Toimettomuus, Jeesus, Jumala, Pyhä Henki, Rukous ja sen voima ja sisältö, oma muuttuminen, Voima ja vahvuus, Jumala haluaa että käytän voimavarojani, toisten auttaminen Tässä tärkeimmät.
Avun saanti ylhäältä tuntui tärkeältä kun valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin (kauan,kauan sitten), istuin illat ja rukoilin ja rukoilin epätoivon partaalla, että Jumala auttaisi minua pääsemään läpi ylioppilaskirjoituksista. Pääsin, mutta en niin hienosti.
Sitten tuli välivaihe, sekin hirveän pitkä, tuntui, että kaikki meni hienosti, kun oli hankalaa, niin aina löytyi joku joka auttoi. Luottamukseni vain kasvoi ihmisiin.
Luotin lähes kaikessa ihmisiin ja kaikkiin, joihin sain jonkin kontaktin.
Vasta vähän aikaa sitten minä ikäänkuin heräsin.
Olen kovasti pyytänyt Jeesuksen kautta apua ongelmiini, joista suurimmat on veljieni aiheuttamia minulle. Luottamukseni oli liian täydellistä entiseen aviomieheeni ja nyt molempiin veljiini. Hehän ovatkin sanoneet minulle aikoinaan, että hölmön eväät syödään ensin.
Tuntuu, että Jeesuksen kautta rukoukseni on kuultu, luulisin, siten että minun tehtäväni on itse toimia ja tehdä KAIKKENI asioiden sujumisen kannalta. Olen saanut monet asiat järjestykseen ja elämä tuntuisi helpottavalta, mutta veljieni auheuttamat kohtuuttomat minuun kohdistuvat vihamielisyydet, niin henkisellä tasolla kuin perinnön repimisen tasolla ovat minulle vaikeita. Miksi aina se läheinen on syynä?
Olen ottanut itsestäni otteen monissa asioissa, sillä olen ollut suorastaan lepsu ja jättänyt itseäni koskevat asiat aina luottamuksen linjalle,
Luottamus toisiin ja suulliset lupaukset ovat saattaneet minut hyväuskoisuudessani tähän vaikeaan tilaan, niin henkisesti kuin rahallisestikin.
Olen rukoillut voimaa Jeesukselta ja rukouksiini on mielestäni vastattu. Ei kuitenkaan niin, että saisin kaiken tuosta vaan. Minä olen MUUTTANUT itseäni, uudemmaksi ihmiseksi. Olen paneutunut minua koskeviin asioihin vahvuudella, jota en olisi itsessäni uskonuit olevan.
Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki (sen merkitys ei ole minulle vielä selkeä) antavat rukousteni kautta minulle voimaa ja viisautta. Monet aikaisemmin tärkeät asiat elämässäni ovat muuttuneet jonnin joutavaiksi seikoiksi.
Olen vapaa-aikanani ruvennut auttamaan vanhuksia, jotka tarvitsevat apua. Pian eläkkeelle siirtyvänä minulla on aikaa.
Miten voin saada Jumalan siunauksen tulevalle elämälleni? Että Hän olisi kanssani ja minussa?
Avun saanti ylhäältä tuntui tärkeältä kun valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin (kauan,kauan sitten), istuin illat ja rukoilin ja rukoilin epätoivon partaalla, että Jumala auttaisi minua pääsemään läpi ylioppilaskirjoituksista. Pääsin, mutta en niin hienosti.
Sitten tuli välivaihe, sekin hirveän pitkä, tuntui, että kaikki meni hienosti, kun oli hankalaa, niin aina löytyi joku joka auttoi. Luottamukseni vain kasvoi ihmisiin.
Luotin lähes kaikessa ihmisiin ja kaikkiin, joihin sain jonkin kontaktin.
Vasta vähän aikaa sitten minä ikäänkuin heräsin.
Olen kovasti pyytänyt Jeesuksen kautta apua ongelmiini, joista suurimmat on veljieni aiheuttamia minulle. Luottamukseni oli liian täydellistä entiseen aviomieheeni ja nyt molempiin veljiini. Hehän ovatkin sanoneet minulle aikoinaan, että hölmön eväät syödään ensin.
Tuntuu, että Jeesuksen kautta rukoukseni on kuultu, luulisin, siten että minun tehtäväni on itse toimia ja tehdä KAIKKENI asioiden sujumisen kannalta. Olen saanut monet asiat järjestykseen ja elämä tuntuisi helpottavalta, mutta veljieni auheuttamat kohtuuttomat minuun kohdistuvat vihamielisyydet, niin henkisellä tasolla kuin perinnön repimisen tasolla ovat minulle vaikeita. Miksi aina se läheinen on syynä?
Olen ottanut itsestäni otteen monissa asioissa, sillä olen ollut suorastaan lepsu ja jättänyt itseäni koskevat asiat aina luottamuksen linjalle,
Luottamus toisiin ja suulliset lupaukset ovat saattaneet minut hyväuskoisuudessani tähän vaikeaan tilaan, niin henkisesti kuin rahallisestikin.
Olen rukoillut voimaa Jeesukselta ja rukouksiini on mielestäni vastattu. Ei kuitenkaan niin, että saisin kaiken tuosta vaan. Minä olen MUUTTANUT itseäni, uudemmaksi ihmiseksi. Olen paneutunut minua koskeviin asioihin vahvuudella, jota en olisi itsessäni uskonuit olevan.
Jeesus ja Jumala ja Pyhä Henki (sen merkitys ei ole minulle vielä selkeä) antavat rukousteni kautta minulle voimaa ja viisautta. Monet aikaisemmin tärkeät asiat elämässäni ovat muuttuneet jonnin joutavaiksi seikoiksi.
Olen vapaa-aikanani ruvennut auttamaan vanhuksia, jotka tarvitsevat apua. Pian eläkkeelle siirtyvänä minulla on aikaa.
Miten voin saada Jumalan siunauksen tulevalle elämälleni? Että Hän olisi kanssani ja minussa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Seurakunnassa toimiminen auttaa tuossa!
Rukoile Jumalaa, yksinkertaisesti. Rukoile, rukoile ja rukoile. Ole yhteydessä Jumalaan. Se tosiaan kannattaa.
Pyydä Häntä ilmestymään itsellesi niissä asioissa, joista olet epävarma. Pyydä Häntä selittämään itsellesi asioita, joita et ymmärrä. Pyydä Häntä antamaan lisää uskoa.
Jumalalla on varastossa sinua varten paaaljon enemmän kuin uskallat edes ajatella, sen voin luvata! :) Hän rakastaa sinua palavasti ja haluaa sinulle vain parasta. Etsi Häntä ja Hänen johdatustaan kaikessa. Anna Jumalan yksinkertaisesti ottaa ohjat. Vietä aikaa Hänen kanssaan, hän kertoo sinulle tahtonsa.
Muista hei myös, että kukaan meistä ei yksin, itsessään ole mitään. Jumala se on joka toimii meissä ja muuttaa meitä. Jumala on rakkaus.
Siunausta!
Kiitos teille vastauksesta.
Luulen myös ettei Jumala eikä Jeesus halua meidän olevan tekemättöminä, vaan että me uurastamme ja toimimme heidän tahtonsa mukaan.
Joskus vaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta kun veljet ovat käyneet niin voimakkailla menetelmillä minua vastaan.
Ajattelen myös omaa hyväuskoisuuttani.
Luulen, että Jumala kutsuu minua juuri nyt kun on vaikeaa. Mutta en löydä sitä ovea, jonka Hän on minulle aukaisemassa. Tiedän sisimmässäni, että Hän kutsuu minua, mutta olen yhä eksyksissä.
Kertokaa vielä raamatunkohdista, joista saan apua.
Rukoilen myös, että Hän Jeesuksen kanssa antaisi minulle minun tyhmyyteni anteeksi. Kun en ole tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, ja olen luottanut niin toisiin ihmisiin.