Nuorten Nuottamediasta

Aikamme tauti on kiire. Omat ja ympäristön paineet ajavat meitä yhä huimempiin suorituksiin. Täytyy ehtiä, päteä ja onnistua. Itsestään on kuitenkin pidettävä huolta. Stressinsietokyvyllä on rajansa.

Tämä on tarina Veerasta, kiireisestä ja aikaansaavasta tytöstä. Samalla se on kertomus yllättävästä sairastumisesta, kärsimyksestä ja hiljaisesta toipumisesta. Ennen kaikkea tämä on kertomus Jumalan rakkaudesta ja toivosta silloin, kun toivottomuus uhkaa.

Vapauteni oli alkamassa. Olin juuri saanut valkolakin, ja vihdoin pääsin muuttamaan kotoani minne halusin. Kaiken piti olla täydellistä, mutta se oli vain pintaa.
En ymmärtänyt puheita masennuksesta! Miksei ihminen huonona päivänä päätä ajatella positiivisesti ja unohda pahaa mieltään? Ongelmien ruotiminen ja kipeistä asioista puhuminen herätti minussa halveksuntaa, koska pakoilin omaa tuskaani tiedostamattani.

Parin kuukauden kuluttua huomasin olevani mielialojen vuoristoradassa. Mielialani vaihtelivat rajusti syvästä masennuksesta kiihkeään levottomuuteen ja innostuneisuuteen, maniaan. En ymmärtänyt mikä minun oli. Jälkeenpäin diagnosoidusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, maanis-depressiivisyydestä, en ollut ikinä kuullutkaan.

Tutkin Raamattua ja sen vahva kieli vahvisti tunnetta tehtävästäni. Poimin Raamatusta kohdat, jotka tukivat harhojani ja luulin olevani lähempänä Jumalaa kuin koskaan, oikeammassa kuin kukaan koskaan on ollut. Ymmärsin merkkejä, joita kukaan muu ei voinut ymmärtää, kirjoitin runoja, joissa oli korkein totuus. Se oli huikaisevaa ja pelottavaa.

Olin varma, että olen jäänyt lopullisesti ulos yhteiskunnasta, ettei Jumalalla ole minua varten enää mitään suunnitelmaa, koska olen toiminnallani tuhonnut sen...!

Kaiken sen pimeyden keskellä minua kantoi usko. Epäilevä ja pieni usko siihen, että en kuitenkaan ole yksin, että Jumala tietää tuskani.

http://www.nuotta.com/sairaus/helmi-lepo-on-laskettu-ylleni-hiljaa
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tämä oli sieltä nuorille tarkoitetusta mediasta vain yhdestä kirjoituksesta, pääset lukemaan niitä muitakin tuosta linkistä, jos kiinnostaa, sen takia se siinä on.

Äänestä

Toinen juttu sieltä Mediasta:

Nuoret suhtautuvat uskottomuuteen vanhempia kielteisemmin

Kontulan mukaan 2000-luvulla uskottomuuden hyväksyy vain muutama prosentti naisista. Vanhemmista miehistä vain joka kymmenes hyväksyy puolisonsa syrjähypyn, mutta vielä harvempi sen hyväksyy itselleen. Vielä 1970-luvulla lähes joka toinen koulutettu suomalaisnainen olisi sallinut puolisonsa syrjähypyn. Nuoret sen sijaan suhtautuvat uskottomuuteen vielä kielteisimmin.

http://www.nuotta.com/uskottomuus/nuoret-suhtautuvat-uskottomuuteen-vanhempia-kielteisemmin

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sieltä poimittua kirjoitti:

Aikamme tauti on kiire. Omat ja ympäristön paineet ajavat meitä yhä huimempiin suorituksiin. Täytyy ehtiä, päteä ja onnistua. Itsestään on kuitenkin pidettävä huolta. Stressinsietokyvyllä on rajansa.

Tämä on tarina Veerasta, kiireisestä ja aikaansaavasta tytöstä. Samalla se on kertomus yllättävästä sairastumisesta, kärsimyksestä ja hiljaisesta toipumisesta. Ennen kaikkea tämä on kertomus Jumalan rakkaudesta ja toivosta silloin, kun toivottomuus uhkaa.

Vapauteni oli alkamassa. Olin juuri saanut valkolakin, ja vihdoin pääsin muuttamaan kotoani minne halusin. Kaiken piti olla täydellistä, mutta se oli vain pintaa.
En ymmärtänyt puheita masennuksesta! Miksei ihminen huonona päivänä päätä ajatella positiivisesti ja unohda pahaa mieltään? Ongelmien ruotiminen ja kipeistä asioista puhuminen herätti minussa halveksuntaa, koska pakoilin omaa tuskaani tiedostamattani.

Parin kuukauden kuluttua huomasin olevani mielialojen vuoristoradassa. Mielialani vaihtelivat rajusti syvästä masennuksesta kiihkeään levottomuuteen ja innostuneisuuteen, maniaan. En ymmärtänyt mikä minun oli. Jälkeenpäin diagnosoidusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, maanis-depressiivisyydestä, en ollut ikinä kuullutkaan.

Tutkin Raamattua ja sen vahva kieli vahvisti tunnetta tehtävästäni. Poimin Raamatusta kohdat, jotka tukivat harhojani ja luulin olevani lähempänä Jumalaa kuin koskaan, oikeammassa kuin kukaan koskaan on ollut. Ymmärsin merkkejä, joita kukaan muu ei voinut ymmärtää, kirjoitin runoja, joissa oli korkein totuus. Se oli huikaisevaa ja pelottavaa.

Olin varma, että olen jäänyt lopullisesti ulos yhteiskunnasta, ettei Jumalalla ole minua varten enää mitään suunnitelmaa, koska olen toiminnallani tuhonnut sen...!

Kaiken sen pimeyden keskellä minua kantoi usko. Epäilevä ja pieni usko siihen, että en kuitenkaan ole yksin, että Jumala tietää tuskani.

http://www.nuotta.com/sairaus/helmi-lepo-on-laskettu-ylleni-hiljaa

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu