Olen lähihoitaja ja töissä ihanalla vanhainkodilla. Koskaan en ole töihin mennessäni ajatellut, että "Voi että, kun tännekin pitää taas tulla". Asukkaat eivät ole "potilaita", vaan he ovat samanarvoisia ihmisiä kuin me hoitajatkin ja heitä myös näin kohdellaan. Jokaiseen asukkaaseen muodostuu omanlaisensa läheinen suhde - jopa ystävyyssuhde. Meidän vanhainkotimme ei ole laitos, vaikka sen käytävät ovat pitkiä ja ovet toistensa näköisiä. Meidän vanhainkotimme on asukkaidensa koti.
Jos ajatellaan asiaa hoitajan kannalta, jokapäiväiset työt vanhainkodilla sisältävät paljon ulostetta, virtsaa, oksennusta, räkää ja myös verta. Meitä lyödään, syljetään, purraan ja haukutaan asukkaiden toimesta. Paineita tulee myös asukkaiden omaisilta ja johtotasolta. Usein osastonhoitaja kulkee vanhainkodin käytävillä ja kyselee kuka jää "pitkään päivään" eli tekemään aamuvuoron jälkeen vielä iltavuoron, kun joku on sairaana ja sijaisia ei löydy. Pakollisia ovat myös yövuorojen ohessa ns. "pätkävuorot" eli yövuoropäivänä on tehtävä joko aamulla lyhyt aamuvuoro tai aloitettava yö iltavuorolla, jolloin työpäivän pituudeksi tulee 15tuntia.
Omaisia ja heidän huoltaan toki ymmärrän. Vanhainkodissa ei koskaan voida taata sellaista hoitoa, kuin ihminen saisi henkilökohtaiselta avustajalta, koska hoidettavia on useita. Usein koen itsekin, että minulla ei ole asukkaille tarpeeksi aikaa. Toimissa ei kiire saa näkyä, mutta takaraivossa painavat silti usein ajatukset siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä (esim. kuinka monta ihmistä pitää ehtiä syöttää).
Vihaiseksi ja turhautuneeksi tulee tilanteissa, joissa saa haukut syyttä suotta. Saamme esimerkiksi paljon epäilyjä siitä, annammeko me asukkaillemme tarpeeksi juotavaa. Omainen tulee kylään asukkaan luo, antaa tälle juomaa, asukas juo. Tämä tarkoittaa monen omaisen mielestä sitä, että asukas on hirvittävän janoinen, koska ei ole saanut meiltä juotavaa. Tuttavani kuulin kerran sanovan, että "Vanhainkodissa ei anneta asukkaille juotavaa, jotta nämä eivät pissaisi alleen". Kuka normaali ihminen edes ajattelisi tällaista saati tekisi niin? Kysyn samalla, että missä muussa työssä pidetään normaalina sitä, että työntekijää lyödään/syljetään/potkitaan/purraan päivittäin? Joka ei tätä työtä sydämellään tee, ei tätä myöskään kestä.
Lehdissä on kirjoiteltu paljon vanhustenhoidon huonosta tasosta. Keskustelupalstojen vire on sama. Esimerkiksi täällä Suomi24:n palstalla ihmiset kirjoittelevat niin hirvittäviä asioita (valheita ainakin meidän vanhainkotimme osalta), että tekee mieli lopettaa hoitajan työt. Onko todella vanhainkoteja, joissa kirjoitetun kaltaisia asioita tapahtuisi? Esimerkiksi ruoka; meillä asukkaat valittavat saavansa ruokaa liian usein. Ruoka on kaikenlisäksi hyvää - omassa keittiössä tehtyä kunnon kotiruokaa ja tämän lisäksi tarvittaessa pikkunälkään voileivät, viilit yms. Ja tietysti juhlapäivinä kakkua ja juhannuksena boolia jne. Vanhustenhoidon tasosta kyllä puhutaan suureen ääneen, mutta mitään ei tehdä sen eteen, että vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin oikeasti saataisiin lisää työvoimaaa. Tilat ovat usein vanhanaikaiset (esim. vessoihin ei mahdu hoidettavan kanssa yhtä aikaa) ja apuvälineitä puuttuu (hoitajat nostavat käsi/selkävoimin sängyistä ihmisiä).
Miksi kirjoitan tätä tekstiä? Koska minä rakastan työtäni ja meillä on ihana vanhainkoti. Meillä on onnellisia ja hyvinvoivia asukkaita ja mahtava työilmapiiri. Meillä kukaan ei jää ilman ruokaa, eikä juomaa, eikä kökötä yksin huoneessaan (asukkaiden omaa tahtoa toki tässä asiassa kunnioitetaan). Meillä lauletaan karaokea, tanssitaan, jutellaan asukkaiden kanssa "Kaunareiden" viimeisimmistä käänteistä ja esimerkiksi pidetään kesällä makkaranpaistokekkereitä vanhaikodin terassilla. Meillä halaillaan, nauretaan ja itketään. Molemmilla osapuolilla on toisilleen annettavaa; meillä vanhuksille ja heillä meille hoitajille. Miksi kirjoitetaan vaan asioiden huonoista puolista? Tulkaa meidän vanhinkotiimme käymään ja näette, miten hyvinkin asiat voivat olla.
Minua ei pelota vanhentua, en pelkää hoitolaitokseen joutumista. Kun vaan pääsisin meidän vanhainkotiimme itse! Jos jotakin pelkään, niin pelkään tätä jatkuvaa säästölinjaa. Ei ole enää hoitajista kiinni, kun työntekijöitä vähennetään kokoajan, paikkoja ei remontoida ja apuvälineitä ei hankita. Nämä asiat on vaan niin helppo naamioida sen iänikuisen väittämän taakse, että "syy on sadistisissa hoitajissa".
Jos ajatellaan asiaa hoitajan kannalta, jokapäiväiset työt vanhainkodilla sisältävät paljon ulostetta, virtsaa, oksennusta, räkää ja myös verta. Meitä lyödään, syljetään, purraan ja haukutaan asukkaiden toimesta. Paineita tulee myös asukkaiden omaisilta ja johtotasolta. Usein osastonhoitaja kulkee vanhainkodin käytävillä ja kyselee kuka jää "pitkään päivään" eli tekemään aamuvuoron jälkeen vielä iltavuoron, kun joku on sairaana ja sijaisia ei löydy. Pakollisia ovat myös yövuorojen ohessa ns. "pätkävuorot" eli yövuoropäivänä on tehtävä joko aamulla lyhyt aamuvuoro tai aloitettava yö iltavuorolla, jolloin työpäivän pituudeksi tulee 15tuntia.
Omaisia ja heidän huoltaan toki ymmärrän. Vanhainkodissa ei koskaan voida taata sellaista hoitoa, kuin ihminen saisi henkilökohtaiselta avustajalta, koska hoidettavia on useita. Usein koen itsekin, että minulla ei ole asukkaille tarpeeksi aikaa. Toimissa ei kiire saa näkyä, mutta takaraivossa painavat silti usein ajatukset siitä, mitä kaikkea on vielä tekemättä (esim. kuinka monta ihmistä pitää ehtiä syöttää).
Vihaiseksi ja turhautuneeksi tulee tilanteissa, joissa saa haukut syyttä suotta. Saamme esimerkiksi paljon epäilyjä siitä, annammeko me asukkaillemme tarpeeksi juotavaa. Omainen tulee kylään asukkaan luo, antaa tälle juomaa, asukas juo. Tämä tarkoittaa monen omaisen mielestä sitä, että asukas on hirvittävän janoinen, koska ei ole saanut meiltä juotavaa. Tuttavani kuulin kerran sanovan, että "Vanhainkodissa ei anneta asukkaille juotavaa, jotta nämä eivät pissaisi alleen". Kuka normaali ihminen edes ajattelisi tällaista saati tekisi niin? Kysyn samalla, että missä muussa työssä pidetään normaalina sitä, että työntekijää lyödään/syljetään/potkitaan/purraan päivittäin? Joka ei tätä työtä sydämellään tee, ei tätä myöskään kestä.
Lehdissä on kirjoiteltu paljon vanhustenhoidon huonosta tasosta. Keskustelupalstojen vire on sama. Esimerkiksi täällä Suomi24:n palstalla ihmiset kirjoittelevat niin hirvittäviä asioita (valheita ainakin meidän vanhainkotimme osalta), että tekee mieli lopettaa hoitajan työt. Onko todella vanhainkoteja, joissa kirjoitetun kaltaisia asioita tapahtuisi? Esimerkiksi ruoka; meillä asukkaat valittavat saavansa ruokaa liian usein. Ruoka on kaikenlisäksi hyvää - omassa keittiössä tehtyä kunnon kotiruokaa ja tämän lisäksi tarvittaessa pikkunälkään voileivät, viilit yms. Ja tietysti juhlapäivinä kakkua ja juhannuksena boolia jne. Vanhustenhoidon tasosta kyllä puhutaan suureen ääneen, mutta mitään ei tehdä sen eteen, että vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin oikeasti saataisiin lisää työvoimaaa. Tilat ovat usein vanhanaikaiset (esim. vessoihin ei mahdu hoidettavan kanssa yhtä aikaa) ja apuvälineitä puuttuu (hoitajat nostavat käsi/selkävoimin sängyistä ihmisiä).
Miksi kirjoitan tätä tekstiä? Koska minä rakastan työtäni ja meillä on ihana vanhainkoti. Meillä on onnellisia ja hyvinvoivia asukkaita ja mahtava työilmapiiri. Meillä kukaan ei jää ilman ruokaa, eikä juomaa, eikä kökötä yksin huoneessaan (asukkaiden omaa tahtoa toki tässä asiassa kunnioitetaan). Meillä lauletaan karaokea, tanssitaan, jutellaan asukkaiden kanssa "Kaunareiden" viimeisimmistä käänteistä ja esimerkiksi pidetään kesällä makkaranpaistokekkereitä vanhaikodin terassilla. Meillä halaillaan, nauretaan ja itketään. Molemmilla osapuolilla on toisilleen annettavaa; meillä vanhuksille ja heillä meille hoitajille. Miksi kirjoitetaan vaan asioiden huonoista puolista? Tulkaa meidän vanhinkotiimme käymään ja näette, miten hyvinkin asiat voivat olla.
Minua ei pelota vanhentua, en pelkää hoitolaitokseen joutumista. Kun vaan pääsisin meidän vanhainkotiimme itse! Jos jotakin pelkään, niin pelkään tätä jatkuvaa säästölinjaa. Ei ole enää hoitajista kiinni, kun työntekijöitä vähennetään kokoajan, paikkoja ei remontoida ja apuvälineitä ei hankita. Nämä asiat on vaan niin helppo naamioida sen iänikuisen väittämän taakse, että "syy on sadistisissa hoitajissa".
Vastaukset 16
Vanhimmat
Positiivinen juttu, mutta toivottavasti kuolen ajoissa, ettei tarvitse mämmipäänä laitoksessa henkilökuntaa purra, nipistellä, lyödä tai sylkeä. Kamala tulevaisuuden kuva!
Itse vanhukselta turpaan saaneena ja siitä vammautuneena on vanhusten kunnioitus noin yleisesti mennyt.
kiitos kirjoituksestasi♥
Tarkoitin kiitokseni ap:lle♥
Työpaikallasi on varmasti osaava esimies, kun pidät noin paljon työstäsi. Olen itsekin ollut lähihoitajana palvelukeskuksessa ja pidin todella paljon työstäni. Sitten alkoi valkenemaan paljon asioita, joita ei kukaan voinut hyväksyä. Kaikki lähimmän esimiehen toimesta.
Puolueellisuus oli harmillista. Jotkust saivat aina iltavuoroja ja jotkut aamuvuoroja. Saattoi olla jopa 6 iltavuoroa putkeen. Ja saman koulutuksen saanut sai aina aamuvuorot. Jotkut samat sai aina lomansa heinäkuussa. Sijaiset olivat alinta kastia. Kävi niin sääliksi, kun he olivat juuri niitä, jotka huolehtivat siitä, ettei tarvinnut tehdä pitkiä päiviä. He eivät voineet edes vapaapäivää pyytää. Se vain määrättiin ja meille vakituisille kerrottiin kuinka hyvä sijainen, kun ei yhtään pyydä vapaapäivää. Kun kesälomalistat tulivat pöydälle, sieltä valitsivat parhaimmat päältä ne, jotka juuri sinä päivänä olivat töissä. Minulla oli koulutuspäivät ja sain kesälomani 4-5 erässä, lyhin jopa 3 päivää.
Kyllästyin niin paljon että aloin kirjoittaa listaa työpaikkani huonoista asioista. Päätin että kun tulee sata epäkohtaa niin lähden. Ja sehän täyttyi yhdellä istumalla.
Saat olla tyytyväinen että olet noin ihanassa paikassa töissä.
Samaa mieltä. Totta täälläkin että samat saa aina lomansa heinäkuussa, ja tehdä mieleisiään vuoroja. puhumattakaan jatkuvasta seläntakana mustamaalamisesta ja toisten puheiden vääristelystä ym. todella huonoa kokemusta monesta hoitoalan työpaikasta.
Tuo lomien aiheeton pätkiminen ja vuorojen vaihtelu siten, että rahakkaammat vuorot (suurjuhlapyhät) sattuivat aina samoille henkilöille, oli kovin tuttua Loviisan atomivoimalassakin. Mihinkään vain et voinut muualle lähteä, oma peruskoulutus oli vanhentunut ja eliitin salainen mustalista esti sen muutenkin.
N IINKKÖ
Miksi ihmeessä suostutte siihen, että tietyt henkilöt pitävät lomansa heinäkuussa tai silloin, kun haluavat? Jos työpaikalla on tuollaista suosimista, on asia otettava puheeksi osastonhoitajan kanssa. Jos tämä ei tee asialle mitään, yhteys ylihoitajaan.
Itse olen sh, enkä ikinä suostuisi siihen, että joku suosikki tekee rahakkaimmat vuorot tai pitää lomansa mielensä mukaan. Useasti saa kyllä syyttä itseään tai saamattomia pomoja, jos meno työpaikalla menee epäreiluksi.
Ihana kirjoitus aloittajalta. Selkeästi on asiat kunnossa vanhainkodissa, kun henkilökunta ja asukkaat viihtyvät:)
"Itse olen sh, enkä ikinä suostuisi siihen, että joku suosikki tekee rahakkaimmat vuorot"
Tuota noin - ne rahakkaimmat vuorot ovat juuri ne viikonloppu- ja yövuorot. Perheelliset ihmiset haluavat melko yleisesti viettää viikonloput vapaalla perheensä kanssa ja itse - perheettömänä (lapsi muuttanut pois kotoa, itse eronnut) - pystyn tekemään hyvin näitäkin vuoroja, ja olen niitä myös saanut. Olen myös pyytänyt yövuoroja - monetkaan eivät tahdo päivärytminsä menevän sekaisin - ja olen näitä yövuoroja myös saanut.
En ole mikään suosikki, vaan poloinen sijainen vaan (lähihoitaja). Rahasta on kyllä pätkätyöläisellä niin tiukkaa, että tartun tomerasti epätyypillisiin rahakkaisiin työvuoroihin, ja mikäpä ettei, jos se jopa vakihenkilöstölle sopii.
Valitettavasti ei kaikkien muiden mielestä ihan kaikki asiat näytä samalta kuin, tämän tyytyväisen hoitajan mielestä.Vanhainkodin asukkaat ja heidän omaisensa voivat katsella asioita ihan eri näkökulmasta.Ovathan he kaikki 3 ryhmää tosin ihan eri asemassakin.Vanhukset eivät voi elää enää samanlaista elämää, kuten omaiset ja hoitajat.He ovat pitkälti muiden armoilla ja on otettava vastaan paljon sellaista.Mitä ei ehkä ottaisi jos asiat olisivat toisin.Jos pystyisi vielä itse huolehtimaan itsestään ja elämästään.Myös omaiset, joilla ei ole mahdollisuutta hoitaa itse omaisiaan.Heidänkin on tyydyttävä nöyrästi omaisilleen arjolla olevaan hoidon tasoon.Tyytymättömyydestä on vain huonoja kokemuksia.
Mutta, itse vanhuus vaatii nöyrtymistä.Valmistautukaa kaikki siihen, kun lähestytte vanhainkotiasukkaan ikää.Silloin saat kuulla ja huomata usein muiden tietävän paremmin, mikä on sinun parhaaksi ja mikä ei.
Meidän muiden ei ole vielä tarvinnut nöyrtyä tarpeeksi.Saamme vielä päättää miten elämme.
Siksi meidän kaikkien on vaikea nähdä/katsoa samasta näkökulmasta, kuin niiden joiden tarvitsee nöyrtyä.
Olen nainen 70v.. kaikki energia menee nykyisin miettiessä sitä miten saisi hengen itseltään , niin karmeita on tarinat vanhustenhoidosta.Tulipa taas tänäänkin tarinaa Ruotsista vanhusten hoidosta, oli ostettu palvelut Ameriikkalaiselta palvelualan yritykseltä.
Nyt on pakko ottaa kantaa tähän asiaan...syy että vanhustenhoitoa haukutaan on siinä että löytyy niitä paikkoja jotka pilaa kaikkien maineen. Voin nyt hyvänä esimerkkinä sanoa yhden,josta mummuni 98 vuotta toissapäivänä menehtyi. Kyseessä on yksityinen vanhainkoti,joka lupasi vanhuksille kodinomaista hoitoa,maaseudun rauhassa. Ulkoilua joka päivä,ja piti olla niin hyvää palvelua että oksat pois! No karu totuus paikasta selvisi alle kuukaudessa. Mummu oli paikkaan mennessään asunut omassa mökissään ja pärjännyt sillä et kotiapu kävi muutaman kerran viikossa. Me omaiset asuimme kymmenien kilometrien päässä joten vierailimme joka viikonloppu mummun luona auttamassa ja siivoamassa. Vihdoin saatiin paperit että mummu tarvitsee hoitopaikan,että talvi omassa mökissä ei olisi enää mahdollinen. Vointi oli siis tässä vaiheessa ikään nähden todella hyvä. 4,5 kuukautta mummu ehti asua tässä lähes taivaan lupaamassa hoitopaikassa. Tila romahti,lähes oitis.
Mummumme haukuttiin juopoksi,huudeltiin täysin lainatuilla sanoilla "mitä saatanaa täällä uikutat" kun jotain yritti pyytää. Ruokaa pyydettiin lopuksi huoneeseen kun mummu itkien sanoi ettei jaksanut ruokalaan asti mennä. Se ei käynyt. Jos mummu sattui nukkumaan ruokailun aikaan niin sitten jäi ilman ruokaa.Saati että olisi autettu ja syötetty. Veimme apteekin aterian korvikkeita ja pyysimme että mummulle annettaisiin niitä. Viikon ajaksi niitä vietiin 12 kpl joista hyvä jos 2 kpl oli viikon aikana kulunut. Vaippoja jotka mummulla oli myös käytössä kului n.4 kpl viikossa... mielestäni aika vähän?
Tämän lisäksi oli omahyväinen omistaja joka väitti tietävänsä kaikesta kaiken! Työntekijät ei tuntunut viihtyvän jne...
Ulkona mummu ei tämän 4,5 kuukauden aikana ollut kertaakaan! ja näiden lisäksi on vielä monia monia muita asioita jotka tämä paikka tulee vielä kuulemaan ja joutuu selvittämään.
Viimeisenä niittinä kaiken kruunasi se,että mummu nukkui pois keskiviikkona n.klo 23.10,torstaina klo 9 aamulla soi puhelin kun paikan johtaja soittaa ja kysyy että kai tulette mahdollisimman pian tyhjentämään huoneen? ja että ottakaa tuhkaus niin ei tarvitse niin isoa kuoppaa kaivaa,hehehheee. ETTÄ MITÄ??? Olimme vuokran huoneesta maksaneet kuun loppuun ja lupasimme huoneen mennä tyhjentämään. Ajoimme siis pitkän matkan,ensin sopimaan vainajan noudon hautauspalvelun kanssa,ja ennen puolta päivää olimme paikan päällä autojen kanssa että menemme rauhassa tyhjentämään huoneen ja samalla istumme ja teemme osan surutyöstä muistelemalla mummua. Ja mitä löysimme huoneesta? KAIKKI tavarat pakattuna mustiin jätesäkkeihin ja isoihin pahvilaatikoihin. Kaikki aivan sekaisin. tarkoitus oli mummulle katsoa omat vaatteet arkkuun mukaan ja lempipeitto. Siellä oli vaatteet säkeissä,aivan mahdoton tehtävä alkaa siinä kaivamaan sitten vaatetta. Lisäksi sängystä oli viety patjasta lähtien kaikki. (Patja oli siis meidän ostama) Kun kysyimme että missä on peitot sängystä niin johtaja totesi että pesussa. Eli saimme märkänä mukaan mummun rakkaimman fleecepeiton joka piti saada arkkuun mukaan. Ei onnistunut sekään. Ja tämä kaikki on vaan se pieni ripaus siitä mitä vajaan viiden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua! Käsittääkseni siellä ei olisi kenelläkään ollut oikeus mennä mummun OMIA tavaroita mennä penkomaan ja pakkaamaan??? Mutta tämä paikka tulee vielä katumaan. Uskomatonta miten tämän suuren surun keskellä pystyy tuntemaan niin suurta vihaa tätä paikkaa ja sen johtajaa kohtaan!
niimkkö
hei,
teki
hei,
teki hyvää lukea,että ei tämä maailma olekaan niin paha,kun jos tollanen paikka on olemassa.missä se on ?tähän mennessä voin itse sanoa kokeneeni vain niitä hoitolaitoksia,jossa annetaan vanhusten olla märissä vaipoissaan puoli päivää.hyvätkin laitokset muuttuvat liikeyrityksiksi siinä toivossa,että vanhuksilla voisi sitä suurta rahaa tienata kuin suuressa maailmassa USA.ssa.
Hei.Tämä kuulostaa kivalta.Voisiko joku hoitaja vielä vastata että missä tämä ihana vanhainkoti?Ollen Kannaksen everstejä,tänäpäivänä vain lelurynnärin kanssa.Kaipaisin kovasti vielä toimintaa elämääni,eli väijytystä,piiritystä ym.Kuulin terroristihoitajista,teilläkö he toimivat?Osallistuisin mielelläni.Oma kultani ei jaksa minua kohta enää hoitaa.Kertokaa,miten hoitoon hakeutua?Olen ihan mukava papparainen