Oletko tullut pohtineeksi, että entäs jos mä joskus kuolen?
Mitä olet tuumaillut silloin tapahtuvaksi?
Mitä kuolema on?
No, kuoleman ulkoiset seikat tunnetaan. Kuolema voi tulla eri tavoin. Mutta itse kuolema: siinä kaikki pysähtyy, elintoiminnot lakkaavat, elämä lähtee.
Onko olemassa elämää? Mitä elämä on? Elääkö ihminen kuin robotti ja sitten hajoaa kuin vanha autonromu, pihahtaa ja sammuu, eikä sitä saada uudelleen käyntiin?
Entäs jos onkin niin, että on olemassa jonkinlainen sielu, "minä itse"? Kun ruumis sammahtaa, miten käy "minun"? Kuolenko ruumiini mukana, vai tapahtuuko sittenkin niin, että vain erkanen tästä ruumiista? Entäs mitäs sitten tapahtuu?
Näkyykö jossain joku Taivas, joku portti, jossa enkeleitä toivottamassa tervetulleeksi? Ottaako ne sinne jokaisen vastaan, vai pitääkö olla jotenkin hyvä ihminen, että pääsee sinne? Entäs ne pahat? Vai onko niin, että elämä jatkuu kuten täällä maapallolla, me kaikki sielut siellä yhdessä? Toivottavasti ei. Eikö olisi parempi koota hyvät yhteen paikkaan ja pahat toiseen, niin etteivät enää vahingoita hyvien elämää?
Olisiko hyvä asia pohtia nämä kysymykset valmiiksi, ettei sitten viimehetkellä ala miettiä, että pitäiskö mun itseni tehdä jotain kuoleman jälkeisen tulevaisuuteni suhteen, vai antaako vaan mennä omalla painollaan, ja katotaan sitten? Kuin arpapelissä, tai ruletissa: tuleeko punainen, vai musta ja mikä numero. Mistä sen tietää? Voiko sitä kukaan tietää? Mitä sitten voisi muka tehdä?
Ja kaikki uskonnot. Mistä niistä kaikista tietää, opettavat aivan eri tavoin. Mutta eikös se ole yks hailee, mitä uskoo, kunhan jotain uskoo? Vai onko parempi olla uskomatta, antaa mennä vaan? Ei mitään kuolemanjälkeistä elämää ole. Näin sano meille koulun opettaja ja se oli sentään maisteri.
Mitä olet tuuminut, vai oletko?
Jos saa vielä kysyä: jos olet, mitä olet tuuminut tehdä mahd. ikuisuutesi hyväksi?
.
Mitä olet tuumaillut silloin tapahtuvaksi?
Mitä kuolema on?
No, kuoleman ulkoiset seikat tunnetaan. Kuolema voi tulla eri tavoin. Mutta itse kuolema: siinä kaikki pysähtyy, elintoiminnot lakkaavat, elämä lähtee.
Onko olemassa elämää? Mitä elämä on? Elääkö ihminen kuin robotti ja sitten hajoaa kuin vanha autonromu, pihahtaa ja sammuu, eikä sitä saada uudelleen käyntiin?
Entäs jos onkin niin, että on olemassa jonkinlainen sielu, "minä itse"? Kun ruumis sammahtaa, miten käy "minun"? Kuolenko ruumiini mukana, vai tapahtuuko sittenkin niin, että vain erkanen tästä ruumiista? Entäs mitäs sitten tapahtuu?
Näkyykö jossain joku Taivas, joku portti, jossa enkeleitä toivottamassa tervetulleeksi? Ottaako ne sinne jokaisen vastaan, vai pitääkö olla jotenkin hyvä ihminen, että pääsee sinne? Entäs ne pahat? Vai onko niin, että elämä jatkuu kuten täällä maapallolla, me kaikki sielut siellä yhdessä? Toivottavasti ei. Eikö olisi parempi koota hyvät yhteen paikkaan ja pahat toiseen, niin etteivät enää vahingoita hyvien elämää?
Olisiko hyvä asia pohtia nämä kysymykset valmiiksi, ettei sitten viimehetkellä ala miettiä, että pitäiskö mun itseni tehdä jotain kuoleman jälkeisen tulevaisuuteni suhteen, vai antaako vaan mennä omalla painollaan, ja katotaan sitten? Kuin arpapelissä, tai ruletissa: tuleeko punainen, vai musta ja mikä numero. Mistä sen tietää? Voiko sitä kukaan tietää? Mitä sitten voisi muka tehdä?
Ja kaikki uskonnot. Mistä niistä kaikista tietää, opettavat aivan eri tavoin. Mutta eikös se ole yks hailee, mitä uskoo, kunhan jotain uskoo? Vai onko parempi olla uskomatta, antaa mennä vaan? Ei mitään kuolemanjälkeistä elämää ole. Näin sano meille koulun opettaja ja se oli sentään maisteri.
Mitä olet tuuminut, vai oletko?
Jos saa vielä kysyä: jos olet, mitä olet tuuminut tehdä mahd. ikuisuutesi hyväksi?
.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Raamatun mukaan vain Jumala on hyvä, ja minä itse olen täysin syntinen, joten asuuko synti minun sielussani?
Kuolleena oleminen on täsmälleen samaa kuin aika ennen syntymää.
Ei siis mitään pelättävää. Olet poissa.
Mistä tiedät varmasti tuon mitä sanoit? Onko sinulla kokemusta asiasta?
Minä en halua kuolla, enkä olla poissa, sitäpaitsi vauvahan jo kohdussa kuulee ja liikkuu, niin kuinka kuolema voi olla sellaista? Taidat itse valehdella luulojasi.
Kun kuolet aivosi lakkaavat toimimasta ja sinua ei silloin enää ole.
Oletko joskus ollut syvässä unessa tai tajuton?
Kuolema on hyvin samanlainen.
"Mistä tiedät varmasti tuon mitä sanoit?"
En tiedä varmasti, mutta kaikki se mitä tiedämme biologiasta ja fysiologiasta viittaa siihen.
On hyvin hyvin epätodenäköistä että pronssiajan beduiinit olisivat tienneet jotain sellaista mitä nykytiede ei tiedä.
Ihmiskunta on langennut syntiin ja Jeesus Kristus on suorittanut täydellisen lunastuksen ja hänen kuttaan on pääsy Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään. Jos et usko tätä Raamatun totuutta niin millä vakuutat itsellesi ja saat tunnon rauhan tuon oman vakaumuksen ja uskosi tueksi. Antaako se sinulle sielunrauhan ja mistä tiedät että se on totuus?
Minulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Jeesus Kristus henkilökohtaisesti rukouksessa vastaan syntieni sovittajana. Tämä totuus on kestänyt jo yli 40 vuotta ja en pelää elää enkä myös kuolla.
Tuollaiseen hölynpölyyn uskominen on täyttä idiotismia ja itsepetosta.
>> Oletko tullut pohtineeksi, että entäs jos mä joskus kuolen?
" Itse olen jättänyt itseni ja elämäni täysin Hänen käsiinsä."
Et siis syö lääkkeitä etkä mene lääkärille jos sairastut? Sinulla ei varmaan myöskään ole minkäänlaisia vakuutuksia?
Jos sairastun vakavasti, menen tietenkin lääkäriin. Pienemmät vaivat hoidan itse tai annan "luonnonlaastarin" hoitaa. Meissä ihmisissä on luontaista kykyä parantua.
Lääkärit ovat Jumalan välikappaleita. Olen Jumalani käsissä, vaikka olisin vakuutettu ja/tai lääkärin hoidossa. Asioita ei pidä asettaa toisiaan vastaan.
Näin on.
Olen nähnyt paljon erilaista kuolemaa, sekä kuolleita, pitänyt kuolevia kädestä kiinni. Tiedän siis, mitä kuolemassa "ulkoisesti" tapahtuu. Olen itse käynyt rajalla ja rajan takana.
Itse uskon kuolemassa tapahtuvan sen, että tuolloin sielu irtaantuu ruumiista, ruumis kuolee, mutta sielu jää elämään täysin samassa tietoisuudessa kuin tässä tätä tekstiä kirjoittaessani. Itselläni oli erääseen aikaan inhottavia "ruumiista-irtaantumis-kokemuksia", en kuitenkaan jäänyt siihen tilaan.
En tiedä, mitä kuollessa sielulle varsinaisesti tapahtuu, mutta olen siinä käsityksessä, että meidän sielujamme ollaan vastassa. Luulen, että meidän luoksemme tulee enkeli, onko valkoinen, vai musta, riippuu siitä, mistä hän tulee ja minne aikoo sielun johdattaa. Eräs teoria, jota Luther kannatti on, että kuolemassa nukumme, kunnes meidät ylösnousemuksessa herätetään. Tämä on siis toinen vaihtoehto sille, että jatkaisimme kuolemanjälkeistä elämäämme täydessä tietoisuudessa.
Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ilmenee, että fyysisesti kuoltuamme, jatkamme matkaamme joko Paratiisiin, joka on ikäänkuin Taivaan esikartano, tai Tuonelaan, Hel'vetin esikartanoon. Myös juutalainen uskonto kertoo tällaisesta "esikartano"-mallista. Viimeisen Tuomion jälkeen siirrymme "esikartanosta" tai etuhuoneesta, itse sinne, missä vietämme iankaikkisuutemme, joko varsinaiseen Taivaaseen,tai Hel'vettiin.
Mitä sitten voi asialle tehdä, itse vaikuttaa? Ainakin voi pyrkiä tekemään parhaansa, ottaa selvää uskonasioista, päätyäkseen sinne paremmalle puolelle.
.
Raamatussa lukee, että se sielu, ihmisen ajatusmaailma, joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Lutherin kannattama ajatus ei ole mikään teoria, sillä Luther omaksui vakaumuksensa Raamatusta, taitaa olla 1.tessalonikalaiskirjeessä.
Tässä pari linkkiä judaismin opetuksiin kuolemanjälkeisestä elämästä:
http://www.religionfacts.com/judaism/beliefs/afterlife.htm
http://factsanddetails.com/world.php?itemid=1374&catid=55&subcatid=396
Myöskin alkukristillisen kirkon, eli katolilaisuuden omaksuma kiirastulioppi juontaa täältä.
.
Minua kiinnostaa todisteet. Vanha taikausko ei todista mitään.
Miten tämän nyt sanoisi?
Harva meistä nk. uskovaisista on niin hullu, että uskoisi ilman mitään näyttöä näitä nk. "uskon asioita", jotka itseasiassa eivät ole pelkkiä uskonasioita, vaan näkymättömän maailman tosiasioita. Joitain "todisteita" mekin kaipasimme. Uskoa tarvitaan sitten tällä Tiellä eteenpäin kulkemiseen. Usko on myös Tie, jonka kautta näkymätön maailma näyttäytyy. Kuullostaa ehkä mystiseltä, mutta sitä se myös on.
Näitä asioitahan ei ymmärretä kerralla. Ihminen etsii, saattaa jopa eksyä. On luotettava myös muiden kertomuksiin. Toisaalta on seulottava pois nk. harhapolut.
Eräällä foorumilla eräs ei-uskis kirjoitti ihmeissään: hei täähän kuullostaa vielä hurjemmalta kuin skifi! Sitä tämä onkin. Tämä myös erottuu skifistä siinä, että vastaan ei tule omituisen näköisiä ulkoavaruuden olentoja, lentäen peltisillä häkkyröillä, vaan ne ulkoavaruuden oudot kummajaiset lentävät ilman niitä. Ja kaikenlisäksi: tämä on totta. Usko tai älä. Tämä on totta.
Uskovaiset elävät siis eräänlaisessa yli-skifi -maailmassa. Täällä tapahtuu. On taisteluita "hyvän ja pahan" välillä, me ollaan sillä hyvällä puolella. Kaiken aikaa tietoisuutemme "tuonpuoleisista" lisääntyy. Saamme myös väärää informaatiota.
Olemme havainneet Raamatun hyväksi tietolähteeksi, sekä oppaaksi, lukemattomien salaisuuksien kirjaksi, jossa juutalaisuuden mukaan on muist. 74 eri kerrosta. Raamattu on siis kerroksellinen kirja. Kun luet asian tai jakeen, sen lukuisat hengelliset syvyydet, eli kerrokset avautuvat, mutta vain uudestisyntyneille. Pyhä Henki, Jumalan Henki ohjaa. Ja kaiken aikaa on vaara eksyä. Raamattu neuvoo, kuinka toimia, ettei eksyisi ja kuinka toimia, jos eksyy.
Tässä näin aluksi.
Paljon voi kirjoittaa tekstiä, aiheesta kuin aiheesta.
Yksi puolueeton, objektiivinen todiste riittäisi, mutta turhaan olen odottanut sitä.
Sinä voit kirjoittaa näkymättömistä maailmoista ja minä voin kirjoittaa näkymättömistä peikoista, tontuista tai lohikäärmeistä.
Niin kauan kun todisteet puuttuvat, kaikki on pelkkää satua.
Mene siis omaa tietäsi ja lakkaa natisemasta peikkojesi kanssa.
Pyydän anteeksi jos todisteiden pyytäminen loukkasi sinua.
Et siis ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Tämä todellisuus tulee jokaisen koettavaksi, kun lähtee tälle Tielle.
Tämä todellisuus on kaiken aikaa ympärillämme ja sen voi myös nähdä.
Maailman pahuus lähtee pahuuden henkiolentojen vaikutuksista.
Silloin kun ihmiset eivät tunne Jumalaa ja Jumalan tahtoa, he omin keinoin pyrkivät voittamaan pahaa, tästä juontavat sodat, kaikki ihmisten pahat teot. Maailmassa on myös hyvyyttä, se on kaukaista muistoa Jumalasta.
Todisteet saa, kun lähtee itse tutkimaan näitä asioita. Maailma ei näitä asioita mainosta, vaikka todisteita olisikin, sillä maailma on pahan vallassa. Nämä todisteet tulee itse hankkia. Saat kyllä todisteet jos itse lähdet etsimään Jumalaa. Samalla joudut kuitenkin myös nk. harmaalle alueelle, taistelukentälle, joten kannattaa aivan heti liittyä Jumalan joukkoihin.
Lue pätkä Raamattua ja rukoile. Tee näin säännöllisesti. Huomaat kyllä kun alkaa tapahtua. Silloin tarvitset kirkon, eli seurakunnan, eli muiden uskovien neuvoja.
Saat kyllä todisteet, jos lähdet niitä etsimään. Aivan varmasti.
"Maailman pahuus lähtee pahuuden henkiolentojen vaikutuksista"
Mistä tiedät? Mitä todisteita meillä on siitä?
"Maailmassa on myös hyvyyttä, se on kaukaista muistoa Jumalasta."
Mistä tiedät? Mitä todisteita meillä on siitä?
"Nämä todisteet tulee itse hankkia"
Just. Eli sulla ei ole todisteita. Asia selvä.
"Saat kyllä todisteet, jos lähdet niitä etsimään. Aivan varmasti"
Miksi minun pitää etsiä niitä jos sinä jo tiedät ne? Etkö voisi kertoa mitä ne ovat?