menetin viime viikolla hyvän ja rakkaan ystäväni... kaikkea tätä sekavaa tunnetta lisää se että tämä ystäväni kuoleman aiheutti erääs toinen ,ei tahllaan mutta ilman tätä yhtä henkilö hän olisi vielä elossa. olen heikko puhumaan tunteistani muille saati näyttämään muutenkaan tunteitani.minussa on niiin paljon surua,katkeruutta ,vihaakin! olen kokenut ystävien menetystä enenkin mutta tämä tapaus oli iha liikaa! sen piti jo selviytyäkkin,oli paranemaan päin ....puoli vuotta sairaalassa taisteli hengestään.oli saanut pahan aivovamman ja myöhemmin sairasteli keuhkokuumetta ,loppujen lopuksi voimat ei enään kestäneet .hän taisteli rohkeasti loppuun asti... MUTTA se viha ja katkeruus mitä tunnen tätä toista mies puolista tekijää kohtaan ! ystäväni olsii varmasti selvinnyt jos se kusipää olis edes itse soittanut 112 mutta hän juoksi pois ja jätti ystäväni makaamaan oman onnensa nojaan! ...en nyt tiedä miten jaksan tää kaikki paska,on tapahtunut niinpaljon kaikkea... en osaa käsitellä tätä edes poikaystävälleni vaika minun pitäsi siihen pystyä,pelkään että romahdan täysin.itken mielummin yksinäni kun kukaan ei näe... ja on niin vaikea uskoa tätä vieläkään todeksi! ...enkai osaa päästää irti? kai kirjoitan tänne tämän akiken jotta saan jotain ajatuksiani ulos päästäni... :s
HYvän ystävän kuolema
reijo88
4261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menetys on sattunut vasta viime viikolla. Olet vielä melkein sokissa ja ajatuksia on vaikea jäsentää Älä mieti yksin: juuri tällainen kirjoittelu auttaa surutyössä.
Otan syvästi osaa ystäväsi mentykseen ja toivon voimia sinulle tulevina päivinä ja viikkoina.
Nii, aikaa on kulunut vähän. Ei vielä voikkaan puhua irtipäästämisestä. Nyt on aika suuttua, kiroilla, manata ystäväsi kohtaloa. Sekä myös surra, itkeä, kaivata. Tärkeää on myös muistaa ne hyvät hetket ja jopa toisella suupielellä hymyille teidän yhteisille onnellisille asioillenne.
Voimia, kyllä sinä selviät!
Lämmin osanottoni sinulle, reijo88. Ystäväsi kuolemaan johtanut traaginen tapahtumasarja on kaikkineen nostattanut sinussa pintaan kysymyksiä ja vihan, surun sekä katkeruuden tunteita, joita joudut käsittelemään vielä pitkään. Ne kun kuuluvat surutyöhön.
Ystäväsi kuolema on vielä niin lähellä, että olet nyt shokissa ja sinun on vaikea hyväksyä tapahtunutta. Mitkään sanat eivät sinua tässä vaiheessa lohduta - oikeita sanoja ei ole.
Surun, vihan ja katkeruuden tunteissa ei ole mitään hävettävää. Olisi hyvä, jos sinulla olisi joku jonka kanssa keskustella ystäväsi kuolemasta ja sitä edeltäneistä tapahtumista.
Tiedän, että tuntuu pahalta sanoa näin, mutta oletko ajatelllut asiaa ystäväsi kannalta. Ehkäpä oli hänelle parempi, ettei hänen tarvinnut elää pitkää elämää aivovammaisena.
Voimia sinulle.
VAINNIIIN