Vanhoissa heprean kielisissä raamatun käsikirjoituksissa Jumalan nimi kirjoitetaan neljällä konsonantilla, jotka ovat meikäläisissä aakkosissa JHWH. Heprean kieltä kirjoitetaan yleisesti ilman vokaaleja, joten tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Nimi on riippumattomien tutkijoiden mukaan äännetty luultavimmin Jahve (joka voidaan kääntää suomeksi: Minä olen), mutta sekin on vain ns. paras arvaus. Alkuperäistä ääntämistapaa ei kukaan tiedä varmuudella.
Keskiajalla nuo hapertuneet kirjoitukset on kirjoitettu uudelleen masoreettijuutalaisten toimesta. Masoreetit luultavasti tiesivät vielä miten nimi oikeasti lausutaan, mutta tuohon aikaan kymmenen käskyn kielto Jumalan nimen lausumisesta tulkittiin niin vahvasti, että sitä ei haluttu lausuttavan edes pyhiä kirjoituksia ääneen luettaessa. Niinpä masoreetit laittoivat Jumalan nimeen mukaan vokaalimerkit, joilla ääntäminen ohjattiin erilaiseksi kuin mikä vastaisi pelkkiä konsonantteja. Vokaaleiksi valittiin niiden sanojen vokaalit, jotka nimen tilalla haluttiin lausua. Nuo sanat olivat yleensä elohim, eli kaikkivaltias ja adonai, eli herra.
Nimi Jehova tuleekin JHWH:n ja sanan adonai yhdistämisestä, sillä jos JHWH:n tilalla halutaan lausua adonai, niin JHWH vokalisoituu JeHoWaH. A-vokaalin muuttuminen e-vokaaliksi johtuu heprean kielen ääntämissäännöistä, joiden mukaan konsonantti J ei voi saada peräänsä a-vokaalia. H-kirjain ilmaisee sanan päättymistä vokaaliin, eikä kuulu varsinaiseen sanaan, eli tahallisesti väärin kirjoitettu nimi äännetään heprean ääntämissääntöjen mukaan Jehova ja tähän lankaan ovat menneet Jehovan todistajat omassa käännöksessään.
Jehovan todistajien raamatunkäännös on siis tehty juurikin tuosta masoreettien tekstistä ja siksi nimi on vääristynyt. Useimmat muutkin raamatun käännökset perustuvat samoihin teksteihin, mutta niissä on huomioitu lisättyjen vokaalimerkkien ohjaava, eikä absoluuttinen merkitys, eli JHWH lisämerkkeineen on käännetty useimmiten Jumalaksi, Kaikkivaltiaaksi tai Herraksi, kuten suomalaisessa kirkkoraamatussakin.
Keskiajalla nuo hapertuneet kirjoitukset on kirjoitettu uudelleen masoreettijuutalaisten toimesta. Masoreetit luultavasti tiesivät vielä miten nimi oikeasti lausutaan, mutta tuohon aikaan kymmenen käskyn kielto Jumalan nimen lausumisesta tulkittiin niin vahvasti, että sitä ei haluttu lausuttavan edes pyhiä kirjoituksia ääneen luettaessa. Niinpä masoreetit laittoivat Jumalan nimeen mukaan vokaalimerkit, joilla ääntäminen ohjattiin erilaiseksi kuin mikä vastaisi pelkkiä konsonantteja. Vokaaleiksi valittiin niiden sanojen vokaalit, jotka nimen tilalla haluttiin lausua. Nuo sanat olivat yleensä elohim, eli kaikkivaltias ja adonai, eli herra.
Nimi Jehova tuleekin JHWH:n ja sanan adonai yhdistämisestä, sillä jos JHWH:n tilalla halutaan lausua adonai, niin JHWH vokalisoituu JeHoWaH. A-vokaalin muuttuminen e-vokaaliksi johtuu heprean kielen ääntämissäännöistä, joiden mukaan konsonantti J ei voi saada peräänsä a-vokaalia. H-kirjain ilmaisee sanan päättymistä vokaaliin, eikä kuulu varsinaiseen sanaan, eli tahallisesti väärin kirjoitettu nimi äännetään heprean ääntämissääntöjen mukaan Jehova ja tähän lankaan ovat menneet Jehovan todistajat omassa käännöksessään.
Jehovan todistajien raamatunkäännös on siis tehty juurikin tuosta masoreettien tekstistä ja siksi nimi on vääristynyt. Useimmat muutkin raamatun käännökset perustuvat samoihin teksteihin, mutta niissä on huomioitu lisättyjen vokaalimerkkien ohjaava, eikä absoluuttinen merkitys, eli JHWH lisämerkkeineen on käännetty useimmiten Jumalaksi, Kaikkivaltiaaksi tai Herraksi, kuten suomalaisessa kirkkoraamatussakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pEhvA se on.