Katson sinua salaa ihaillen.
Yhtäkkiä katsot takaisin.
Hymyilet kuin tietäisit ajatukseni.
Silmäsi ovat jäätä, vartalosi kuin veistos.
Vatsani kääntyy ylösalaisin.
Sydämeni hakkaa ja posket punoittavat.
Yritän sanoa jotain järkevää, mutta sanat takertuvat kurkkuuni.
Juoksen pakoon ja yritän unohtaa.
Tulet uneeni ja elän hetken toisessa maailmassa, kanssasi.
Herään todellisuuteen.
Elämäni on muualla.
Olen onnellinen.
Miksi silti mietin sinua?
Yhtäkkiä katsot takaisin.
Hymyilet kuin tietäisit ajatukseni.
Silmäsi ovat jäätä, vartalosi kuin veistos.
Vatsani kääntyy ylösalaisin.
Sydämeni hakkaa ja posket punoittavat.
Yritän sanoa jotain järkevää, mutta sanat takertuvat kurkkuuni.
Juoksen pakoon ja yritän unohtaa.
Tulet uneeni ja elän hetken toisessa maailmassa, kanssasi.
Herään todellisuuteen.
Elämäni on muualla.
Olen onnellinen.
Miksi silti mietin sinua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos hän olikin sinulle se oikea.
Oletko valmis antamaan hänen vain mennä?
Kuvittele hetki elämääsi vuosia eteenpäin... Katuisitko sitä, että annoit hänen mennä? Harmittaisiko sinua, että menetit hänet? Tunteet eivät valehtele, niihin jos mihin voi ainakin luottaa... Ja palaa takaisin tähän hetkeen. Sinulla on vielä mahdollisuus, jos vain uskallat käyttää sen, ennenkuin on liian myöhäistä. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään elämäänsä, sillä se menee niin nopeasti ohi. Ja tarttua mahdollisuuksiin, kun ne osuvat kohdalle. Ja jos niin ei tee, ei voi syyttää kuin itseään, ja jossitella... Joten, mitä menetettävää sinulla on? "Ihan kiva" on elämän tuhlausta, jos voi toteuttaa unelmansa.
Miksi??? sydämeni särjit
Pakenen, sillä se on ainoa vaihtoehto.
Yritän laittaa tämän uuden tunteen syrjään.
En halua särkeä viattomien sydämiä.
Rakastan ja saan rakkautta - en ole yksinäinen.
Olemme niin erilaiset vaikka jokin näkymätön voima vetääkin minua luoksesi.
Ehkä seuraavassa elämässä.
Nyt tyydyn katsomaan sinua kaukaa, vaikka se raastaa sisintäni.
Niin surullista : ( On ihailtavaa osata olla epäitsekäs, mutta muista että sinulla on myös oma elämä elettävänä ja omat unelmat toteutettavina. On mahdotonta miellyttää kaikkia yhtäaikaa, joten on vain tehtävä ratkaisu joka tuntuu sinusta oikealta. Ymmärrän ettet haluaisi loukata ketään, mutta ehkä sille mystiselle vetovoimalle on tarkoitus, eikä ole oikein nykyistä puolisoasikaan (ilmeisesti seurustelet?) kohtaan, että ajattelet toista... Jotain sattuu jokatapauksessa, sinun täytyy vain valita kuka on sinulle se tärkein ja oikea. Kenet haluat kivulta säästää, ja kenen kanssa jakaa elämäsi?
Rakkauttakin on monenlaista. Kannattaa huomata ihastuksen, kiintymyksen ja aidon rakkauden ero.
Voi kumpa aina järki ja tunteet olisivatkin tasapainossa.Valitettavaa on se että näin ei ole.
Harvoin tapaa ihmisen johon saa henkisen ja fyysisen ,kaipuun.Se jollei toinen ole valmis siihen vastaamaan ,aika ei ole oikea.
Tunteidensa kanssa on vaan totuttava elämään ja uniensa kanssa tultava toimeen.
Voi vaan todeta ihanaa että sai kokea sen hetken/hetket ja säilyttää tuon tunteen sydämmessään .Kenties hän ROHKEUDEN puuttuessa edes ajattelee kohdettaan.
Kiikkustuolissa on mukava muistella,vai onko?
Niin, elämässä harva asia menee täysin suunnitelmien mukaan ja todellisuus ei vastaakaan täydellistä kuvitelmaa omassa päässä. Mutta se on elämää. Toisaalta onhan niitäkin tarinoita, joissa aluksi kaikki menee mönkään ja myöhemmin löydetään toisensa uudelleen, kun aika on lopultakin oikea ja "eletään onnellisina elämänsä loppuun asti" :)
Olen itse pohtinut, että pitääkö elämässä tyytyä vai onko oikeus tähdätä korkeammalle, tavoitella sitä kuuta taivaalta tähtien sijaan?
Onko tärkeämpää mukava yhdessäolo vai se jokin uskomaton vetovoima ja ne perhoset mahanpohjassa, vaikka suhde haastaisikin molemmat katsomaan peiliin?
Kai jokainen saa sen itse päättää kumman valitsee, mutta olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteita, miten te asian näätte?
Itse olen niitä, joiden sisällä on tunne joka ei vain suostu tyytymään vähempään kuin unelmoin. Pahimmassa tapauksessahan sitä istuu yksin kiikkustuolissa edelleen niiden samojen unelmien kanssa, eikä voi kun todeta että "ainakin yritin", sen sijaan että vanhenisi jonkun toisen ihan ok- tyypin kanssa ja muistella yhteistä elämää, joka oli sellainen ihan perus kiva... Toisaalta, voihan siinä käydä niinkin että ennenkuin sulkee silmänsä viimeisen kerran, toteaa että "olipa ihana elämä, onneksi uskalsin elää kuten halusin!"
Joten miten on?
Mietin asian niin ettei kannata pitkää ja toimivaa suhdetta hylätä epävarman hetken huuman vuoksi. Koska ei voi tietää onko se mitään muuta kuin ohimenevää hetken himoa. Siksi parempi tukahduttaa se. Eikä pettäjän tie ole myöskään hyvä valinta, sillä saa vain pahaa aikaiseksi.
Niin, tottahan se on tuokin. Nämä ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita. En osaa eikä varmaan kukaan muukaan voi neuvoa sinua muutenkuin kuuntelemaan omaa sydäntäsi, kyllä se tietää mitä tehdä. Täytyy vain yrittää valita monista vaihtoehdoista se itselle paras.
Mutta sen verran voin sanoa, että olen samaa mieltä tuon pettämisen kanssa. Se on huonoin vaihtoehto mitä on, siinä satuttaa vain kaikkia osapuolia. On mielestäni raukkamaista, jos ei sen verran uskalla tai vaivaudu että edes lopettaisi entisen suhteen ennen uuden aloittamista.
Saanko kysyä, onko tämä ihastuksesi uusi tuttavuus vai tunnetko hänet paremmin tai pidemmältä ajalta? Mikä hänessä vetää sinua puoleesi, onko se vain ulkonäkö vai tunnetko jotain syvällisempää yhteyttä? Lähinnä haen tällä sitä, että onko kyse vain fyysisestä vai myös henkisestä vetovoimasta, se määrittää paljon minkälainen ns.suhteenne on...
Tietääkö ihastuksen kohde tunteistasi vai onko tämä yksipuolista?
Ihanaa ja niin haikean koskettavaa tekstiä "Forever not yours"!
Näitä sanoja/tunteita/ajatuksia minäkin toivoin eräältä hetki sitten... Kyseinen mies ei poistu mielesttäni Ehkä kuitenkin hitaasti hiipuu...
Huoh....
I miss you...
Missä kapungissa etsimäsi nainen on?