Suuret lopunajan tapahtumat. Korvasyyhyyn hankitut asiat elämää täyttämään, maailman korska ja kerska. Elämänhuolet, juoruilu ja kateus. Kaikki nämä voivat täyttää ihmisen elämän niin, että pian ihminen alkaa unohtamaan itse Jeesuksenkin. Tai ainakin itse ajattelemaan, että minä tiedän kuinka Jeesuksen tulisi toimia minun apupoikanani, kunhan vain saan itse olla päällikkönä.
Pyhää Henkeä käsketään, puhalletaan, huudetaan, uhkaillaan ja ollaan "hiljaisuudesa", aivan kuin Pyhä Henki itse ei antaisi kuinka tahtoo, ja puhaltaisi siellä missä itse tahtoo.
Tehkää parannus, sillä Herra Jeesus tulee pian noutamaan omiaan.
Pyhää Henkeä käsketään, puhalletaan, huudetaan, uhkaillaan ja ollaan "hiljaisuudesa", aivan kuin Pyhä Henki itse ei antaisi kuinka tahtoo, ja puhaltaisi siellä missä itse tahtoo.
Tehkää parannus, sillä Herra Jeesus tulee pian noutamaan omiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
* "Elämän huolet ?" Niitäthän riittää jokapäivälle, Jeesuskin varoitti " elatuksen murheiata, mutta ei Hän sanonut, että nämä ajalliset huolet meitä kadottaisi, ette Jeesuksen armo sen takia enää rittäisi meille ajallisten murheiden ahdistmille. Varsinkin, kun on joutunut sanktion saartamaksi, kauppasaartoon jumitettu. Antikristuksen henki jo vaikuttaa, ettei kukaan osta mitään, eikä saa myytyä, vaikka oliskin jotain realisoitavaa. Mitä se sitten onkaan, kun antkristus on itse " puikoissa" ja jos Jeesus nimen lausut, on henki pois, ja tuo henki on jo vaikuttamassa, Hän vain varoitti, että ilman niitä elämä olisi vapaampaa, ja olisi aikaa Hänellekkin enemmän. Juoppous tosin on eriasia, joka mainitaan sanmassa yhteydessä, koska " Juomarit ei peri taivaan valtakuntaa."
* Tännehän ne jäävät, velat ja saatvat, kun Jeesus tulee.
Minä ehkä muuttaisin aloitusta siten, että;
Tehkää parannus, sillä kukaan meistä ei tiedä, koska meidän kunkin lähtöhetkemme koittaa ja sen jälkeen parannuksen tekeminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi saaminen ei ole enää mahdollista, kun olemme
armon ajasta siirtyneet iankaikkisuuteen.
En minäkään tiedä, näenkö iltaa, vaikka Jeesus ei vielä tänään tulisikaan hakemaan omiansa pois, mutta minut hän saattaa tänään jo noutaa!
Meidän on jokaisen valvottava itseämme ja oltava valmiita lähtemään.
Sellaista en on huomannut tosin olevan aiemmin meidän uskovien keskuudessa, mitä on tänä päivänä nähtävissä, vaikka niin paljon puhutaan ekumeniasta ja uskovien yhteydestä, miten uskovat ovat valmiita repimään ja haavoittamaan toinen toistansa. :(
Se on mielestäni jotain ihan järkyttävää ja jopa välillä yli ymmäryksen käyvää!
Ja kun tätä olen katsellut ja kuunnellut, on mieleeni vain tullut, miten saa-tana on todellakin ovela, jollei se saa uskovaa lankeamaan ns. perinteisiin synteihin, sillä on repussaan kaikki muut konstit, se repii rikki uskovien yhteyden, haavoittaa ja hajottaa uskovien keskellä ja vieläpä meidän omasta toimestamme toinen toistamme ja joudumme toteamaan noista haavoista kysyttäessä:
"Ne lyötiin minuun ystäväini huoneessa."
Ja jälleen kuulutan tämän asian perään:
Mikä on meillä itsekullakin vastuu näistä meidän "uskovien" haavoittamista, tiepuoleen jääneistä, jotka siellä yksin itkevät ja vaikertavat näitä haavojaan ja kipujaan, kun eivät enää jaksa nousta ja jatkaa matkaa!
Onko tämän päivän yksi suurimpia ongelmia meidän uskovienkin keskuudessa KOVUUS JA SÄÄLIMÄTTÖMYYS, vaikka Raamattu sanoo:
Matt. 9:13
13. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'.
Matt. 12:7
7. Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
Joku onkin kirjoittanut seuraavasti:
"Kapakan sameassa ilmassa onnistuu syntiseltä itku paremmin, kuin kivisydämisten jumalisten paleltavassa ja jäisessä seurassa."
Aloituksen aihe oli: Tehkää parannus!
Tähän meillä on varmasti jokaisella aihetta, myöskin meillä uskovan nimellä kulkevilla.
Puhut viisauden sanoja.