Turvapaikan saaneita aiempaa enemmän viime vuonna

Luonto hävittää hyvin tehokkaasti ruumiita. Mädäntyminen alkaa hyvin pian kuoleman jälkeen. Tarkkaa mädäntymisaikaa on vaikea antaa, koska se on osaksi riippuvainen ulkoisista ympäristötekijöistä. Hapekkaissa olosuhteissa ihmisruumiin mätäneminen on kaksi kertaa nopeampaa kuin vedessä ja neljä kertaa nopeampaa kuin maan alla. Ruumiit säilyvät siis pitempään syvällä maan sisässä haudattuina, jos maaperä ei ole veden peitossa.

Ihmisen suolisto on täynnä miljoonia mikro-organismeja, jotka eivät kuole ihmisen kuollessa. Nämä organismit alkavat hajottaa suoliston kuolleita soluja saman aikaan kun monet muut ihmisessä elävät bakteerit aloittavat muiden ruumiinosien tuhoamisen. Lisäksi samanaikaisesti ruumista vastaan hyökkää sen omat luontaiset entsyymit ja muut kemikaalit, joita on vapautunut kuolleista soluista. Bakteerien tuhoamat mätänevät kudokset vapauttavat kaasuja, jotka saavat ihon näyttämään vihreältä/siniseltä ja rakkulaiselta mahasta alkaen. Ruumiin etupuoli turpoaa, kieli saattaa työntyä ulos ja keuhkojen neste valuu hiljalleen ulos sieraimista ja suusta. Tätä epämiellyttävää näkyä täydentää hirveä haju, kun kaasut kuten metaani ja rikkivety pääsevät valloilleen. Tämä mätänemisvaihe saavutetaan lauhkean vyöhykkeen maissa noin 4-6 päivän päästä kuolemasta, paljon nopeammin tropiikissa ja hitaammin kylmissä tai kuivissa olosuhteissa. Ruumis, joka on jäänyt maan päälle eli taivasalle joutuu nopeasti myös hyönteisten ja eläinten hajottamaksi – mm. erilaiset kärpäset pääsevät munimaan ruumiin haavoihin ja muihin avonaisiin paikkoihin ja noin 24 tunnin sisällä suurimmasta osasta munista kuoriutuu matoja, jotka syövät ruumiin kudosta. Kovakuoriaiset, punkit ja muurahaiset tulevat myös apajille hajun houkuttamina ja saattavat loppuun kudosten ja lihan syömisen yhdessä bakteerien kanssa. Tropiikissa ruumis voi tulla matoja kuhisevaksi massaksi vuorokaudessa. Jos hyönteiset eivät tuhoa ruumista, hiuksia, kynsiä ja hampaita, ne irtautuvat ruumiista yleensä muutaman viikon päästä kuolinhetkestä. Arkussa hautaaminen hidastuttaa tätä prosessia kuten myös koko mädäntymistä. Vielä useiden kuukausienkin päästä ruumis voi olla tunnistettavissa arkussa. Yleensä kuitenkin vuoden sisällä vain hampaat ja luuranko ovat enää jäljellä ehkä muutamia kudosjäänteitä lukuun ottamatta. Kestää noin 40-50 vuotta ennen kuin luut haurastuvat arkussa. Neutraalihappoisessa maaperässä ne saattavat kestää jopa satoja vuosia.

Polttohautaus on nopea ja siisti tapahtuma. Kuumuudesta (yleensä 750-850 astetta) ja arkusta riippuen ruumis palaa 1,5-3 tunnissa. Tuhkausprosessi on pitkälti sama kemiallinen hapettumisprosessi, mikä tapahtuu kun vainaja haudataan maahan, mutta vain huomattavasti nopeampi. Tuhkauksessa kaikki eloperäinen aine palaa pois ja liittyy luonnon kiertokulkuun. Jäljelle jäävät vain luustosta peräisin olevat epäorgaaniset aineet, jota kutsumme tuhkaksi.