Jotakin porvarillisen poliittisen väestönosan ymmärryksen tasosta, suorastaan sivistyksestä, kertovat pyrkimykset talouden kuntoon saattamiseksi. Näitä pyrkimyksiähän ovat työurien pidentäminen, irtisanomisajan ja muiden työehtojen heikentäminen, palkkojen alentaminen ja yleensäkin sanelupolitiikan saaminen vallitsevaksi olotilaksi työmarkkinoille. Se merkitsisi yrityskohtaista työolosuhteiden ja palkkojen määräämistä.
Viimeisin suoranainen järjettömyys on vaatimus yhteisöveroprosentin alentamisesta neljääntoista prosenttiin. Tämän jälkimmäisen ajatuspyöriäisen, eräänlaisen lehtolapsen, "isukiksi" on ilmoittautunut Jan Vapaavuori Kokoomuksesta.
Kaikki nämä porvarilliset pyrkimykset tähtäävät talouden tarjouspuolen olosuhteiden parantamiseen. Siis sen puolen taloutta, joka on porvarin omistuksessa. Porvarit kuvittelevat, että kun palkat saadaan alas ja työläiset raatamaan hyväntekeväisyyttään aikaisempaa pitempään ja vielä ilman mitään eläkkeitä, niin maailmaan saadaan aikaisempaa enemmän tuotetta ja tavaraa, ja mikä tärkeintä, porvarin rahapussi rupeaisi näiden toimenpiteiden jälkeen pullottamaan entistä ehommin.
Erityisesti tämän jälkimmäisen motiivin voi päätellä työnantajapuolen järjestöpomon naamalla väreilevästä porvarillisesta purppurasta. Purppurahan oli muinaisten roomalaisten ylimysten lempiväri. Ja näin Euroopan yhdentymisen aikaan ei ole ihme, jos etelämainen ylimyskulttuuri on tarttunut suomalaiseen "metsäparooniinkin". Eritotenkin, kun meillä on vielä näitä ihmisiä yhdistäviä teknisiä keksintöjäkin. Ainakin näin väitetään, vaikka tutkimustulokset puhuvat jopa syövästä ja aivokasvaimista. Etenkin, jos tämä yhdistämistoiminto on usein ja intensiivisesti tapahtuvaa.
Tarjontapolitiikan suurin virhe, suoranainen kardinaalimunaus, on kysynnän unohtaminen. Typeryys kimpoaa vielä potenssiin, kun tarjonnan olosuhteiden parantaminen johtaa lisäleikkauksiin kysynnässä. Mitä ihmettä me teemme yhä enemmillä tavaroilla, jos ne eivät ostokyvyn puutteen vuoksi mene kaupaksi? Mitä ihmettä me teemme uusilla yrityksillä, jos aikaisemmatkaan eivät menesty?
Erityisesti Vapaavuoren kuningasajatus, suorastaan keisarillinen, pyrkii juuri tähän, eli uusien investointien saamiseen yritysverotusta alentamalla. Ja mikä ihmeellisintä, myös presidentti on äitynyt "huikkimaan" linnastaan, palatsistaan tai mistä nyt "huikkiikaan" näiden porvarillisten pyrkimysten eteenpäin viemiseksi. En yhtään ihmettele, että työntekijäjärjestöt ovat moisesta mesoamisesta hermostuneet.
Myös toimittajien ymmärryksen taso ihmetyttää. Miten toimittaja voi tietää valtakunnan tilasta yhtään mitään? Silti huuto on täsmälleen sama kuin porvarin huuto. Onko toimittajille maksettu siitä, että he "toimittavat" vain tiettyä sanomaa? Onko ravintolan ovi käynyt? Onko tarjottu kestitystä? Luulisi, että ainakin yleisradio olisi puolueeton, mutta ajankohtaisohjelmien seuraaminen ei vakuuta kansalaista puolueettomuudesta.
Olisiko niin, että joidenkin tutkimuslaitosten "villit" tutkijat räväköine lausuntoineen ja vanhentuneiden "kessu -mallien" antamine tuloksineen olisivat sekoittaneet vähän koulutusta saaneet toimittajat? Auktoriteettiusko elää Suomessa vielä järkyttävän vahvana, vaikka ihmiset taloudellisen ahdingon vuoksi laumoina kirkosta eroavatkin. Jostakin tällaisesta tässä suuressa, pitkässä porvarillisessa huudossa täytyy olla kysymys. Ehkä ilmiö selittyy osaltaan myös susikannan lisääntymisestä maassamme.
Viimeisin suoranainen järjettömyys on vaatimus yhteisöveroprosentin alentamisesta neljääntoista prosenttiin. Tämän jälkimmäisen ajatuspyöriäisen, eräänlaisen lehtolapsen, "isukiksi" on ilmoittautunut Jan Vapaavuori Kokoomuksesta.
Kaikki nämä porvarilliset pyrkimykset tähtäävät talouden tarjouspuolen olosuhteiden parantamiseen. Siis sen puolen taloutta, joka on porvarin omistuksessa. Porvarit kuvittelevat, että kun palkat saadaan alas ja työläiset raatamaan hyväntekeväisyyttään aikaisempaa pitempään ja vielä ilman mitään eläkkeitä, niin maailmaan saadaan aikaisempaa enemmän tuotetta ja tavaraa, ja mikä tärkeintä, porvarin rahapussi rupeaisi näiden toimenpiteiden jälkeen pullottamaan entistä ehommin.
Erityisesti tämän jälkimmäisen motiivin voi päätellä työnantajapuolen järjestöpomon naamalla väreilevästä porvarillisesta purppurasta. Purppurahan oli muinaisten roomalaisten ylimysten lempiväri. Ja näin Euroopan yhdentymisen aikaan ei ole ihme, jos etelämainen ylimyskulttuuri on tarttunut suomalaiseen "metsäparooniinkin". Eritotenkin, kun meillä on vielä näitä ihmisiä yhdistäviä teknisiä keksintöjäkin. Ainakin näin väitetään, vaikka tutkimustulokset puhuvat jopa syövästä ja aivokasvaimista. Etenkin, jos tämä yhdistämistoiminto on usein ja intensiivisesti tapahtuvaa.
Tarjontapolitiikan suurin virhe, suoranainen kardinaalimunaus, on kysynnän unohtaminen. Typeryys kimpoaa vielä potenssiin, kun tarjonnan olosuhteiden parantaminen johtaa lisäleikkauksiin kysynnässä. Mitä ihmettä me teemme yhä enemmillä tavaroilla, jos ne eivät ostokyvyn puutteen vuoksi mene kaupaksi? Mitä ihmettä me teemme uusilla yrityksillä, jos aikaisemmatkaan eivät menesty?
Erityisesti Vapaavuoren kuningasajatus, suorastaan keisarillinen, pyrkii juuri tähän, eli uusien investointien saamiseen yritysverotusta alentamalla. Ja mikä ihmeellisintä, myös presidentti on äitynyt "huikkimaan" linnastaan, palatsistaan tai mistä nyt "huikkiikaan" näiden porvarillisten pyrkimysten eteenpäin viemiseksi. En yhtään ihmettele, että työntekijäjärjestöt ovat moisesta mesoamisesta hermostuneet.
Myös toimittajien ymmärryksen taso ihmetyttää. Miten toimittaja voi tietää valtakunnan tilasta yhtään mitään? Silti huuto on täsmälleen sama kuin porvarin huuto. Onko toimittajille maksettu siitä, että he "toimittavat" vain tiettyä sanomaa? Onko ravintolan ovi käynyt? Onko tarjottu kestitystä? Luulisi, että ainakin yleisradio olisi puolueeton, mutta ajankohtaisohjelmien seuraaminen ei vakuuta kansalaista puolueettomuudesta.
Olisiko niin, että joidenkin tutkimuslaitosten "villit" tutkijat räväköine lausuntoineen ja vanhentuneiden "kessu -mallien" antamine tuloksineen olisivat sekoittaneet vähän koulutusta saaneet toimittajat? Auktoriteettiusko elää Suomessa vielä järkyttävän vahvana, vaikka ihmiset taloudellisen ahdingon vuoksi laumoina kirkosta eroavatkin. Jostakin tällaisesta tässä suuressa, pitkässä porvarillisessa huudossa täytyy olla kysymys. Ehkä ilmiö selittyy osaltaan myös susikannan lisääntymisestä maassamme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Talousrikollisten, tukiaisrohmujen ja kasvottomien kenottelijoiden sekä salametsästäjien kanta on revähtänyt ylisuureksi Suomessa. Ei sellaista kestä talous eikä luonto.
Lienet unohtanut asian toisen laidan. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Siksi kuluttajien tukeminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Tässä tapauksessa siis vähäosaisimpien. Kyllä ökyparoonit aina selviävät. Sitä varten on oma erityinen terminsäkin "selviytyjä".
Kasvottomien keinottelijoiden osalta olen samaa mieltä, mutta salametsästys on kiikun kaakun. Ei kai lakien tarkoitus ole aiheuttaa vahinkoa noudattajilleen?