Saako mulle ilmoittaa sellaisesta?
- No, ei saa järkytyn.
Tosin lopetin uskonnon todellisen harjoittamisen jo lapsena, sen tuodessa rakkauden ja ilosanoman käsitteen sijaan, mukanaan pelkkää raivoa läheisyydettömyydestä, ja vihaa rauhan puuttumisesta. ¨Kaiken läheisyyden ja tasapainoisen rakkauden sijaan, ulkopuolisena, kuten arvona, oli vihan, raivon ja koston mielisyys, esim. väärintekemisestä. Pää-asiana oli rankaiseminen väärintekemisetä, ja halu hallitsemiseen oikean ja väärän avulla, oli suuri. Se häiritsi uskonnollisuuden tehtävää ja muodosti hyvin monenlaista uskonnollista liikehdintää, jopa väkivaltaisuuden hyväksymisen aatteesta lähtemällä. Aikuisena ajattelin tämän olevan osa jotakin sairautta, kuten vaikkapa tulevaisuuden tuhoutumista ja euforiaa.
Kristinuskoon rankaiseminen ja sillä esim. kiduttaminen ei oikeassa ihmis-elämässä edes kuulu. Lapsena tämä väkivaltaisuus ja arvottomuus mietitytti, koska se oli ihmisen häväitsemistä ja julkisesti siten hänen esille asettelemistaan. En halunnut edes silloin osallistua siihen ollessani 4-vuotias, vaan se lähinnä loi tulevaisuuden uhkaa, ja jollakin tapaa pelotti. En voinut tai halunut edes jutella tai keskustella siitä kenellekään, ja se olikin täysin mahdotonta. Pystysuora seinämä ihmisten väliseen tasa-arvoon oli jo ehtinyt muodostua, tehden maailmasta hallitsemattoman väkivaltaisen, eikä sellaista tällaisessa kristillisyyden ja rauhan kulttuurissa ollut mahdollisuutta edes harjoittaa. Ihmisen yksityisyys oli kaikessa unohtunut, eikä ihmiset enää olleet oikeutettuja esim. löytämään Jumaluutta, tai eivät löytäneet tasapainoisuutta sisimpäänsä, kaiken väkivallan keskellä, omassa maailmassaan Jumaluudesta.
"Ihmisten oma Beegees uskonto oli muodostunut. Se ei ollut uskonnossa mahdollista."
- No, ei saa järkytyn.
Tosin lopetin uskonnon todellisen harjoittamisen jo lapsena, sen tuodessa rakkauden ja ilosanoman käsitteen sijaan, mukanaan pelkkää raivoa läheisyydettömyydestä, ja vihaa rauhan puuttumisesta. ¨Kaiken läheisyyden ja tasapainoisen rakkauden sijaan, ulkopuolisena, kuten arvona, oli vihan, raivon ja koston mielisyys, esim. väärintekemisestä. Pää-asiana oli rankaiseminen väärintekemisetä, ja halu hallitsemiseen oikean ja väärän avulla, oli suuri. Se häiritsi uskonnollisuuden tehtävää ja muodosti hyvin monenlaista uskonnollista liikehdintää, jopa väkivaltaisuuden hyväksymisen aatteesta lähtemällä. Aikuisena ajattelin tämän olevan osa jotakin sairautta, kuten vaikkapa tulevaisuuden tuhoutumista ja euforiaa.
Kristinuskoon rankaiseminen ja sillä esim. kiduttaminen ei oikeassa ihmis-elämässä edes kuulu. Lapsena tämä väkivaltaisuus ja arvottomuus mietitytti, koska se oli ihmisen häväitsemistä ja julkisesti siten hänen esille asettelemistaan. En halunnut edes silloin osallistua siihen ollessani 4-vuotias, vaan se lähinnä loi tulevaisuuden uhkaa, ja jollakin tapaa pelotti. En voinut tai halunut edes jutella tai keskustella siitä kenellekään, ja se olikin täysin mahdotonta. Pystysuora seinämä ihmisten väliseen tasa-arvoon oli jo ehtinyt muodostua, tehden maailmasta hallitsemattoman väkivaltaisen, eikä sellaista tällaisessa kristillisyyden ja rauhan kulttuurissa ollut mahdollisuutta edes harjoittaa. Ihmisen yksityisyys oli kaikessa unohtunut, eikä ihmiset enää olleet oikeutettuja esim. löytämään Jumaluutta, tai eivät löytäneet tasapainoisuutta sisimpäänsä, kaiken väkivallan keskellä, omassa maailmassaan Jumaluudesta.
"Ihmisten oma Beegees uskonto oli muodostunut. Se ei ollut uskonnossa mahdollista."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymyksessä on todellinen uhka, väkivallan tekemisen halu, esim. ihmisjoukkona, näin jonkin uskonnon avulla.
- Uskovaiset hakivat siitä turvallisuutta.
Ihmiset eivät pitäneet tutkimisesta tai seurailemisesta, että kaikki työtkin oli jäänyt tekemättä.
koska ei hyväksy homoseksuaalisuutta eikä organisaatioon pesiytyneitä pedofiilejä.
Paavi on naisten ystävä. Hän ei hyväksy yksinäisyyden mukanaan tuomaa pelkoa maailmana, maapallollamme joka on tehty kristinuskon avulla rakkaudelle ja tasapainolle. Homoseksuaalisuus oli pelottavaa tunteiden hengellisen ylimenotilan seurauksena, vaikka yksinäisyydestä voimakkaasti yksityis-elämää halliten ja siitä voimansa seksi-elämänä ammentaen. (kts. selibaatti) Yksinäisyys oli hirvittävän vakava asia, josta näkökulmasta sukupuolisen alisteisuuden ja seksuaalisen halventamisen takia, aivan kuten väkivallankin yhteydessä, homoseksuaalisuutta ei saanut hyväksyä.
- Poliisi: "Mä laitan abstraktia, ja te käsitätte että nyt harrastetaan teologiaa ja harjoitetaan uskontoa...."
- Käsitätte jotenkin pakottamisesta oikeutta uskonnon tieteellisen tutkimuksen harjoittamiseen muilla ihmisillä.
Homoseksuaalisuutta taas täytyi puoltaa, että kristittyjen harjoittaman toiminnan seurauksena, miehillä oli mahdollisuus omaksua selibaatti ja sen tarjoama aivo-tila seksuaalisuus, fokusaatio tunteista, ja kiintymys-suhteesta painostavan väkivallan turhautuman sijaan, osoittamisen ja ohjaamisen ylikorostuneen toiminnan välttämiseksi. Se oli epätodellisuuden ympäristöä, joka ei kuulu uskontoomme arjen, sekä päivän ja yön erojen takia. Epätodellisuus ja valheellinen todellisuus ei koskaan ole arvomme. Kristillisyyden toiminta ei ole järjestetyillä tapahtumilla yhdessäolemista, vaan se on kunnioittamista, sekä oman itsen, että ulkoisen kauneuden, kuten järjestysluvullisuuden. Raamattu on tarkoitettu oman elämän analysoimiseksi, elämänkokemuksilla ja onnistumisen elämysten tuottamiseksi, ja sieltä löytyy tarunhohtoista satua, joka ei sovi elämällemme ohje-nuoraksi tai julkiseksi oikeudeksi loukata tunteilla tai yksityis-elämän käyttämisellä ihmisten, kansantaloudellisenkin, eri-arvoisuuden luomiseksi.
Koska Paavi on naisten ystävä, hän, miehesi, ei sitä mielellään ole.
- Ja siksi homoseksuaalisuus on todellakin hyväksyttyä.
10 pisteen vihje: "Mikä toinen asia tämä on, mikä teille ei ole hyväksytty?"
- Tunnistaminenkin on jo häiriintynyt. '
Ja tämä seksiolo taas tämä pystysuora seinämä, jota te ette perheinenne tunne.