Ei auta vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä ympärillä jos ei ole soslaalisia taitoja.
Puhun jonkinlaisesta Aspergerin syndrooman pikkuveljestä. Aspergerin syndrooma on eräs autismin muoto mutta se ei välttämättä ole huono asia, se vain tekee ihmisestä erilaisen. Mutta siitä kohtaa, kun saa Aspergerista vain sen osan jolla rakentaa muurin ympärilleen itse edes huomaamatta sitä, alkaa syrjäytyminen.
Siinä ei auta huumorintaju, ei reiluus, uskollisuus, harrastukset eikä mikään muukaan jos ei vaan millään saa sellaista tunnesidettä ympäröiviin ihmisiin mikä voisi synnyttää ystävyyttä. Jos sitä ei ole sitä ei ole.
Pitäisi löytää juuri se sopiva palapelin palanen omalle kohdalleen niin sitten vasta onnistuisi, mutta kun niitä ei ole kuin yksi kymmenestä tuhannesta.
Puhun jonkinlaisesta Aspergerin syndrooman pikkuveljestä. Aspergerin syndrooma on eräs autismin muoto mutta se ei välttämättä ole huono asia, se vain tekee ihmisestä erilaisen. Mutta siitä kohtaa, kun saa Aspergerista vain sen osan jolla rakentaa muurin ympärilleen itse edes huomaamatta sitä, alkaa syrjäytyminen.
Siinä ei auta huumorintaju, ei reiluus, uskollisuus, harrastukset eikä mikään muukaan jos ei vaan millään saa sellaista tunnesidettä ympäröiviin ihmisiin mikä voisi synnyttää ystävyyttä. Jos sitä ei ole sitä ei ole.
Pitäisi löytää juuri se sopiva palapelin palanen omalle kohdalleen niin sitten vasta onnistuisi, mutta kun niitä ei ole kuin yksi kymmenestä tuhannesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä on yksi syy, mutta aspergushenkilötkin vivat oppia sosialisuutta ja heillä on huippulahjakkuukisa. Kaikki voivat oppia sosiaalsia taitoja ja eheytyä ihmisinä.
Varmasti voi, mutta jos Apergeria ei diagnosoida niin silloin ei tiedä mitä tehdä ja jos todellakin syndroomasta saa vain sen osan joka vie haittaa sosiaalista toimintaa. Vaihtoehtoja ja variaatioita on lukuisa määrä.
Eli sinun mielestäsi ratkaisu syrjäytymiseen olisi lyödä kaikilla syrjäytyneille asperger-diagnoosi ja mestata ne kirveellä samalla, kun mälli lentää?
Nyt ei taidakaan enää ikuinen hoitojakso kohdallasi riittää, vaan menee giljotiinihoidon puolelle suositukseni sinua kohtaan.
Taas joku skitsofreenikko tekee täällä näitä omia sepustuksiaan. Menkää nyt hyvät ihmiset hoitoon.
Eiköhän syrjäytyminen johdu poliittisista ratkaisuista, kuten opiskelupaikkojen puutteesta, tai työpaikkojen puutteesta...
Toiset ihmiset eivät välttämättä kaipaa niin vilkasta sosiaalista elämää,eikä kaikilla ole yhtä laajaa kaveripiiriä. Se ei ole huono asia, eikä siihen pidä puuttua.
Minulle ei ainakaan ole mitään erityislahjakkuutta luotu. olen syrjäytynyt peräkammari-asperger.
Nuo kaikenmaailman diagnoosit on usein pylleröstä, mutta totta on, että syrjäytyminen lähtee sosiaalisten taitojen puutteesta. Itse huomasin jo kouluaikana, että kavereita sai sitä enemmän, mitä juntimpi idiootti osasi olla. Kyky luoda kaverisuhteita ja verkostoitua on yleensä edellytys menestymiselle, vaikka niitä introverttejä huippulahjakkuuksiakin toki löytyy. Nykyisin olen sitä mieltä, että verkoistoitukoot nämä apinat keskenään, ja elättäkööt minutkin siinä samalla.
syrjäytyminen johtuu minusta siitä, että huonoista oloista kotoisin olevalle ei ole lähellekään samoja mahiksia harrastaa, saada opintoja, lääkärinpalveluja tms itselleen. Syrjäytyminen on siis yhteiskunnan tuotosta suurimmaksi osin, koska herkimmät tai ne joita on eniten riistetty eivät oravanpyörässä kauaa jaksa. Tämä ongelma tulee lähivuosina räjähtämään käsiin..toki näissä on varmasti paljon toisinajattelijoita jotka vetäytyvät syrjään mieluummin kuin huutavat kuin apinat laumassa..
Esmes jos sulla on paniikkihäiriö, syrjäytyminen on jo hyvin alussa, ja mitä olet tehnyt pyytääksesi sen? Saanut turpaan joiltain apinoilta koulumatkalla tms.. =tulet siitä pikkuhiljaa "hulluksi", syrjäydyt ja se on sitten "oma vika" ??? Loppuelämäsi..