Syntisten ihmisten koti
On niitä, jotka sanovat, että kristitystä voi tulla tai pitää tulla tämän elämän aikana synnitön. Tavallisempaa on se, että myönnetään, että Jumalan lapsi on syntinen, mutta käytännössä tämä kielletään. Ensimmäinen Johanneksen kirje opettaa toisin. Ensiksi se toteaa, että petämme itseämme, jos väitämme, ettemme ole syntisiä. Siis Jumalan omasta ei tule synnitöntä. Paavali nimittää meissä asuvaa syntiä lihaksi. Lihasta on mahdotonta päästä tämän elämän aikana eroon - yhtä mahdotonta on päästä eroon synnistä. Sitten Johannes sanoo, että jos väitämme, ettemme tee syntiä, teemme Jumalasta valehtelijan. Siis emme vain periaatteessa ole syntisiä vaan me myös teemme syntiä. Ja synnit, joita teemme, ovat todellisia syntejä, joskus niin karkeitakin. Ja siksi ei tule tässä elämässä sitä päivää, jona emme tarvitsisi häntä, joka on meidän ja koko maailman syntien sovittaja. Tämän tajuaminen on rehellisyyttä, tämän kieltäminen epärehellisyyttä. Tämän tajuaminen on vapauttava asia, tämän kieltäminen johtaa pakonomaiseen näyttelemiseen, jota joku voi jaksaa pitkäänkin; useimmat väsyvät siinä nopeasti.
Olemme syntisiä ihmisiä ja teemme syntiä, ja tämä näkyy kodissamme. Siellä riidellään, kiukutellaan, ollaan eri mieltä ja sanotaan joskus niin pahasti. Rehellisesti muuan pappi totesi: Emme voisi asua rivitalossa, kerrostalosta puhumattakaan. Meillä puhutaan niin paljon suurilla kirjaimilla.Millainen koti on kristitty koti? Se on syntisten ihmisten koti.
On niitä, jotka sanovat, että kristitystä voi tulla tai pitää tulla tämän elämän aikana synnitön. Tavallisempaa on se, että myönnetään, että Jumalan lapsi on syntinen, mutta käytännössä tämä kielletään. Ensimmäinen Johanneksen kirje opettaa toisin. Ensiksi se toteaa, että petämme itseämme, jos väitämme, ettemme ole syntisiä. Siis Jumalan omasta ei tule synnitöntä. Paavali nimittää meissä asuvaa syntiä lihaksi. Lihasta on mahdotonta päästä tämän elämän aikana eroon - yhtä mahdotonta on päästä eroon synnistä. Sitten Johannes sanoo, että jos väitämme, ettemme tee syntiä, teemme Jumalasta valehtelijan. Siis emme vain periaatteessa ole syntisiä vaan me myös teemme syntiä. Ja synnit, joita teemme, ovat todellisia syntejä, joskus niin karkeitakin. Ja siksi ei tule tässä elämässä sitä päivää, jona emme tarvitsisi häntä, joka on meidän ja koko maailman syntien sovittaja. Tämän tajuaminen on rehellisyyttä, tämän kieltäminen epärehellisyyttä. Tämän tajuaminen on vapauttava asia, tämän kieltäminen johtaa pakonomaiseen näyttelemiseen, jota joku voi jaksaa pitkäänkin; useimmat väsyvät siinä nopeasti.
Olemme syntisiä ihmisiä ja teemme syntiä, ja tämä näkyy kodissamme. Siellä riidellään, kiukutellaan, ollaan eri mieltä ja sanotaan joskus niin pahasti. Rehellisesti muuan pappi totesi: Emme voisi asua rivitalossa, kerrostalosta puhumattakaan. Meillä puhutaan niin paljon suurilla kirjaimilla.Millainen koti on kristitty koti? Se on syntisten ihmisten koti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tavallisten ihmisten koti
On niitä, jotka tahtovat tehdä kristityn ihmisen elämästä jotakin muuta kuin ihmisen elämää: Liki kaikesta tähän maailmaan liittyvästä tulee kieltäytyä. Melkein kaikki, mistä ihminen nauttii, on syntiä. Eikä niiden ihmisten kanssa, jotka eivät tunnusta uskoa Jeesukseen, juurikaan saa olla tekemisissä.
Raamattu ei opeta tällaista. Tämä on Jumalan luoma maailma. Siksi tässä maailmassa on paljon myös hyvää. On sitä, mistä nautimme ja iloitsemme. Ja tämä on Jumalan lahjaa meille. Emme vahingoita itseämme, jos kieltäydymme näistä Jumalan lahjoista. Mutta niin ei tarvitse tehdä emmekä sillä, että kieltäydymme siitä, millä Jumala tahtoo ilahduttaa meitä, erityisesti miellytä Jumalaa. Saa elää tavallisen ihmisen elämää. Ja saa nauttia tämän maailman iloista vielä enemmän kuin nauttivat ne, jotka eivät tunne Jumalaa: Nämä ovat Isäni lahjoja minulle ja niistä kiitän häntä. Siitä, minkä Jumala sanoo sanassaan vääräksi, tulee pysyä erossa. Sitäkin on paljon. Ja on paljon sitäkin, että ihmiset vääristävät hyvät Jumalan lahjat, emmekä sellaisessakaan tahdo olla mukana.
Jari Rankinen
Opetus
Kristitty, syntisen ihmisen koti on suuri ja siellä asuu suuri perhe. Suurilla kirjaimilla puhutaan, että kohde kuulee, ei tarvitse juosta sanomaan "nenän alle."
Entisajan hellahuone ja siinä viisi henkeä.Kuului vähemmälläkin.
Oletteko koskaan nähneet Jumalan Ihmistä? Minä näin. Hänestä huokui hellyys, lämpö, suvaitsevaisuus, toisten huomioonottaminen, rakkaus ja itsensähillitseminen. Sellaiseksi minäkin halusin tulla. Tiesin kyllä, että oli maksanut siitä kovan hinnan.
Luin viestisi- yksin armosta. Melkein itketti kun kirjoitit niin kauniisti Jumalan ihmisestä. Hän on sitten kieltänyt itsensä, ottanut ristinsä , seurannut Jeesusta ja muuttunut Herransa kaltaiseksi. Kirkastaa Jeesusta elämällään.
Olenpa kaukana vielä tavoitteesta, mutta ehkäpä Herramme avulla vielä lähenen.
Ihana, kun ymmärsit. Tuo ihminen on nyt Jumalan luona.
Kärsimyksien kautta me kirkastumme, emme siis saa paeta niitä, vaan iloiten ottaa ne vastaan, niin kuin Paavali 2.Kor.6. Jeesuskin kirkastui kärsimyksiensä kautta, ei himojen ja hauskan pidon kautta. Ja täydellisen kirkkauden hän sai ristillä, ylösnousemuksessa. Hän oli meille esimerkkinä ja sitä tietä meidänkin tulisi kulkea jos haluamme sitä kirkkautta. Jos haemme vaan sitä helppoa ja hauskaa tietä kirkkauskin katoaa meistä. Vaikeudet on annettu uskon koetukseksi Jumalalta, olemmeko KUULIAISIA ja kuljemme tiemme loppuun, emmekä tee täys käännöstä matkalla. Tämä on minulla ollut tuolta ylhäältä oppina tämän parin viikon aikana ja olen saanut kokea siitä ihanan ilmestyksen ja nyt en voi kuin kiittää Herraa! se inhottava työkaveri voikin olla sinulle siunaukseksi tai jonkun inhottavat tavat joita joudut jatkuvasti seuraamaan, ne on vain ihana piikki lihassamme, tämän kun ymmärtää on paljon helpompaa...
Siunausta kaikille!.... Ja kiitos kun olette olemassa.
Muistan, kun sain itselleni nämä sanat:
"Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy." Jes.58:9-11
Sormella osoittelu? Kyllä. Nälkäiset? Omat lapseni ja aviomieheni, rakkauteni ja hyväksyntäni nälässä.
Mitenkäs se olikaan... muistan, että luin jonkun profetian niistä "hankalista lampaista", joita nämä maalliset paimenet kohtaavat -että ne ovatkin p a i m e n i a varten, pitääkseen heidät nöyrinä ja oikealla tiellä...
Näinhän se on, ne inhottavat ihmiset tai käsittämättömät asiat ovatkin meitä varten, että niissä kasvaisimme ja oppisimme näkemään Jumalan - Hän kun ei mitään anna meille sattumalta, vaan k a i k k i yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat!
Aamen!
Herra on puhunut sinulle! Minäkin ole rukoillut puolisolleni uskoa, mutta nyt ymmärrän että tapahtukoon Hänen tahtonsa jos niin ihanasti käy. Jos on tarkoitus että puolisoni ei tule koskaan uskoon, olkoon sitten minun ihana hioma kiveni. Kiitän siitäkin, sillä Jumala on tehnyt meille suunnitelmansa ja meidän tulee olla kuuliaisia ja kulkea hänen johdatuksessaan. Hän on suunnitellut meille eri tehtäviä siksi myös kasvamme henkisesti erlailla. Ole siis iloinen siitä mitä sinulla on. Äläkä murehdi sitä mitä sinulla ei vielä ole tai minkä olet menettänyt.
"minun ihana hioma kiveni" - tämä oli ihana! Näin Rakkaudella Hän tahtoo meidän kohtelevan lähimmäisiämme... :)
Kerran todistus tv. seiskassa vaimon rukouksista. Rukoillut 30 v. miehensä pelastumisen puolesta ja eikös mies viimein tullutkin uskoon.
Jotta, Herra tuntee sydämet ja antaa oikean ajoituksen siihenkin asiaan. Kunnia Herralle.
Jos vaimo jankuttaa uskosta 30 vuotta, ei sitä mikään mies täysissä järjissä kestä.
Onkos sillä väliä, järjissä tai -ei järjissä kunhan pehmenee ottaman vastaan pelastuksen. Se kestääkin sitten pidempään kuin 30 v.
Siis vain puoliksi kristitty koti sen 30 v.
Vuosia sitten luin kirjan Veikko Hurstin elämästä. Siinäkin oli mistä oppia ottaa. Ainakin Veikon isästä, jolla monta poikaa. Isä van kiitteli Herraa siitä, että pojat ovat uskossa ja pelastuvat. Joku muistutti isää, että eihän Veikko ole uskossa ja juokin vielä. Isä kertoi luottavansa, että hän on uskossa rukoillut ja Raamattu lupaa, että se tulee teille tapahtumaan. Näinhän siinä kävikin. Ikävä kyllä isä oli jo tuolloin kirkkaudessa, eikä nähnyt viimeisen poikansa elämän muutosta.
Aloituksessa on oikein se mitä Johannes sanoi meistä. Ei ole yhtään uskovaa, ei ketään joka ei syntiä tekisi. Kun tulemme Jeesuksen omiksi meidän tulee kuitenkin pyrkiä välttämään syntiä, himojamme, päästä pois niistä. Emme saa TAHALLAAN niitä tehdä ja kun huomaa tehneensä väärin tulee pyytää anteeksi antoa. Kun tulee elävään uskoon, paremmin huomaakin virheensä ja tulee pyydettyä heti anteeksi, kaikki me kutenkin teemme virheitä mutta voimme myös niistä kasvaa. Meidän tulee/ yrittää totella hänen käskyjään, ne on edelleen voimassa.
Millainenko on kristitty koti? Tylsä, huumorintajuton ja ahdasmielinen ovat ensimmäiseksi mieleennousevia adjektiiveja.
Kristitty koti. Tylsä, huumorintajuton ja ahdasmielinen. Niinpä.
Siitä, minkä Jumala sanoo sanassaan vääräksi, tulee pysyä erossa. Sitäkin on paljon.
Mutta siihen tylsyyteen ja muihin adjektiiveihin on suurimmat syyt seur.
aloituksen virkkeessä.
-----Ja on paljon sitäkin, että ihmiset vääristävät hyvät Jumalan lahjat, emmekä sellaisessakaan tahdo olla mukana.
Kristitty koti. Herra puhunut uskovalle siitä, että kotona pitää tehdä puhdistus. Väärä kirjallisuus, ulkomailta tulleet muistoesineet, joissa jotakin budhan kuvia tulee hävittää. Myös pari taulua joutunut lähtemään. (en tiedä, miksi)
Uskovan tulisi siten tehdä totta uskostaan ja kokonaan kuunnella Herraamme.
Sanoit: en tiedä miksi? Koska ne on Herralle epäjumalia vaikka me ihmiset emme sitä aina ymmärrä....
Ehkäpä ne esittivät jotakin sellaista, joka ei Herran mielen mukaista. Minulla on maisemia esittäviä tauluja ja abstraktinen maalaus, siis ei esitä mitään, vaan värejä ja viivoja sikin sokin. En ole kokenut mitään tunteita puoleen, enkä toiseen.
En siis tiedä niistä kun ei kehoitusta.