minua inhotaan

ujo=huono ihminen?

Tuntuu aina, että mua inhotaan sen takia kun oon hiljanen ja omiin oloihin vetäytyvä vaikka en oikeasti oo semmonen. Sillon ku oon oma itteni tuttujen ja hyvien kavereitten seurassa joihin luotan, niin puhun paljo, oon ilonen ja aika ajoin äänekäskin. Mutta heti kun olen sellaisessa ei niin tutussa seurassa niin olen hiljainen, ujo ja jännittynyt. Ja inhottaa eniten se, että ihmiset luulee tietävänsä että mää oon tämmönen ja sen takia inhoaa ja välttelee mun seuraan tulemista ja sitte pitemmän ajan myötä omaksun itelle tämmösen roolin ja se masentaa kamalasti.
Miten mää voisin olla oma itteni muittenki seurassa?
Niin ja oon lukiota käyvä 16-vuotias tyttö.

7

445

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Yritä hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet äläkä välitä muista, kukaan ei sinua inhoa vaikka oletkin hiljainen. Jotkut vaan tykkää enemmän kuunnella kuin puhua vieraassa seurassa;)

      • ap.

        Jotkut = kaikki. Lukion alussa sain melkeen heti kaverin jonka kanssa keksi juttua aina ja tutustuttiin tosi nopeasti, mutta nyt se ei oo käyny yli kuukauteen koulussa ja tuntuu että se on lopettanu koko koulun.
        Mutta en tunne oloani omaksi itsekseni silloin kun olen hiljainen ja se en ole minä itse koska en vaan kykene olemaan oma itseni sen jännityksen takia.


      • ap. kirjoitti:

        Jotkut = kaikki. Lukion alussa sain melkeen heti kaverin jonka kanssa keksi juttua aina ja tutustuttiin tosi nopeasti, mutta nyt se ei oo käyny yli kuukauteen koulussa ja tuntuu että se on lopettanu koko koulun.
        Mutta en tunne oloani omaksi itsekseni silloin kun olen hiljainen ja se en ole minä itse koska en vaan kykene olemaan oma itseni sen jännityksen takia.

        Tiedän tunteen. Kokeile sellaista että yrität heittää jotain lauseita tai kysymyksiä keskusteluun niin ehkä joku alkaa puhumaan sinullekin niin sitten jossain vaiheessa se jännityskin lievenee


    • qewqeqwe

      Sama minullakin, ainakaan omalla kohdallani ei mielestäni ole kyse kuitenkaan niinkään ujoudesta, luonteenpiirteestä vaan koko yläasteen jatkuneesta lievästä koulukiusaamisesta, syrjimisestä ja yleisestä surkeasta itsetunnosta ja itseluottamuksen puutteesta syntynyt sosiaalisten tilanteiden pelko.

      Vaikka haluaisinkin ihan kaikkeen normaaliinkin pieneen sosiaaliseen kanssakäymiseen, viittaukseen tunnilla yms ikävän korkea kynnys, ja kaikki epätavalinen, esimerkiksi esitelmät joissa olen huomion keskipisteessä saavat jännittämään ja stressaamaan jo etukäteen kauheasti ja itse tilanteessa tunnen olevani kauhean kömpelö ja nolo.

      Voisit koittaa vaikka terveydenhoitajalle puhua tuosta, itselläni onkin piakkoin lääkäriin aika tästä kun on varsinkin nyt viimeaikoina masennuksen myötä mennyt entistä huonompaan suuntaan.

      Lukiota käyvä poika olen.

      • ap.

        Mulla johtuu kans koulukiusaamisesta tämä. Ennenku mua kiusattiin niin olin jatkuvasti äänessä, jos joku niin sanotusti auko mulle niin ihan rohkeasti huusin vastaan jne. mutta sitte mua alettiin kiusamaan mun lihavuuden vuoksi, tulin hiljaseksi, sitte mua kiusattiin mun hiljasuuden vuoksi ysiluokalle asti vaikka se tosin lieventyi 9. luokalla.
        Viittaaminen oli mullekki vaikeaa, mutta oon huomannu, että aina ku nukun enemmän niin uskallan viitata tunneilla ja osallistua. Esitelmissäki oon aika hermostunu mutta paljo vähemmän verrattuna yläasteeseen ku luokka on vaihtunu nyt lukioon tullessa ja sai tavallaan alottaa puhtaalta pöyältä.


      • valitettavasti koulukiusaaminen jättää pysysvät arvet


    • Vajaa kolmekymppinen

      Itsekin olin lukiossa hiljainen ja omissa oloissa viihtyvä eikä kavereita ollut. Peruskouluaikaiset kaveritkaan eivät enää viihtyneet seurassani, vaikka samassa lukiossa oltiin. Sellaista piilosyrjintäähän se kolme vuotta oli. Liikuntatunnit ja ryhmätyöt olivat pahimpia. Kovettamalla itseni ja harrastuksen kautta saamani hyväksynnän ja sosiaalisten (netti)suhteiden avulla jaksoin jotenkin lukion läpi. Vanhojen tanssit ja penkkarit jätin väliin.

      Nuo ikävät ajat jäivät taakseni, kun muutin opiskelemaan uudelle paikkakunnalle toiselle puolelle Suomea. Käytännössä tuntui että sain aloittaa uuden elämän. Opiskelupiireissä tutustuin samanhenkisiin ihmisiin ja itsetuntokin koheni, kun hoksasin ettei minussa mitään vikaa olekaan.

      Edelleenkään en ole se porukan äänekkäin mutta hyvässä seurassa minustakin kuoriutuu kunnon seuramies. Muutama hyvä ystävä ja oma seura riittää minulle mainiosti.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ominaisuutta arvostat eniten hänessä?

      Ihastuksessasi, rakkautesi kohteessa
      Ikävä
      156
      2677
    2. Miksi mies kääntyy poispäin

      Ja teeskentelee, ettei näe minua, kun törmäämme vahingossa? 🫣
      Ikävä
      198
      1935
    3. Kerro kaivatustasi.

      1. Minkälainen koti 2. Ammatti 3. Ulkonäkö 4. Ikä
      Ikävä
      71
      1696
    4. Kysy jotain kaivatultasi

      Laita tunnisteet molemmista
      Ikävä
      92
      1638
    5. Kesä, kesä!

      Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k
      Tunteet
      9
      1401
    6. Minkälaisesta seksistä

      haaveilet kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      74
      1078
    7. Kai me nainen jollain tasolla tykätään

      Toisistamme kun tämä on kestänyt niin kauan
      Ikävä
      81
      1040
    8. Tarkkanäköisyys

      Oon muuten pirun hyvä huomaamaan asioita! Senhän sä varmaan kyllä jo tiesitkin.
      Ikävä
      95
      1019
    9. Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.

      Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes
      Maailman menoa
      191
      944
    10. Milloin viimeksi

      Tunsit perhosia vatsassa? 🦋🦋
      Ikävä
      67
      911
    Aihe