Kautta aikojen on tehty vääriä päätöksiä, varsinkin kun jo vallitsee lynkkausmieliala valmiina. Vaikka aika ja kokemus on osoittanut osan väitteistä tuulesta temmatuksi, ei niitä enään voi oikein millään muuttaa. Surkein asia on kärsijälle itselleen. Ristin Voitto kertoi viimein Soinis- käräjien karmeuden tiivistettynä 1960. Uuno Palonen eli liki 100- vuotiaaksi, ja ihan viime hetkillä vielä muisteli Vilho Soiniselle tehtyä asiaa 52 v sitten. Jos asia olisi käsitelty muutaman johtavan veljen kanssa, tuskin olisi moista soppaa syntynyt. Nyt paikalla oli 400 ja Vilho Soininen perheineen. Tuomarina oikeustieteen tohtori Tapio Nousiainen. Soinista vastaan oli todistajia. Syyte sivellisyysrikos. Näyttö asiaan, ( ? )
Kaikista karkein asiassa oli, ettei Suomen tapaisessa valtiossa syytetty saanut sanoa yhtään mitään oikeuspaikalla. Lisäksi monet todistajat kertoivat jälkeenpäin, ettei asia ihan niin tainnut ollakaan mitä olivat todistaneet. Jokatapauksessa Soininsen peli oli helluntaiherätyksessä pelattu. Hän oli Helsingin Siion seurakunnan saarnaaja kuolemaansa vuoteen 1976 asti. Vasta 1985 helluntaiherätys solmi työyhteyden Siion- seurakunnan kanssa.
Vastaavia tapauksia on muitakin. Raamattu kieltää kahdenlaisten punnuksien käytön, sekä oikeuden päätöksen vääristämisen. Toiset ovat juonitteluistaan päässeet kuin koira veräjästä. Eräskin sai huomata itseään koskevan ilmoituksen Ristin Voitossa 1979, ettei nauti seurakunnan luottamusta. Oliko henkilöä itseään edes asiassa kuultu?
Nuo ovat tapahtuneet ennen minun uskoontuloa, mutta niitä tapahtuu silti lisää. Ei se ole "saata-nantyötä" kertoa tapahtuneista vääryyksistä. Liikaa on väärää pelkoa ja jopa uhkailuja, että oltaisiin hiljaa. Kyllä Jumalan työ aina kestää arvioinnin.
Mitä näistä opimme? Tällä foorumilla tuskin mitään, sillä eipä taida olla neuvoaantavilla veljillä aikaa eikä halua lukea palstaa. En sano, että he ovat kaikki huonoja, mutta sen sanon, etteivät he ole kaikki hyviä.
Kaikista karkein asiassa oli, ettei Suomen tapaisessa valtiossa syytetty saanut sanoa yhtään mitään oikeuspaikalla. Lisäksi monet todistajat kertoivat jälkeenpäin, ettei asia ihan niin tainnut ollakaan mitä olivat todistaneet. Jokatapauksessa Soininsen peli oli helluntaiherätyksessä pelattu. Hän oli Helsingin Siion seurakunnan saarnaaja kuolemaansa vuoteen 1976 asti. Vasta 1985 helluntaiherätys solmi työyhteyden Siion- seurakunnan kanssa.
Vastaavia tapauksia on muitakin. Raamattu kieltää kahdenlaisten punnuksien käytön, sekä oikeuden päätöksen vääristämisen. Toiset ovat juonitteluistaan päässeet kuin koira veräjästä. Eräskin sai huomata itseään koskevan ilmoituksen Ristin Voitossa 1979, ettei nauti seurakunnan luottamusta. Oliko henkilöä itseään edes asiassa kuultu?
Nuo ovat tapahtuneet ennen minun uskoontuloa, mutta niitä tapahtuu silti lisää. Ei se ole "saata-nantyötä" kertoa tapahtuneista vääryyksistä. Liikaa on väärää pelkoa ja jopa uhkailuja, että oltaisiin hiljaa. Kyllä Jumalan työ aina kestää arvioinnin.
Mitä näistä opimme? Tällä foorumilla tuskin mitään, sillä eipä taida olla neuvoaantavilla veljillä aikaa eikä halua lukea palstaa. En sano, että he ovat kaikki huonoja, mutta sen sanon, etteivät he ole kaikki hyviä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikki uudestisyntyneiden ihmisten ja seurakuntien ulkopuolella ovat se suuri baabel. Näin on sanottu ja olen täysin samaa mieltä.
Minäkin olen seurannut muutaman vuoden helluntaiherätyksen ajautumista umpikujaan ja paljon kirjoitellutkin siitä, ihan vaan puolustaakseni ihmisiä joilta oikeudet on viety.
Ilokseni huomaan että nyt on helluntailiikkeen sisällä alettu kritisoimaan myös epäoikeudenmukaisia asiota, joista yksi on sinun viestisi.
Muutaman kuukauden aikana kritiikin lisääntyminen on ollut todella voimakasta ja kohta jotain tapahtuukin.
Kerrankin Peku puhuu asiaa.
Kaikista karkein asiassa oli, ettei Suomen tapaisessa valtiossa syytetty saanut sanoa yhtään mitään oikeuspaikalla.
Tuo on totta ja "konnunsuon"miehet sanovat sen tarkoittavan sitä että ennen käräjiä on yleinen syyttäjä tuominnut ja tuomari sen vahvistanut.
Olen kokenut tämän joten tiedän mistä puhun.
Aina jossain joku toimii jonkun kumileimasimena. Ei ole tae tänään kun sanoo olevansa uskossa. Ennen saattoi olla, mutta ei nyt. Toiset näkevät tikun lähimmäisen silmässä mutta ei koskaan malkaa omassaan. Se on pedon henki.
Eipä taida ylistellessä kaikkia kiinnostaa asiat. Kuitenkin nurjatkin on hoidettava. Talkoolaista kun Tunari loukkasi, ei miestä ole sen jälkeen näkynyt seurakunnassa. Pystyvä ammattimies, jolta remonttihommat olisi onnistuneet. Kyse ei ollut pönttöön pääsystä mutta Tunari pätee siellä missä saa.
Mitä se tunari teki?
Luulen, että tunari TUNAROI ! Ja pahimmat tunarit on juonineet itsensä seurakuntien johtoon, ja johtajaksi. Ja pöntöstä kun oikein tunaroidaan, luonnevikaiset päsmärit, niin kyllä kansaa kaatuu kun luokoa rankkasateessa !
Niin ja heikkotasoinen opetus leipäpapilta lisäksi. Ei voi edes odottaa tuloksia.
ONKO ITSE SYYLLISTEN HÄNNYSTELIJÄT PALSTALLA?
Voi surekuden määrää tuossa Soinistapauksessa ei voi muut asanoa !?
miten voi olla mahdollista että tuollaiseen päädytään aikuisten ihmisten toimesta !
Siinä taidettiin yrittää olla Jumalaakin hurskaampia taikkaleikkiä jotain Pietaria kuvitellessa että nyt on löytynyt uusi Ananias.
Tampereella oli tuohon kärjävuoteen asti koettu vuosia jonkinlaista herätystä. Kastejuhlia oli tämän tästä, ja kasteelle menijöitä kanssa kymmeniä. Soinis- käräjien jälkeen loppui kastejuhlat lähes kokonaan. Siitä jo voi päätellä, ettei käytäntö ollut ainakaan Jumalasta.
Aina täytyy syytettyä kuulla.
Vainot ovat päällämme. Se on nähtävissä. Langenneet uskovaiset lyövät toistensa kipeisiin haavoihin. Vainoissa imiantajat repostelevat armahdettujen menneitä syntejä. Alhaista ja halveksittavaa toimintaa.
Jeesus parantaa vammautuneita. Mutta uskovaiset haavoittavat uudestaan.
Kristuksen ruumis on sairas.
On todella vakava aika.
Ja aika on vihdoin puhua/kirjoittaa herätysliikkeessämme tapahtuneista asioista ihan rehellisesti. On ollut tapana haudata ja painaa villaisella monia tehtyjä rikkomuksia. Ja viime kädessä uhrit on syyllistetty vielä sillä, että anteeksi on annettava. Totta se on, anteeksiantamus on avain, mutta kuka muistaisi puhua myös anteeksipyytämisen tärkeydestä?! Raamattu kehoittaa sopimaan ja se jos mikä vaatii nöyryyttä.
Koko uskonelämähän lähtee anteeksi pyytämisestä ja saamisesta.
Pikkupoikien hiplaaja saarnaaja kun rikoksen jo vanhettua joutui vastuuseen teoistaan, erään siitä tehtyä ilmoituksen neuvoa-antaville veljille. Ensimmäinen kysymys neuvoa-antavilta veljiltä oli: Mikä on sinun hengellinen tila. Uhri oli sen verran kypsä persoona, ettei mennyt vipuun vaan sanoi asian olevan ihan muuta. Vasta tämän jälkeen tuo neuvoa-antava veljespiiri suhtautui vakavasti. Rikos oli vanhentunut, mutta kyseinen saarnaaja sai lähtöpassit heti.
Ei Kristuksen ruumis ole sairas.
Ne ne jotka toisia uskovia lyövät, eivätkä rakasta, eivät ole uskovia ollenkaan.