Oon 17 vuotta ja oon laihduttanu n 30kg parin vuoden sisällä. Kaikki oli aluks hyvin ja en laskenut kaloreita sen pahemmin vaikka laihdutinkin. Kaikki kuitenkin muuttui kun muutin omilleni ja aloitin opiskelut. Tehdään koulussa melkein päivittäin ruokaa ja syödään sitten niitä. Täytekakkuja, kääretorttuja, kaikkia mahdollisia leivonnaisia ja voitte vaan kuvitella mitä mä teen...Syön tietysti niin paljon kun sielu sietää siellä. Tämän jälkeen tuli aina morkkis ja menin kotiin itkemään/nukkumaan/yritin epätoivoisesti jumpata kaloreita pois..
Sitten pidin parin viikon loman koulusta ja kaikki oli hyvin, olin linnottautunut kotiin loin tarkan syömärytmin ja mitä söin. Ostin ruokavaa'an ja punnitsin KAIKEN mitä söin ja pidin kalorit 1000/vkr laihduin pari kiloa, ei turvottanut, olin onnellinen ja en murehtinut sitä miten läski olen. Mutta kouluun takaisin palattua kaikki oli taas kuin ennen. Sitten lopetin sen koulussa syömisen ja söin kotona, ja koska yhdenkin mässyillan jälkeen mua turvottaa monta päivää en voinut mennä niinä päivinä kouluun, koska kaikki ois kattonu miten läski olen. Tälläkin viikolla olen syönyt kolmena päivänä (mm tänään) hirveät mätöt ja kun saan taas turvotuksen tasaantumaan mässään uudestaan, vaikka joka kerta vannon että ei enää ikinä ja tiedän sen paskanfiiliksen mikä siitä tulee.
En ole ollut nyt kahteen viikkoon koulussa tän takia, kun mässäilyt on lähtenyt käsistä ja en halua että kukaan näkee mua tälläisenä turvonneena läskikasana. Joka kerta yritän oksentaa, mutta vain muutaman kerran olen saanut ylös tavaraa. Muistan kun ostin 600g karkkia ja kun olin syönyt ne syöksyin vessaan ja kun tavaraa tuli ulos olin onnellinen ja oli hyvä fiilis. Toisin kuin nyt kun en saanut mitään ylös vaikka yritin.
Olen 173cm pitkä ja painoa on 58-59kg ja nyt kun olen syönyt ja turvottaa näyttää vaaka 61.8kg! Olen ollut ylipainoinen ja sen takia lihomisen pelko on jotain niin suurta että en kestä sitä jos lihon yhdenkään kilon! Sunnuntaina söin paljon lähemmäs 10 000 kaloria, samoin torstaina ja tänään!
Tänään on mennyt juustopaketti, voita, kinkkua, ruisleipäpaketti, muropaketti sokeria ja maito. Nuudeleita, kalapuikkoja, wokkivihanneksia, kaksi karkkipussia, tonnikalaa, litran jäätelö! Ja koska en ole voinut oksentaa niin oikein tunnen miten kaikki ihra ja rasva imeytyy muhun!
Tuntuu hirveeltä sanoo tätä kun kuitenkin jotenkin ajattelen, että olen terve mutta joskus tuntuu että olisi vain helpompi kuolla kun murehtia aina näitä syömisiä ja joka viikkoisia ahdistuksia. Joskus en voi mennä edes kavereille kun tuntuu että siellä repsahdan syömään, että helpompi olla kotona kun kaikki ruoka on roskissa tai jo syöty, yksi suhdekin meni ohi, kun en enää pystynyt näkemään näiden turvotuksien takia häntä, koulu menee päin honkia tämän takia. Haluaisin hakea apua, mutta tuntuu että mulla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista ongelmaa kun en ole mikään tikkulaiha anorektikko, samoin välillä koen olevani ihan hyvissä mitoissa ja pääsyy on se että olen alaikäinen ja tästä ilmoitettaisiin vanhemmille!
Mitä mä oikeesti teen, mä en jaksa tätä ainaista ahdistusta ja näitä mässäilykohtauksia mitä en voi hallita!
Mulla syömishäiriö, en enää jaksa
5
291
Vastaukset
- in hell
Kyllä mä suosittelisin hakemaan apua, nyt kun sitä vielä helposti saisit. Aikuisena sitä onkin sitten vaikeampi saada oman kokemukseni perusteella, joten hakisit sitä apua vaan kun vielä voit, ettei mene koko elämä p*skaks. Ethän sä koulussakaan pysty sairaana olemaan, tai ainakaan kunnolla keskittymään.
Oikeasti tsemppiä!! :'( - entinenanorektikko
Minulla ei ole koskaan ollut bulimiaa, mutta nyt olen ihan liikaa mielestäni herkutellut ja sen vuoksi olen rääkännyt itseäni liikunnalla. Viikonloppuna meni ihan liikaa donitseja ja karkkia, samoin eilen söin nimipäiväkakkua ja tänään oli töissä laskiaispullaa. Jotain oli pakko tehdä, joten tänään ensin kävelin 1,5h ja sitten vielä hiihdin 30 minuuttia. Haluan takaisin kiinteän kroppani, mutta en syömishäiriötä. Mielessä välillä käy oksentaminen, mutta en aio tehdä sitä itselleni. Menen ennemmin ja näännytän itseni liikunnalla.
- kokemuksia takana
Ei mun käsittääkseni vanhemmille kerrota omillaan asuvan 17-vuotiaan terveydentilasta ainakaan ilman suostumusta. Itse lähdin lukioon toiselle paikkakunnalle jossa vihdoin hakeuduin hoitoon monta vuotta kestäneen syömishäiriön jälkeen, eikä sieltä vanhempiini otettu yhteyttä vaikka olin alaikäinen.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja hakeudu hoitoon, kiität vielä itseäsi. Tsemppiä! - pelkäänitseäni
tuohan on vielä ihan normaalin liikunnan määrä päivässä. mulla menee jo pelkästään töihin ja kotiin kävelemiseen yhteensä kaks tuntia. ihmistenhan pitäis liikkua vähintään tunti päivittäin. hulluna kun innostunun liikkuu niin siinä menee puol päivää. Kesällä monesti lähdin lenkille ja seittemän tuntia kävelin putkeen. Talvella on niin pimeetä ja vapaa aika vähissä niin ainoastaan vapaa päivinä tulee varattua kuntosalin jumppia neljä tuntia putkeen. Sairasta elämääni. Illat vaan ahmin ja oksennan yksinäisyydessäni ja surullisena
- entinenbulimikko
Tässä mun tarina,jos jaksat vaan lukea:) mä aloitin laihduttamaan 2vuotta sitten. Urheilin paljon ja söin terveellisesti. Olin normaalipainoinen jo silloin,mutta kymmenen kiloa lähti helposti. Kroppani oli kiinteä ja täydellinen. Ruuasta tuli sitten pakkomielle ja sairastuin ortoreksiaan. Suomeksi sanottuna söin siis salaattia ja kanaa joka päivä,pelkäsin kaikkea "epäterveellistä" yli kaiken. Halusin parantua ja sain otettua itselleni herkkupäivän,jolloin sallin itselleni vähän epäterveellisempää ruokaa. Ruokailuni normalisoitui ja kaikki meni hyvin, kunnes "lihoin" kaksi kiloa(todennäköisesti sekin oli lihasta) mutta se sai pääni sekaisin. Jouduin ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen,jolle ei näkynyt loppua. Minulla oksentaminen tuli itsestään,ei tarvinnut kuin vähän jännittää vatsalihaksia. Tätä helvettiä jatkui vuoden,kunnes olin niin huonossa kunnnossa henkisesti ja fyysisesti,etten jaksanut enää jatkaa tai nousta aamulla sängystä. Pelkäsin itseäni,ruokaa,ja kaikkea mitä ruokaan liittyi. Ystäväni kyselivät vointiani ja valehtelin heille aina kirkkain silmin että olen jo parantunut. Pakotin itseni syömään herkkuja heidän edessään jotta he luulisivat että kaikki on okei(oksensin koko yön aina jälkikäteen). Sanoin 100kertaa itselleni että tämä on viimeinen kerta ja että en oksenna enää ikinä. Ja aina vaan sorruin uudelleen. Kunnes yksi päivä heräsin ja mietin että mitä helvettiä teen itselleni. Paranin bulimiasta,enkä ole oksentanut pitkään aikaan. Välillä ahdistun tosi paljon ruuasta ja mieleni tekee oksentaa,mutta silloin päätin että ei ikinä ja aion pitäytyä siinä päätöksessä. Minun keinoni parantumiseen oli se,että kirjotin itselleni joka ilta seuraavan päivän ruuat,mitä syön ja monelta. Tätä jatkui noin kuukauden ajan,jonka jälkeen uskalsin antaa itselleni vapaat kädet. Kirjoitin aina illalla miten hyvältä tuntuu kun en ole oksentanut ja miten pahalta tuntuu oksentamisen jälkeen. Itsekuria vaaditaan hirveästi,mutta loppujen lopuksi sinä itse olet ainut joka pystyy lopettamaan sen paskan. Minä halusin seksikkään kropan. En saanut sitä oksentamalla vaan syömällä terveellisesti ja urheilemalla. Nykyään pystyn syömään jo vähän herkkuja ilman huonoa omaa tuntoa. Tsemppiä paranemiseen ja elämään! Hae ihmeessä apua,minäkin sanoin itselleni hyvinä päivinä että kyllä mä pystyn tästä yksin parantumaan. Mutta tosiasia on että en olisi pystynyt. Vanhemmille ei tule mitään tietoa,jos et itse halua siitä kertoa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853889Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483328- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662769Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192154- 322101
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121977- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759