KOLUMNI
Politiikka vinossa, talous vinossa
Paavo Rautio
HELSINGIN SANOMAT
Politiikka vinossa, talous vinossa
Kreikkaa avustavissa euromaissa on suuria ongelmia ymmärtää, miksi Kreikassa valtion omistusten myynnit, julkisen sektorin kevennykset ja elinkeinoelämän avoimuuden ja kilpailukyvyn kasvattaminen sujuvat niin kitkaisesti. Kreikan arvioidaan olevan omaisuudella mitattuna yksi Euroopan rikkaimmista. Se on myös yksi tarkimmin kilpailulta suljetuista ja tehottomimmista Euroopan talouksista.
Mutta se, mikä vaikkapa Pohjoismaissa on normaalia, ei ole normaalia Kreikassa.
Ensimmäinen este Kreikassa on se, että valtion omaisuuden määrää ei tiedetä. Hyvä, jos omistusten sijainnit osataan sanoa. Maarekisteri on niin hatara ja takapajuinen, että ainakin maan ja kiinteistöjen myynti tyssäisi vuosien kiistoihin ja selvittelyihin.
Myynneissä olisi ongelmana sekin, että äärimmäisen byrokraattinen julkinen hallinto menisi myyntioperaatioiden takia tukkoon. Pika-apua ei siis tämänkään vuoksi olisi odotettavissa.
Valtion kokonaan tai osittain omistamien yritysten myynti on myös työlästä. Valtionyhtiöt ovat vuosikymmenien aikana kietoutuneet osaksi puoluepolitiikkaa. Kun jompikumpi pääpuolue – Nèa Dimokratia tai Pasok – on saanut vaalivoiton, se on palkinnut näkyviä tukijoitaan. Yksi palkitsemistapa ovat olleet palkintovirat ja ylimääräiset edut valtionyhtiöissä. Valtio on ottanut samalla näiden yhtiöiden ammattiyhdistystoiminnan hellään huomaansa.
Saksalainen lehti Der Spiegel (6. 6.) kertoo esimerkin valtion osittain omistamasta energiayhtiöstä DEI:stä. DEI:n ammattiyhdistys on saanut yhtiöltä vuoden 1999 jälkeen 31,3 miljoonaa euroa tukea. Kolmen viime vuoden aikana yhdistys on saanut mielenosoitusten järjestämiseen tarkoitettua rahaa 115 000 euroa. Siis apua, jonka käyttötarkoitus on avun antajan vastustaminen.
Nyt valtionyhtiöiden ammattiyhdistysväki vastustaa yksityistämisiä, koska tietää, että yksityiset yritykset – ainakin ulkomaiset – kohtuullistaisivat korvauksia.
Valtion osin omistamaa Hellenic Petroleum -yhtiötä on käytetty poliittisesti sopivien ihmisten palkitsemiseen sekä työllä että eduilla. Yhtiössä jokainen saa vuodessa 17,8 kuukauden palkan. Kuljettajien ja vastaanottovirkailijoiden vuosipalkat nousevat yli 90 000 euron.
Valtion rautateillä veturinkuljettaja ansaitsee noin 6 000 euron kuukausipalkkaa, joka on maan keskipalkkaan verrattuna viisinkertainen. Suomessa tämä tarkoittaisi veturinkuljettajalle 15 000 euron kuukausipalkkaa. Nämä palkat siis nostetaan maassa, joka on kroonisesti alijäämäinen ja jonka kilpailukyky on kaiken aikaa alentunut suhteessa euroalueiden parhaisiin maihin.
Kreikan virkamieskunta on kasvanut viime vuosiin saakka. Kun on ollut sopivat suhteet, on päässyt työhön, jossa on vähän työtä, eikä potkuja ole ollut tapana antaa. Virkamiehiä on melko tuoreen laskennan mukaan 800 000.
Myös eläkeikää alentavat päätökset olivat tapoja ostaa kannatusta. Kreikassa eläkkeelle on päässyt 37 vuoden työrupeaman jälkeen, mikä on pitänyt keskimääräisen eläkeiän ihan kohtuullisella tasolla. Kreikassa on lisäksi määritelty satoja ammatteja niin vaarallisiksi, että eläkeikää on laskettu – jopa 50 vuoteen. Tällaisissa ammateissa ovat työskennelleet muun muassa radio- ja televisiotoimittajat (mikrofoneista saa bakteereja) sekä kampaajat (hiustenhoidossa käytetään kemikaaleja).
Kreikassa monet ammatit on käytännössä suljettu uusilta kilpailijoilta. Uuden tulokkaan – vaikkapa taksiyrityksen, notaarin tai kauneudenhoitoalan yhtiön – edessä on ollut byrokratian viidakko, lupahelvetti ja korkeat vaatimukset toiminnan vähimmäistuotosta. Suhteet ja sopiva voitelu ovat tiettävästi auttaneet. Helmikuussa maan valtiovarainministeriö lupasi vähentää suljettujen ammattien määrää 136:lla. Poliittisesti vahvimmat "killat" aiotaan jättää kuitenkin rauhaan.
Kauppapolitiikka-lehti (26. 1.) kertoo kiltajärjestelmän ongelmasta esimerkin. Tuorein maan sisäiseen maarahtitoimintaan annettu lupa on vuodelta 1986. Tilanne näkyy siten, että maakuljetusten hinnat ovat hyvin korkeat, koska luvan saaneilla yhtiöillä on ollut käytännössä monopoli. Jos kuorma-autokyyti järjestetään kreikkalaisella yhtiöllä Ateenasta Thessalonikiin, siitä joutuu maksamaan enemmän kuin jos saksalainen vie kuljetuksen Ateenasta Müncheniin.
Kauppapolitiikka-lehti siteeraa erästä arviota, jonka mukaan maan kansantuote kasvaisi prosenttiyksikön kovempaa vauhtia, jos suljetut ammatit poistettaisiin.
Politiikka vinossa, talous vinossa
Paavo Rautio
HELSINGIN SANOMAT
Politiikka vinossa, talous vinossa
Kreikkaa avustavissa euromaissa on suuria ongelmia ymmärtää, miksi Kreikassa valtion omistusten myynnit, julkisen sektorin kevennykset ja elinkeinoelämän avoimuuden ja kilpailukyvyn kasvattaminen sujuvat niin kitkaisesti. Kreikan arvioidaan olevan omaisuudella mitattuna yksi Euroopan rikkaimmista. Se on myös yksi tarkimmin kilpailulta suljetuista ja tehottomimmista Euroopan talouksista.
Mutta se, mikä vaikkapa Pohjoismaissa on normaalia, ei ole normaalia Kreikassa.
Ensimmäinen este Kreikassa on se, että valtion omaisuuden määrää ei tiedetä. Hyvä, jos omistusten sijainnit osataan sanoa. Maarekisteri on niin hatara ja takapajuinen, että ainakin maan ja kiinteistöjen myynti tyssäisi vuosien kiistoihin ja selvittelyihin.
Myynneissä olisi ongelmana sekin, että äärimmäisen byrokraattinen julkinen hallinto menisi myyntioperaatioiden takia tukkoon. Pika-apua ei siis tämänkään vuoksi olisi odotettavissa.
Valtion kokonaan tai osittain omistamien yritysten myynti on myös työlästä. Valtionyhtiöt ovat vuosikymmenien aikana kietoutuneet osaksi puoluepolitiikkaa. Kun jompikumpi pääpuolue – Nèa Dimokratia tai Pasok – on saanut vaalivoiton, se on palkinnut näkyviä tukijoitaan. Yksi palkitsemistapa ovat olleet palkintovirat ja ylimääräiset edut valtionyhtiöissä. Valtio on ottanut samalla näiden yhtiöiden ammattiyhdistystoiminnan hellään huomaansa.
Saksalainen lehti Der Spiegel (6. 6.) kertoo esimerkin valtion osittain omistamasta energiayhtiöstä DEI:stä. DEI:n ammattiyhdistys on saanut yhtiöltä vuoden 1999 jälkeen 31,3 miljoonaa euroa tukea. Kolmen viime vuoden aikana yhdistys on saanut mielenosoitusten järjestämiseen tarkoitettua rahaa 115 000 euroa. Siis apua, jonka käyttötarkoitus on avun antajan vastustaminen.
Nyt valtionyhtiöiden ammattiyhdistysväki vastustaa yksityistämisiä, koska tietää, että yksityiset yritykset – ainakin ulkomaiset – kohtuullistaisivat korvauksia.
Valtion osin omistamaa Hellenic Petroleum -yhtiötä on käytetty poliittisesti sopivien ihmisten palkitsemiseen sekä työllä että eduilla. Yhtiössä jokainen saa vuodessa 17,8 kuukauden palkan. Kuljettajien ja vastaanottovirkailijoiden vuosipalkat nousevat yli 90 000 euron.
Valtion rautateillä veturinkuljettaja ansaitsee noin 6 000 euron kuukausipalkkaa, joka on maan keskipalkkaan verrattuna viisinkertainen. Suomessa tämä tarkoittaisi veturinkuljettajalle 15 000 euron kuukausipalkkaa. Nämä palkat siis nostetaan maassa, joka on kroonisesti alijäämäinen ja jonka kilpailukyky on kaiken aikaa alentunut suhteessa euroalueiden parhaisiin maihin.
Kreikan virkamieskunta on kasvanut viime vuosiin saakka. Kun on ollut sopivat suhteet, on päässyt työhön, jossa on vähän työtä, eikä potkuja ole ollut tapana antaa. Virkamiehiä on melko tuoreen laskennan mukaan 800 000.
Myös eläkeikää alentavat päätökset olivat tapoja ostaa kannatusta. Kreikassa eläkkeelle on päässyt 37 vuoden työrupeaman jälkeen, mikä on pitänyt keskimääräisen eläkeiän ihan kohtuullisella tasolla. Kreikassa on lisäksi määritelty satoja ammatteja niin vaarallisiksi, että eläkeikää on laskettu – jopa 50 vuoteen. Tällaisissa ammateissa ovat työskennelleet muun muassa radio- ja televisiotoimittajat (mikrofoneista saa bakteereja) sekä kampaajat (hiustenhoidossa käytetään kemikaaleja).
Kreikassa monet ammatit on käytännössä suljettu uusilta kilpailijoilta. Uuden tulokkaan – vaikkapa taksiyrityksen, notaarin tai kauneudenhoitoalan yhtiön – edessä on ollut byrokratian viidakko, lupahelvetti ja korkeat vaatimukset toiminnan vähimmäistuotosta. Suhteet ja sopiva voitelu ovat tiettävästi auttaneet. Helmikuussa maan valtiovarainministeriö lupasi vähentää suljettujen ammattien määrää 136:lla. Poliittisesti vahvimmat "killat" aiotaan jättää kuitenkin rauhaan.
Kauppapolitiikka-lehti (26. 1.) kertoo kiltajärjestelmän ongelmasta esimerkin. Tuorein maan sisäiseen maarahtitoimintaan annettu lupa on vuodelta 1986. Tilanne näkyy siten, että maakuljetusten hinnat ovat hyvin korkeat, koska luvan saaneilla yhtiöillä on ollut käytännössä monopoli. Jos kuorma-autokyyti järjestetään kreikkalaisella yhtiöllä Ateenasta Thessalonikiin, siitä joutuu maksamaan enemmän kuin jos saksalainen vie kuljetuksen Ateenasta Müncheniin.
Kauppapolitiikka-lehti siteeraa erästä arviota, jonka mukaan maan kansantuote kasvaisi prosenttiyksikön kovempaa vauhtia, jos suljetut ammatit poistettaisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...
Kreikan talouden kurssinmuutos on vaikeaa myös siksi, että suhtautuminen valtioon on toisenlaista kuin vaikkapa Pohjoismaissa. Kreikassa valtio ei ole samalla tavalla legitiimi toimija kuin Suomessa. Tämä näkyy muun muassa veronkannon ongelmissa. Se, minkä verottajalta saa huijattua itselle tai perheelle, on aina voitto. Tällaisten voittojen hankkijaa on aina näihin päiviin saakka pidetty fiksuna talousihmisenä.
Asenne yltää julkisen sektorin korruptioon saakka. Transparency International -järjestö arvioi, että kreikkalainen perhe maksoi vuonna 2009 keskimäärin 1 450 euroa vuodessa lahjuksia saadakseen toivomaansa palvelua julkiselta sektorilta.
Kreikan hallitus on luvannut puuttua ongelmiin. Vauhti vain ei päätä huimaa. Tärkein syy kitkaisuuteen ei ole se, että myyntien viivytyksillä pyrittäisiin saamaan myytävästä paras mahdollinen hinta tai että muille yhteiskunnallisille muutoksille haettaisiin kannatuspohjaa. Todellinen syy on se, että kiltajärjestelmä, valtionyhtiöt ja korruptio ovat kietoutuneet politiikkaan ja veronkierto kansalliseen mielentilaan.
Politiikan on hyvin vaikea purkaa kivijalkaa, jolla se on vuosikymmenet seisonut.
Professori Pertti Haaparanta arvioi taannoin blogissaan, että Kreikan omaisuuden yksityistäminen on "ryöstämistä" ja se pahentaa maan velkaongelmaa. Poliittisten ja taloudellisten intressien kieroutunut symbioosi on merkinnyt Kreikassa vuosikymmenien mittaista kansan ryöstämistä. On jo aika muuttaa kurssia.
[email protected] Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.