Siitä on jo muutama vuosi kun menetin vaimon ja tyttären. Ja kuinka lujaa ajoin heidän kuolemaansa karkuun. Lammi ja Vääksy väli meni vielä hyvin mutta Vääksystä Sysmään, silloin tajusin kun päijänteen silloilla nousi paksu usva et en nää enään mitään. Olisko silloin pitänyt vaan mennä kohti kuolemaan. Ei, mä tajusin ja painoin jarrua, auto bmw , mä jarrutin, se pysähty poikittain tielle.
Nykyään ambulanssi hakee mut jos mulla on vaikeeta.
Nykyään ambulanssi hakee mut jos mulla on vaikeeta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
MInun eräs ystävä mies; ei poikaystävä, menetti vaimon eron ja aiksen tyttären parin kuukauden sisällä. Kulunut on jo 13 vuotta. Vaikeaa hänellä oli, mutta kyllä elämä siitä ajallaan selkiytyy ja surukin muuttaa muotoaan. Me synnymme ja myös kuolememme. Voimia sinulle Marko. Olen itsekkin menettänyt paljon rakkaita ja ymmärrän tuskaiset elimän vuotesi. Ukson että edesmeet; vaimo ja tyärkin toivovat siellä, että lähdet sitten kun aikasi oikesti on.
Tosi paljon voimia sulle Marco, ja otan osaa menetystesi johdosta.
Itse olen myös menettänyt läheltä rakkaita ihmisiä, viimeisin oli viime syksynä ja tapahtuma oli tosi raskas menemättä sen enempää yksityiskohtiin :( Noi tilanteet on aina tosi vaikeita.
Olen myös ihan varma(kuten edellinen kirjoittaja) että vaimosi ja tyttäresi toivovat että lähdet vasta kun aikasi on, ei yhtään aikaisemmin. Ja he varmasti toivovat että jaksat jatkaa elämääsi!! He eivät varmasti toivo että annat periksi, koska mielestäni jutussasi paistaa läpi kuitenkin sisukkuutesi ja periksiantamattomuutesi, olet kuitenkin jaksanut nämä pari vuotta tapahtuneen jälkeen.
En osaa oikein auttaa muulla lailla kuin toivottamalla paljon voimia sulle ja tsemppiä. Olen ihan varma että sun elämälläsi on tarkoitus! Itselläni on auttanut yli vaikeiden aikojen se että teen pitkiä kävelylenkkejä yksin metsässä, luen hyvää kirjallisuutta, rukoilen, yritän kokoajan pitää huolta kropastani mm. käymällä salilla (vaikkei välillä meinaa jaksaakaan), ympäröin itseni hyvillä ja kannustavilla ihmisillä, otan etäisyyttä synkkiin ja lannistaviin ihmisiin, yritän syödä terveellisesti ja opetella viikossa yhden uuden ruuan tekemisen (rakastan mm. kreikkalaista ruokaa ja netti on pullollaan ohjeita), piirrän, kirjoitan ajatuksiani paperille tai koneelle, valokuvaan pikkuötököitä ja luontoa, käyn tapaamassa ystäviäni ja vaikkapa ulkona syömässä tai lenkillä heidän kanssaan ym.
Hatunnosto Sinulle että olet jaksanut nämä pari raskasta vuotta, haleja ja tsemppiä ! Oot tärkee ihminen ja oon ihan varma että sun elämälle on tarkoitus joka on hyvä - vaikkei nyt siltä tuntuisikaan.
NINKKÖ
kuolisit saatananainen lääkäri.