Tervepä terve! Olen noin 30-vuotias mies, sinkku. Takana on vain pari lyhyttä seurustelusuhteen tapaista, ja onkin hyvin kyseenalaista, voiko noita edes seurusteluiksi sanoa. Ovat kumpikin olleet noin kuukauden mittaisia. Ja läjä yhden yön suhteita päälle. Siis käytännössä koko ikäni olen elänyt sinkkuna. Yksin oleminen on minulle ollut yleensä helppoa, mutta viime aikoina sitä on huomannut kaipaavansa kumppania rinnalle, yhä enenevässä määrin. Vaikka olenkin skeptinen sen suhteen, että suhteet nykypäivänä olisivat kovinkaan kestäviä, niin en voi läheisyydenkaipuulleni mitään, enkä oikeastaan haluakaan voida. Pitkään luulin voivani elää vaikka koko elämäni yksin, mutta kaipuu mukavan naisen rinnalle tuntuu kasvavan päivä päivältä, ja yksin oleminen on jo ajoittain ahdistavaakin.
Pahin ongelma – ja syy miksi nyt tämän sepustukseni tänne kirjoitan – on katkeruus. Katkeruus onnellisia (tai ulospäin onnellisilta näyttäviä) pareja kohtaan. Katkeruus ja kateus. Kun näen onnellisena nauravia pareja, vaivun alakuloon ja tulen joksikin aikaa huonolle tuulelle. En niinkään kadehdi iäkkäitä pariskuntia, minusta on vain hienoa nähdä, kun iäkkäiden ihmisten rakkaus kukoistaa. Mutta mitä lähemänä nämä onnelliset parit ovat omaa ikäluokkaani, sitä suurempaa kateus ja katkeruus on.
Vaikka kuinka järjen tasolla ymmärrän, ettei tämä katkerana murjottaminen mihinkään johda, toisten onni ei ole minulta pois, ja katkeruuden mahdollisesti näkyessä ulospäin teen vain itsestäni säälittävän luuserin muiden silmissä (yleensä toki onnistun pitämään katkeruuteni sisälläni), niin tuntuu vaikealta päästä näistä tunteista eroon. Kaiken lisäksi tämä kaikki kuluttaa ihan helvetisti sisältäpäin, vie voimia, nakertaa rotan lailla.
Oletteko kokeneet tai koetteko vastaavaa? Miten muut yksinäiset olette mahdollisesti päässeet näistä tunteista eroon? Uskon, että katkeruuden voittaminen on SE avain onneen, askel siihen suuntaan, että minäkin voisin joskus olla yksi noista onnellisista ihmisistä, joilla on kumppani rinnallaan ja rakkaus kukoistaa.
Kertokaahan omia kokemuksianne, jospa voisin niistä ottaa onkeeni ja tältä osin tulla ”paremmaksi” ja kypsemmäksi ihmiseksi ;) Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista ja hyvää kevättä kaikille, niin sinkuille kuin pareillekin!
Katkeruus - miten siitä eroon?
20
1949
Vastaukset
- Toimii oikeasti!
Tämä toimii oikeasti! Aina kun tunnet katkeruutta, kateutta tai mitä tahansa negatiivisia tunteita ja syntejä (7 kuolemansyntiä viha, kateus, irstaus, laiskuus, ylpeys, ahneus, mässäily) ilkeyttä, himoa tai muuta, rukoile AINA Jeesusta ottamaan ne sinusta juurineen pois, niin ettet enää koskaan edes tuntisi niitä. Pikkuhiljaa ne häviävät eivätkä enää vaivaa. Näin ainakin minulle kävi. Oikeasti! Näin pahakin ihminen muuttuu pikkuhiljaa oikeasti hyväksi kun alkaa tehdä tätä.
- poikamiesi 29
Naisenhimoa on miehen kyllä (yleensä) aika paha mennä kytkemään pois päältä, koska Jumala itse on sen häneen (l) asettanut. Ihmistä ei oo tarkotettu räytymään panetuksen ahjossa tai vetämään käteen loppuikänsä, vaan hänen JESSUKSEN mielestä pitäisi ottaa vaari siitä sammuumattomasta alkuhimosta ja mennä ristillisiin naimisiin ja pukata lapsia...vaikka kärryissä, hahahahahahha, iihana juttu, mmua mmua, iihhana olla taala
Tosin jokkuha osaa muuntaa kaiken naimavoimansa evankeeliuminlevitysinnoksi. No mikäs siinä jos pystyy elämään ilman toista hyppimättä seinille. Evankeeliumiakin pitää joienki levitellä, varsinki niien joilla on naimisoitumiskyvyt lähellä nollaa. Joku riesa pitää kai aina ottaa harteilleen, jos ei perhettä niin ilosanomansirotteluhommat. Raamattu väittää, että Jokku o syntyjään naimisiin kelpaamattomia, eli heille ei tuota vissiin tuskaa elää yksin. Liekö heillä sitten alhaiset testosteroni/estrokeenitasot, vai miten se käytännössä selittyy. Joistain taa son ihmiset tehnys semmosia naimakelvottomia, eli heillä on (vissiinki siten) jälellä himo mutta vuorovaikutustaiot ja ehkä itsetunto on niin turmeltuneet ettei onnistu. He sitten käyttää leluja tai maksullisia. Jokku taas ottaa taivasten valtakunnan tähen osakseen naimattomuuden. En tiiä mitä se tarkottaa.
On siinä vaimon kans elämisessä ja lastenhoiosaki kyllä pirun riesa, varsinki jos ei oo ite vielä kasvanu aikuiseksi, vaikkapa siitä syystä että murrosikä on jääny väliin jostain syystä. On ollu vaikka sen verra tukahuttava ja tunnevammanen isä, ettei oo syntyny siihen semmosta luottoa, että sille tohtisi räyhätä. Sitä on sitten semmonen ku se Jankon betonin tj, joka suhtautuu viilipytysti haukkuihin ja hajottaa toimiston ku haukkuja on poistunut paikalta.
Niin ne isien pahat teot, tai omat huonot isäsuhteet voi kostautua vaikka 4:teen sukupolveen asti, mutta ei välttämättä sitä kauemmas. Käy niin että neljännessä polvessa oleva poika on jo niin vammautunut henkisesti että jää poikamiehex ja suku päättyy häneen
Oon määkin kyllä katkera tai
- Gone baby gone
"Oletteko kokeneet tai koetteko vastaavaa? Miten muut yksinäiset olette mahdollisesti päässeet näistä tunteista eroon? Uskon, että katkeruuden voittaminen on SE avain onneen, askel siihen suuntaan, että minäkin voisin joskus olla yksi noista onnellisista ihmisistä, joilla on kumppani rinnallaan ja rakkaus kukoistaa."
Hohhoh, ihan täyttä mielikuvitusta.
Se etä nautit elämästä yksin etkä ole katkera pareille etkä kateellinen ei tee sinusta yhtäkkiä loistavaa miesehdokasta naisille ja sinulla on kohta kumppani rinnalla.
Ongelmasi on se että kuvittlelet sen parisuhteen olevan autuata olemista. Epäilen nyt että onko sinulla tuollaista kokemusta suhteista kuin kuvailet koska jos olet ollut jonkun kanssa joka ei sovi sinulle niin tajuat millainen se suhde on. Samoin tajuat että kun näet niitä onnellisia pareja niin samalla se on vain yksi kolmasosa niistä parisuhteista, ja yksi kolmasosa on sitten niitä tavattoman onnettomia jotka eroavat/pettävät ja loput kolmasosa roikkuvat sillä välillä riippuen päivstä.
Tilanteeni on vastaava kuin sinulle ja joskus harmittelin todella kovaa omaa "kohtaloani". Tahdoin vain parisuhteen.
Sitten tapahtui jotakin. Kohtasin erään naisen johon ihastuin ja lähes rakastuin. Se päättyi ja kesti pitkään nieleskellä se että olin kohdannut elämässäni jotain sellaista mutta sitten se oli livennyt.
Nyt ajatus "vain jostain parisuhteesta" tuntuu noita kahta asiaa vasten naurettavalta eli sitä että parisuhteet eivät ole niin onnellisia kuin näyttävät ja sitä kun olen kohdannut jotain ja jonkun joka saa sydämeni jyskyttämään ihan erilaisilla taajuuksilla kuin kukaan.
En tiedä tosin tahtoisinko sinun näkevän yhtä raadollisesti parisuhteet tai toisaalta kokevan tuon kaltaista tunnetta jonka menettäminen tuntuu raastavalta kun sen on kerran löytänyt.
Mitä tulee katkeruuteesi ja kateuteen niin maailmalle ja elämälle on turha olla kumpaakaan koska se ei välitä. Käytännössä kapinoit vain itseäsi vastaan sekä niitä jotka jostain sattuman oikusta ovat löytäneet ehkä-jonkin-onnen-hetkeksi-aikaa-kunnes-häviävät-tästä-maailmasta-pois.
Kun tajuaa että maailma on neutraali eikä se välitä eikä sillä ole suunnitelmia sinua varten eikä kohtele ketään reilusti tai epäreilusti niin asiat alkavat näyttää tarpeettomilta ja turhiltakin. Väilinpitämättömyys johtaa tietynlaiseen tyytyväisyyteen ja keskittymiseen tähän hetkeen.
Siihen onneen tarvitaan nimenomaan sitä onnea, jota meillä kaikilla ei vain ole eikä kaikille suoda. - 30v m yksin
"Se etä nautit elämästä yksin etkä ole katkera pareille etkä kateellinen ei tee sinusta yhtäkkiä loistavaa miesehdokasta naisille ja sinulla on kohta kumppani rinnalla."
En kuvittelekaan, että katkeruuden voittaminen olisi jokin onnen tuova taikaisku, mutta jos tuosta katkeruudesta pääsisi ulos niin voisi se ainakin olla askel siihen suuntaan, että voisi jonkun silmissä ehkä joskus jopa näyttää sellaiselta, että kannattaa lähestyä. Katkera ihminen nyt ei ainakaan ole puoleensavetävä kenenkään silmissä uskoakseni. Ja ainakin se tekisi oman olemisen helpommaksi.
"En tiedä tosin tahtoisinko sinun näkevän yhtä raadollisesti parisuhteet tai toisaalta kokevan tuon kaltaista tunnetta jonka menettäminen tuntuu raastavalta kun sen on kerran löytänyt."
Noh, aika raadollisina minäkin parisuhteet näen. Jos mietin vaikka omaa tuttavapiiriäni, niin eipä siellä montaa onnistunutta parisuhdetta ole ollut. Siksi avauksessa kerroinkin olevani skeptinen parisuhteiden onnistumisen suhteen.
"Kun tajuaa että maailma on neutraali eikä se välitä eikä sillä ole suunnitelmia sinua varten eikä kohtele ketään reilusti tai epäreilusti niin asiat alkavat näyttää tarpeettomilta ja turhiltakin. Väilinpitämättömyys johtaa tietynlaiseen tyytyväisyyteen ja keskittymiseen tähän hetkeen."
Tämä on kyllä totta ja aikanaan osasinkin asennoitua elämään juuri noin. Sopivan välinpitämättömästi ja sitä kautta olin enemmän sinut myös itseni kanssa. Mutta nyt kun on tuo läheisyydenkaipuu astunut kuvioihin katkeruudet sun muut mukanaan tuoden, niin enää en "osaa" vetää sillä aiemmalla asenteella. Kaikkein helpointa tietenkin olisi, kun ei kaipaisi ketään, ei ikinä rakastuisi kehenkään jne.- 40v N yksin
Samaan katkeruuden tunteeseen olen minäkin helpotusta täältä etsimässä, tunnen täsmälleen samoin kuin sinä.Olen eronnut reilu vuosi sitten aika onnettomasta avioliitosta ja eron jälkeen koin toiveikkuutta ja iloa siitä että ehkäpä vielä minullekin olisi onnea varattuna..
Vuosi on kulunut ja takana eikä sitä hyvää miestä ole löytynyt. Ja tällä hetkellä kaipaus alkaa todellakin kääntyä katkeruudeksi. En pysty lähtemään ystävättärieni kanssa ulos heidän miesystävien kanssa, sattuu liian paljon katsoa heidän kuherteluaan. Ystävänpäivänä teki mieli vuokrata kasa kauhuleffoja..
Tuntuu että "kaikilla muilla" on onnellinen parisuhde ja itselle sitä ei vain löydy.Ajatus että saisin vielä kokea hyvän ihmissihteen tuntuu täysin utopistiselta..Vaikka tottahan se on että ei niitä Onnellisia Suhteita taida kovin monta olla.
Ja se kaipaus ja nimenomaan kateus toisten onnea kohtaan on kamala tunne! En minäkään haluaisi tuntea näin suurta ikävää, ärsyttää kun asia nousee niin voimakkaaksi omassa elämässä.
Onkohan niin että ihminen kaipaa aina sitä mitä hänellä ei ole? Parisuhteessa olijat miettivät miten tylsää heillä on..sinkkuna olisi niin paljon hauskempaa..
Sinulla on hyviä ajatuksia! Samoin minä olen miettinyt miten helpompaa olisi kun EI kaipaisi mitään eikä rakastuisi, sitä vaan satuttaa itseänsä uudestaan...
Helpottaa kuulla että muillakin on samoja tunteita, tai ainakin meitä on kaksi :)
Itse olen ajatellut aloittaa kuntoiluharrastuksen ja viettää salilla niin paljon aikaa etten yksinkertaisesti jaksa enkä ehdi miettiä muuta. Toivon että se auttaa! Onko sinulla mitään harrastusta? Oletkos nettideittejä testannut? Mulla oli jonkin aikaa profiili mutta se alkoi ahdistaa, yhden yön seikkailijoita olisi kyllä ollut.
Mielenkiinnolla odotan minäkin apuja tähän, katkeruus kun ei ole mikään suotava olotila! - 20+18
40v N yksin kirjoitti:
Samaan katkeruuden tunteeseen olen minäkin helpotusta täältä etsimässä, tunnen täsmälleen samoin kuin sinä.Olen eronnut reilu vuosi sitten aika onnettomasta avioliitosta ja eron jälkeen koin toiveikkuutta ja iloa siitä että ehkäpä vielä minullekin olisi onnea varattuna..
Vuosi on kulunut ja takana eikä sitä hyvää miestä ole löytynyt. Ja tällä hetkellä kaipaus alkaa todellakin kääntyä katkeruudeksi. En pysty lähtemään ystävättärieni kanssa ulos heidän miesystävien kanssa, sattuu liian paljon katsoa heidän kuherteluaan. Ystävänpäivänä teki mieli vuokrata kasa kauhuleffoja..
Tuntuu että "kaikilla muilla" on onnellinen parisuhde ja itselle sitä ei vain löydy.Ajatus että saisin vielä kokea hyvän ihmissihteen tuntuu täysin utopistiselta..Vaikka tottahan se on että ei niitä Onnellisia Suhteita taida kovin monta olla.
Ja se kaipaus ja nimenomaan kateus toisten onnea kohtaan on kamala tunne! En minäkään haluaisi tuntea näin suurta ikävää, ärsyttää kun asia nousee niin voimakkaaksi omassa elämässä.
Onkohan niin että ihminen kaipaa aina sitä mitä hänellä ei ole? Parisuhteessa olijat miettivät miten tylsää heillä on..sinkkuna olisi niin paljon hauskempaa..
Sinulla on hyviä ajatuksia! Samoin minä olen miettinyt miten helpompaa olisi kun EI kaipaisi mitään eikä rakastuisi, sitä vaan satuttaa itseänsä uudestaan...
Helpottaa kuulla että muillakin on samoja tunteita, tai ainakin meitä on kaksi :)
Itse olen ajatellut aloittaa kuntoiluharrastuksen ja viettää salilla niin paljon aikaa etten yksinkertaisesti jaksa enkä ehdi miettiä muuta. Toivon että se auttaa! Onko sinulla mitään harrastusta? Oletkos nettideittejä testannut? Mulla oli jonkin aikaa profiili mutta se alkoi ahdistaa, yhden yön seikkailijoita olisi kyllä ollut.
Mielenkiinnolla odotan minäkin apuja tähän, katkeruus kun ei ole mikään suotava olotila!Vasta vuosi. Minulla on seitsemäs vuosi yksin eron jälkeen. Kun en käy kapakoissa enkä lavatansseissa enkä etsi seuraa netissä niin on ilmeisen toivotonta tavata 40 miestä, joka haluaisi sitoutua ikäiseensä naiseen.
- xsc sc
Joku viisas ukko o sanonu, että o olemassa vain kolmenlaisia avioliittoja: vaikeita, tosi vaikeita ja mahottomia. EJos avioliitotki on helpoimmillaan vaikeita niin millasia sitten avoliitot, muista puhumattakaan.
- zihannes
kannattaa kokeilla jotain uutta, esimerkiksi flamboyanttia elämän tyyliä, ota mallia princestä kenties:
http://suosikki.fi/s/f/editor/images/Viihde/Uutiset/prince.jpg
http://www.signature9.com/wp-content/uploads/2010/07/prince.jpg
kannattaa opetella vaikka soittamaan jotakin instrumenttia, kun pääsee sen soittimen kanssa luomaan jotakin niin ainakin itselläni ei pyöri mielessä katkerat ajatukset niin paljoa tai ollenkaan. No nämä on mun neuvoja, kannattaa joka tapauksessa päästää positiiviset tunteet ulos sillon ku niitä tulee vaikka pelottaiskin päästää ihmisten keskuudessa ja vaikka ne tulis kuinka flamboyantisti. Niin minä teen.- zihannes
ei ehkä toimi kaikille nämä neuvot ja tarkotus oli ehkä tuoda jotakin "odottamatonta" tähän keskuteluun. heh.
- painu sinäkin vittuu
zihannes kirjoitti:
ei ehkä toimi kaikille nämä neuvot ja tarkotus oli ehkä tuoda jotakin "odottamatonta" tähän keskuteluun. heh.
V*ttu sä oot kuutamolla.
- sdfvsdv
painu sinäkin vittuu kirjoitti:
V*ttu sä oot kuutamolla.
Yksi elämän suurista tosiasioista on se, että aina vituttaa, ellei tympeällä, niin sitten mukavalla tavalla
- monia teitä
Samaan katkeruuteen voi päätyä myös toisenlaisista, jopa päinvastaisista syistä. Esim. pitkän parisuhteen rapautuminen ja uskon menettäminen ihmisiin totaalisesti.
Miten katkeruudesta pois, se onkin toinen juttu. Joku kunnollinen laastarisuhde voi auttaa. Tai sitten pitää etsiä sellainen ihminen, joka välittää juuri sinun persoonastasi ja yrittää hänen kanssaan kehittää jotain mielekkyyttä elämään. - kognitiiviset keinot
Se että ymmärtää negatiivisten ajatusten hyödyttömyyden, on erinomainen alku.
Ajattelu voi tosiaankin "kouluttaa" uusille urille. Se vaatii jonkin verran vaivaa, eivätkö tulokset näy heti, mutta pikku hiljaa ajattelutavat muuttuvat. Tehokkaimpia ovat kognitiivis-behaviouristiset menetelmät.
http://www.cognitive-behaviour-therapy.co.za/disorders_anger.htm - ekstrovertiksi
Oma näkemykseni on, että katkeruutta ja kateutta ruokkii itsekeskeinen ajattelutapa. Kun alkaa tehdä ja toimia yhdessä toisten ihmisten kanssa toisten hyväksi asioita, katkeruus ja kateus hälvenevät.
Näin saa myös näköalaa ja suhteellisuutta omaan tilanteeseen.- introvertiksi
Ainakin itseltäni on katkeruus kadonnut, kun olen alkanut ajattelemaan itsekeskeisemmin, oppinut nauttimaan yksinäisyydestä, hyväksynyt ujouteni ja lakannut välittämästä muiden ihmisten negatiivisista mielipiteistä tai ihmisistä joista en pidä.
- kuolleeksi
Kateuteni ja katkeruuteni hälvenivät, kun päätin riistää itseltäni hengen. Itsekeskeinen ajattelutapani loppui kuin seinään, koska kirjailemmliseti aivoni lensivät seinälle. En enää edes tarvinnut näköalaa tai suhteellisuutta omaan tilanteeseeni, koska mitään ei ole jäljellä. Kaikki on vihdoinkin loppu.
- Että silleen
Asiassa on aina kaksi puolta. Toinen on naisnäkökulma ja toinen hillitön työ ja harrastus.. Säästyy rahat ja pettymykset. Harrasteet ja matkailu antaa uusia virikkeitä.
Vanhempana arvostaa asioita aivan toisella tavalla ja niitä naisimmeisiäkin yhyttyy ihan vahingossa, jos myöhemmin tulee kaipuu.
Niput kuntoon, kielitaitoa. Säästä ja rakenna. Hyvää kannattaa varrota. Vanhana ehtii vielä katua, eikä ole tarvetta enää erota. - Jos vaikka?
Lue kirja "Salaisuus". Kirjoittanut Rhonda Byrne .
- Open mind
Ei vaan suosittelen ottamaan tuon kirjan ja tekemään siitä a) nuotion b) vessapaperia c) origameja (D) jos olisit mies niin lataamaan sen sisään masturbointisi tulokset)
Sitten ymmärrät mitä salaisuuksia maailmassa on. Niitä ei ole.
- lkkthsx
Naiset ei välitä ja Jeesus huijaa uskomaan. Siinäpä symbioosi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2401938- 1881607
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä461240Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad50952- 40779
- 14760
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä30751Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21740Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .23722Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46637