VAMOS -työryhmä syrjäytymisvaarassa oleville - kauhukokemus

Aloitin tammikuun alussa Helsingin Diakonissalaitoksen alaisuudessa toimivassa Vamos ryhmässä, joka on tarkoitettu 20-29 -vuotiaille syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

Heti alkuunsa jouduin silmätikuksi ryhmässä, koska satun kuulumaan seksuaalivähemmistöön ja minulla esiintyy runsaasti tarkkaavaisuushäiriöoireita. Eräs ohjaaja otti minut silmätikukseen ja hän kuittaili ja vihjaili kaikenlaista asiatonta aina tilaisuuden tullen.

Oireita esiintyy päivittäin ylivilkkautena, omiin ajatuksiin vaipumisena sekä kömpelyytenä. Koin, että olen ryhmässä harjoittelemassa tulevia opintoja varten. Tähtäsin siihen, että saisin säännöllisen päivärytmin ja ikäänkuin valmistautuisin tulevia opintoja varten. Selkeä päivärytmi auttoi minua paljon ja koin asioiden alkavan pikkuhiljaa järjestyä.

Ryhmässä jos tehtiin tylsiä tehtäviä pitkään paperille ja piti istua hiljaa pitkään, minut valtasi levoton olo ja kiemurtelin tuolissani motorisesti levottomana. Välillä yritin nousta seisomaan hetkeksi, jotta olo laantuisi hieman, mutta ohjaaja kielsi minua liikkumasta ja väitti minun voivan itse hallita näitä tuntemuksiani silkalla asenteella.

Koin voimakkaita häpeän tunteita koheltamisestani jo valmiiksi, eikä se auttanut yhtään, että huomasin ohjaajien naamasta, että heillä on takiani pinna kireällä kuin viulunkieli. Eräänä päivänä kun en itse ollut paikalla eräs ohjaaja oli mennyt ryhmäläiseltä kaveriltani tivaamaan, käytänkö minä huumeita ja yllytänkö häntäkin siihen. Kaverini mukaan hän oli sanonut, että pössyttelen pilveä jatkuvasti, sillä istun välillä H. Moilasena ja olen niin etäinen ettei minuun saa mitään kontaktia ja ajatukseni pätkii. Aika kovia syytöksiä mielestäni ja loukkaannuin syvästi. I was born this way.

Tapasin ohjaajat palaverin merkeissä ja sain potkut ryhmästä tarkkaavaisuusongelmien nojalla. Minulle kehdattiin vielä sanoa, että olen 4-vuotiaan tasolla ja ryhmä on minulle kuin lastentarha.

Sitten alkoivat hapattaa, että kävin ryhmässä muka vain silloin kun minua itseäni huvitti vaikka olin lähestulkoon aina paikalla ja vain silloin tällöin poissa. Kumma argumentti ottaen huomioon sen, että jotkut kävivät siellä vain kerran tai kaksi sen aikana minkä minä olin siellä eikä heille vittuiltu yhtään tai potkittu ulos.

Mielestäni on aika outoa saada potkut syrjäytymisvaarassa olevien ryhmästä.. Kehtasivat vielä väittää, etten minä mitään potkuja saanut. Aika kummallinen käsitys heillä potkuista, jos heidän mielestään ne ei ole potkut että minulla ei ole enää mitään asiaa ko. ryhmään.

Siinä he olivat kyllä ihan oikeassa että lastentarhameininkiähän tuo on, jos sieltä voidaan noin vaan erottaa ihmisiä, jotka ei miellytä heitä. Alkavat varmaan seuraavaksi käännyttämään ovelta masentuneetkin ja sitä mukaa laajentamaan ketkä sinne ei saa tulla enää. Millaisetkohan sieltä seuraavaksi käännytetään ulos ja ketkä on tarpeeksi hyviä ihmisiä että heidät hyväksytään mukaan? Entä jos joku ohjaaja ei pidä vihreästä väristä ja joku nuori sattuu pelmahtamaan sisälle vjhreä paita yllään, käännytetäänköhän hänetkin ovelta ja heitetään kylmästi pihalle?

Tunnen, että minua on syrjitty. Joudun olla nyt 2viikkoa pakkolomalla "miettimässä asioita ja tarkkaavaisuusongelmiani", kunnes Vamos-sossu ottaa yhteyttä ja aletaan miettiä mitä voisin seuraavaksi alkaa tekemään. Eiköhän tuo nyt ole ihan turhaa, koska olenhan heidän mielestään kuitenkin suunnilleen simpanssin tasolla, joten eiköhän haeta minulle suoraan paikkaa päiväkodista tai vaika Korkeasaaresta? Uskon, että jopa eläintarhan työntekijät osaisivat kohdella minua kunnioittavammin kuin Vamos-porukat.

Sitäpaitsi jos minut kylmästi erotettaan noinkin matalan kynnyksen paikasta, niin mitenköhän he kuvittelevat minun selviävän näiden tarkkaavaisuusongelmien kanssa jossain muualla sitten?

Tekisi mieli ottaa yhteyttä ko. lafkan johtoportaaseen ja antaa hieman tulikivenkatkuista kommenttia asian tiimoilta, ja siitä kuinka minua on kohdeltu heidän taholtaan kuin jotain ameeban tasolla olevaa halpaa makkaraa. Se kuitenkin olisi ihan turhaa, sillä nämä ovat tälläsiä suojatyöpaikkoja missä nuo kivikasvot voivat vittuilla ja käyttää valtaansa miten tykkäävät heikommassa jamassa olevia kohtaan. Lisäksi nämä kasvottomat valtion virkamiehet ovat niin hyviä puhumaan, että he puhuisivat itsensä ulos vaikka ydintuhosta. Tässä taas nähdään miten heikompien sortaminen on ihan arkipäivää vieläkin.

Minkä takia potkitaan ulos ryhmästä, jonka tarkoitus on estää syrjäytymistä ja päälle vielä mollataan ja yritetään latistaa viimeisetkin itsetunnon rippeet? Koin, että olen heidän mielestään kelvoton kutale, josta ei ole edes noin matalakynnyksiseen ryhmätoimintaan saati sitten mihinkään muuhunkaan.

Koen olevani epäonnistunut ja tämä oli musertava takapakki elämässäni, joka tuntui juuri lähteneen rullaamaan oikeaan suuntaan. En voi suositella Vamosta kenellekään, joka ei halua tulla sorsituksi ja haluaa välttää takapakkeja ja epäonnistumisia. I rest my case.