetetyt kertomukset ovat varmasti henkilökohtaisia ja subjektiivisia näkemyksiä. Suurin osa näistä tapauksista on ollut kuitenkin niin räikeitä, että ne on viety selvitettäväksi eteen päin ja niistä on saatu muutospäätökset tai huomautukset mm. voudilta (ulosottomiehen esimies), käräjäoikeudesta tai valtakunnanvoudinvirastosta.
2) "ERITTÄIN huono puoli, että ykskään ulosottoviranomainen ei pysty kommentoimaan tapauksia"
Viitaten edelliseen vastaukseen, em. tapauksissa ulosottomiehet ovat antaneet kirjallisia lausuntoja ja vastineita mm. käräjäoikeudelle ja valtakunnanvoudinvirastolle. Toki tasapuolisuuden ja informatiivisuuden vuoksi tuodaan esiin heidänkin näkökantansa. Näissä tapauksissa jokin ylempi taho on kuitenkin katsonut heidän toimineen väärin ja he ovat joko joutuneet purkamaan päätöksen tai esimerkiksi esimies on itseoikaissut sen suoraan. On myös tapauksissa, joissa asiaa hoitava ulosottomies on vaihdettu voudin toimesta - ja jopa velallisen pyynnöstä.
3) "Jos haluat ihmisiä auttaa, niin kirjoita miten siitä miten asioita kannattaa hoitaa, mistä saa apua"
Osuit asian ytimeen. Kirjan tarkoitus on nimenomaan avata lukijoille virkamieslakia sekä ulosottokaarta ja sen sisältöä. Lakiteksti on usein maallikolle vaikeatajuista, joten tässä ideana on avata sitä käytännön esimerkkien avulla. Tuula Linna (Talentum, 2008) on kirjoittanut aiheesta hyvin kattavan teoksen, jota muun muassa olen käyttänyt myös lähdemateriaalina.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9521413042
4) "tommoset katkerat itkutilitykset on vaan masentavaa luettavaa eikä auta ketään"
Tosi ikävävää, jos yleisesti ottaen pidät toisten ihmisten jakamia kokemuksia katkerina itkutilityksinä. Itsesäälissä rypevää sosiaaliapornoa ei kirjasta ole tulossa. Onneksi jokainen lukija itse päättää ensinnäkin mitä lukee, toiseksi miten hän lukemansa kokee ja kolmanneksi mitä hän kirjasta saa.
en kirjoita sun sähköpostiin, koska et tosiaan kerro kuka olet ja mitä teet ja kelle. aivan tavallista missä tahsana tutikimustyössä.
sellainen vaan että. toiminimiyrittäjä tulkitaan kaikessa valtion toiminnassa yksityishenkilöksi. joten yrityksen tililtä voi viesä rahaa ja se on lain mukana sallittua. minulta vietiin yli 900 euroa rahoja, jotka eivät olleet omiani vaan niistä olisi pitänyt maksaa palkkio toiselle. valitin. vastaukseksi tuli parinsadan oikudenkäyntikulut mulle maksettavaksi. siis lain mukaan yrityksen tililtä voi viesä toiselle kuuluvaa palkkaa.
että näin. ihana hyvinvointiyhteiskunta. itse jouduin isoon kuseen tämän takia. ulosoton ansiota on ettei yritystä enää ole.
sitten perusasia joka sun jo pitäisi tietää. ulosoton laskennallinen suojaosuus ei ole mikään suojaosuus. ihmiselle ei tarvitse jäädä edes vuokransa suuruutta rahaa tililleen. tämä taas aiheuttaa häätöjä ja sitä että muitakaan laskuja ei voi maksaa ja ne taas menevät ulosottoon.