mitä mieltä alaikäisen kirkosta eroamisesta?

zipe

hei!
olen 14vuotias tyttö ja haluaisin erota kirkosta. yleensä nuorten mielialat ja piteet vaihtelevat kyllä aika paljon, mutta olen ollut sitä mieltä jo kauan, että en usko jumalaan, jeesuksiin tai muihin. tiedän että osaan kyllä tämän ikäisenä päättää mihin uskon. aluksi ajattelin, että saan vanhemmiltani luvan, olisin uskonut että ne luottavat että osaan päättää mihin uskon mutta ei... äitini sanoo, että hän ei halua että teen tälläisen päätöksen alaäikäisenä!? enkö minä saa uskoa mihin tahdon? vai enkä osaa "päättää" mihin uskon?! arvostan kyllä sen mieleipidettä, mutta mitä mieltä te olette? äitini sanoi silti, ettei minun tarvitse mennä rippikouluun, enkä aiokkaan, ajattelin mennä prometheus leirille. miksi siis en saisi erota kirkosta?
miksi minun sitten vai pitäisi? koska en halua kuulua kirkkoon. en halua tunnustaa uskoa mihin en usko. on tyhmää yleensäkkin että pitää "erota" ja "liittyä" jotta voi uskoa johonkin. muutenkaan en usko jumalaan, minkäänaliseen. olen enemmän buddhalaisuuden puolella.

antaisitteko te lapsenne erota kirkosta, ja minkä ikäisenä? ja millä perusteilla?

21

1186

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Timppa

      Kuten kovin moni vanhempi, niin tuskin heidän lapsensakaan ateisti palstalla kuuluvat kirkkoon, joten lienee syytä kysyä paremminkin, minkä ikäisen antaisimme lapsen itse päättää liittymisestään kirkkoon.

      Itse antaisin oman lapesni liittyä kun hän itse sitä osaa pyytää, kyseessä ei nyt ole kuitenkaan mitään peruuttamatonta ja uskon heidänkin löytävän omantiensä kuten itsekkin olen löytänyt.

    • Mj12

      Kannattaako sitä nyt niin kiirehtiä. Tuskin se kirkkoon kuuluminen sinua paljoa haittaakaan. Itse ainakin kävin riparit sun muut, vaikka en jumalaan uskonut pätkääkään.
      Kun nyt et jumalaan usko, niin eikö ole aivan yhdentekevää horisetko sen uskontunnustuksen siellä alttarilla. Ainakin saisit rippilahjoja muuta kivaa.

      • Welhokas

        Eli kuulu nyt vaan, ei siitä mitään haittaa ole;)
        Aikamoista suvaitsevaisuuskasvatusta nuorisolle, täytyy sanoa.
        Jos hän on miettinyt asiaa ja tullut tuohon tulokseen, mikis hän ei saisi erota?Koska vanhemmat pelkäävät erottua muista?


    • Jori Mäntysalo

      Kysypä äidiltäsi miksi hän ei pidä kirkon jäsenenä pysymistä kannanottona. Kerro että aiot erota kirkosta ja sano ettet aio liittyä mihinkään uskontokuntaan etkä toisaalta uskonnottomien järjestöön ennenkuin täytät 18.

      Ja kerro ihmeessä tällä palstalla mitä äitisi vastasi.

    • Mamaki

      Jokaisen buddhalaisen tärkein harjoitusperiaate on olla vahingoittamatta elävää olentoa. Tämä tarkoittaa sekä fyysistä että henkistä vahingoittamista.

      Ole siis rauhassa kirkon jäsen vielä muutama vuosi, se ei sinua vahingoita. Ehdit erota vielä täysi-ikäisenäkin. Ja äitisi ehtii tottua ajatukseen, eikä koe henkistä tuskaa.

    • Niko

      eli lainsäädännön pitäisi olla sellainen että alaikäinen ei saa kuulua kirkkoon.

      Vasta täysi-ikäisenä voisi oman harkintansa mukaan liittyä.

      Mutta älä murehdi, liity tapakristittyjen runsaaseen joukkon ja eroa kun saat tilaisuuden.

      Ei noin pienestä asiasta kannata aatteellista traumaa ottaa

    • Laz

      Ehkä äitisi ajattelee vain sitä, että jos sinä eroaisit kirkosta, niin muut ajattelisivat äidistäsi hänen olevan vastuuton ja huono äiti tms.

      Minä olin samassa tilassa kuin sinä aikoinani ja olisin halunnut erota kirkosta. Pystyin toteuttamaan aikeeni kuitenkin vasta, kun olin täyttänyt 18. En käynyt rippikoulua enkä mitään muutakaan vastaavaa, koska silloin 70-luvulla ei sellaisia ollut.

      Sinun tapauksessasi kirkkoon kuulumisella taitaa olla melko konkreettinen vaikutus koulun osalla. Nyt kai joudut istumaan uskonnon tunneilla, joka lienee turhauttavaa? Vai onko mahdollisuus valita ET vaikka kuuluisi kirkkoon?

      Ehkäpä sinun kannattaisi kuitenkin jatkaa painostusta tai tehdä kompromissi aisiassa... lupaat äidillesi jotain, mikäli hän antaa sinulle luvan. Voit myös mainita, että kirkkoon takaisin liittyminen on hyvin helppoa, jos tarvetta ilmenee. Myös sen voit sanoa, että kirkkohäitä (ja muita kirkkoseremonioita) ei sinun osaltasi tulla ikinä järjestämään, koska eroat joka tapauksessa 18 vuotiaana.

    • Lucis.

      Tervehdys.

      Omalta kohdaltani antaisin lapseni tehdä valinnan itse sitten kun hän olisi 14-15v.

      Itse en painostaisi häntä mihinkään, en edes kastaisi häntä, saisi itse päättää ottaako kasteen vai ei.

      Uskonto pitää saada valita, sitä ei vain noin vain antaa.

      Tämä oli taas vain minun mielipiteeni. Kannattaa kuitenkin vanhempiaan totella.

      Lucis.
      "My view.!"

    • satvom

      siteeraan Enochian Crescenttiä

      Väkisinkastettu
      On vihastaan veistänyt nyrkin
      Vieraista valheista koostetun

      Ristin kiesus
      Ja mustakaapujen lauma
      Kiroten heitet¤¤n
      Kuolemaan ulos pakkaseen

      Juutalaishuora
      Ja Kristitty lammaslauma
      Hurraten mestataan
      Ja Suomi takaisin lunastetaan

      Enochian Crescent "Väkisin Kastettu"

    • Isä 46

      Halusin laittaa aikanaan lapseni koulun elämänkatsomustiedon opetukseen , koska halusin heidän itse päättävän mihin aikuisena uskoo. Elämänkatsomustieto on suvaitsevampi, monipuolisempi ja antaa aineksia omaan itsenäiseen päätöksentekoon muissakin kuin vain uskonnollisissa kysymyksissä.
      Lapseni kävivät myös prometeusleirin ja olivat siihen erittäin tyytyväisiä.
      Uskoa voi kirkkoon kuulumattakin, eikä siitä tarvitse maksaa kallista kirkollisveroa.

      • zipe

        moni on nyt sitten ihmetellyt kovasti, miksi minun pitäisi erota kirkosta. olen ehkä (?) erilainen nuori mieleltäni. vastustan muutenkin käytäntöä, että kirkosta "erotaan" ja siihen "liitytään" minä en ole pyytänyt että saan liittyä kirkkoon. isäni on eronnut kirkosta muutamia vuosia sitten, kaikkien lapsien jälkeen (minulla on kolme sisarusta) ja yleensä hän pilkkaa kaikkia uskontoja, ja käyttäytyy muutenkin rasistisesti. äitini on sitä mieltä että haluan vain erota kirkosta koska isäni puhuu paljon kaikkea negatiivistä kaikista uskonnoista, mutta asia ei ole niin. minä vain en halua kuulua kirkkoon ja tunnustaa kristin uskoa jos kerran en usko siihen! en havittele mitään mukavuuksia kuten ettei minun tarvitsisi käydä koulun kanssa kirkossa, vaan en vain halua kuulua kirkkoon jos en kerran usko siihen.
        isosiskoni on myös halunnut erota kirkosta. itseasiassa nyt pari päivää sitten se erosikin, koska lukiossa hänen ei tarvitse sitten ottaa uskontoa, missä puhutaan lähes ainoastaan kristinuskon erivaiheista ym. mutta isosiskoni ei olisi saanut kertoa sitä, koska äitini kielsi sitä kuulemma, koska minäkin haluan erota kirkosta. minäkin olen menossa lukioon, enkä todellakaan aio ottaa uskontoa, vaan haluan sen elämänkatsamustiedon (vai oliko se juuri elämänkatsamustieto? jokin sellainen kuitenkin) ja varmasti sitten saankin erota siinä vaiheessa, jos kerran isosiskonikin on saanut. mutta miksen siis nyt saa?
        olen tehnyt selväksi, että en mene rippikouluun. varmasti olisi ehkä hauskaa, isosiskoni oli slovakiassa rippileirillä, ja sillä oli kuulemma kivaa, ja lahjaksi saa paljon rahaa jne. mutta en halua hyväksi käyttää sellaista. menen sinne protuleirille ja saankin mennä, sitä ei äitini ole vastustanut.

        en ole uskaltanut puhua nyt uudestaan eroamisesta öidilleni, koska viimeksi äitini ehkä suuttui vähän. enkä halua tingata asiasta, kunnioitan toki äitiäni ja sen mielipidettä, mutta pitääkö minun? äitini ei juuri koskaan puhu minulle uskonnosta tai juuri mistään. isäni sanoo että sillä on sellainen ajatus, että sitten taivaassa sille palkitaan kun se raataa tällä. se ei ikinä vietä omaa aikaa, se vaan valittaa isälle kokoajan ja siivoa hullunlailla aina töiden jälkeen. sen mielestä isäni on kovin edesvastuuton jne. mutta minusta kyllä isäni saisi hieman entoutua töiden jälkeen. se on yksityisyrittäjä ja raataa fyysisestikin raskaampaa työtä kuin äitini joka on insinööri. on vaikea määritellä äidin mielipiteitä koska se ei ikinä puhu mitään. jos siltä kyselee se ei juuri vastaa mitään koin valaisevaa, sen tärkein elämän opetus on vain "paikka kaikille kaikki paikalleen" eikä se arvosta juuri _minun_ mielipiteitäni.

        oletteko siis sitä mieltä että voisin erota kirkosta jos nyt _todella_ tahtoisin vai pitäisikö minun odottaa ainakin lukiota? kuitenkin eroan lukioon meniessäni, ja olen 99% varma että menen ja pääsen lukioon (keskiarvo nyt seiskalla oli 8.7 enkä usko sen juuri laskevan) ja sen jälkeen eläin lääketieteelliseen. onko jotain vinkkejä mihin voisin vedota että haluaisin erota kirkosta?


      • ent.kohtalotoveri
        zipe kirjoitti:

        moni on nyt sitten ihmetellyt kovasti, miksi minun pitäisi erota kirkosta. olen ehkä (?) erilainen nuori mieleltäni. vastustan muutenkin käytäntöä, että kirkosta "erotaan" ja siihen "liitytään" minä en ole pyytänyt että saan liittyä kirkkoon. isäni on eronnut kirkosta muutamia vuosia sitten, kaikkien lapsien jälkeen (minulla on kolme sisarusta) ja yleensä hän pilkkaa kaikkia uskontoja, ja käyttäytyy muutenkin rasistisesti. äitini on sitä mieltä että haluan vain erota kirkosta koska isäni puhuu paljon kaikkea negatiivistä kaikista uskonnoista, mutta asia ei ole niin. minä vain en halua kuulua kirkkoon ja tunnustaa kristin uskoa jos kerran en usko siihen! en havittele mitään mukavuuksia kuten ettei minun tarvitsisi käydä koulun kanssa kirkossa, vaan en vain halua kuulua kirkkoon jos en kerran usko siihen.
        isosiskoni on myös halunnut erota kirkosta. itseasiassa nyt pari päivää sitten se erosikin, koska lukiossa hänen ei tarvitse sitten ottaa uskontoa, missä puhutaan lähes ainoastaan kristinuskon erivaiheista ym. mutta isosiskoni ei olisi saanut kertoa sitä, koska äitini kielsi sitä kuulemma, koska minäkin haluan erota kirkosta. minäkin olen menossa lukioon, enkä todellakaan aio ottaa uskontoa, vaan haluan sen elämänkatsamustiedon (vai oliko se juuri elämänkatsamustieto? jokin sellainen kuitenkin) ja varmasti sitten saankin erota siinä vaiheessa, jos kerran isosiskonikin on saanut. mutta miksen siis nyt saa?
        olen tehnyt selväksi, että en mene rippikouluun. varmasti olisi ehkä hauskaa, isosiskoni oli slovakiassa rippileirillä, ja sillä oli kuulemma kivaa, ja lahjaksi saa paljon rahaa jne. mutta en halua hyväksi käyttää sellaista. menen sinne protuleirille ja saankin mennä, sitä ei äitini ole vastustanut.

        en ole uskaltanut puhua nyt uudestaan eroamisesta öidilleni, koska viimeksi äitini ehkä suuttui vähän. enkä halua tingata asiasta, kunnioitan toki äitiäni ja sen mielipidettä, mutta pitääkö minun? äitini ei juuri koskaan puhu minulle uskonnosta tai juuri mistään. isäni sanoo että sillä on sellainen ajatus, että sitten taivaassa sille palkitaan kun se raataa tällä. se ei ikinä vietä omaa aikaa, se vaan valittaa isälle kokoajan ja siivoa hullunlailla aina töiden jälkeen. sen mielestä isäni on kovin edesvastuuton jne. mutta minusta kyllä isäni saisi hieman entoutua töiden jälkeen. se on yksityisyrittäjä ja raataa fyysisestikin raskaampaa työtä kuin äitini joka on insinööri. on vaikea määritellä äidin mielipiteitä koska se ei ikinä puhu mitään. jos siltä kyselee se ei juuri vastaa mitään koin valaisevaa, sen tärkein elämän opetus on vain "paikka kaikille kaikki paikalleen" eikä se arvosta juuri _minun_ mielipiteitäni.

        oletteko siis sitä mieltä että voisin erota kirkosta jos nyt _todella_ tahtoisin vai pitäisikö minun odottaa ainakin lukiota? kuitenkin eroan lukioon meniessäni, ja olen 99% varma että menen ja pääsen lukioon (keskiarvo nyt seiskalla oli 8.7 enkä usko sen juuri laskevan) ja sen jälkeen eläin lääketieteelliseen. onko jotain vinkkejä mihin voisin vedota että haluaisin erota kirkosta?

        Ethän sinä voi erota kirkosta ennen kuin täytät 18 jollet saa vanhempiesi suostumusta siihen. Ilmeisesti siis sisarellesi äiti tähän antoikin suostumuksen. Voithan sinä keskustella asiasta hänen kanssaan. Mutta mieti, muuttaako se elämässäsi paljonkaan? Lukiossa uskonnon kurssit ovat muutenkin ei-tunnustuksellisia, ts. käsittelevät esimerkiksi maailman uskontoja, joka on ihan mielenkiintoista yleissivistyksen kannalta. Sen lisäksi voit lukea pari kurssia filosofiaa, joissa käsitellään etiikkaa ynnä muuta.

        Minä itse olin kuin sinä 14-vuotiaana, halusin ehdottomasti erota kirkosta. Vanhempani eivät suostuneet joten piti odottaa täysi-ikäisyyttä. En käynyt rippikoulua enkä myöskään protuleiriä. Lopulta kävi niin että vakaumukseni ei siitä mihinkään muuttunut mutta odotin silti useita vuosia ennen kuin lopullisesti erosin, koska kirkkoon kuuluminen oli se "turvallisempi" vaihtoehto. Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla). Vanhempieni neuvosta siis lykkäsin eroamista jonkin aikaa. Ehkä se oli heillekin tärkeää asian "sulatteluaikaa": näkivät kuinka tosissani asian suhteen olin. Sillä kyllähän moni nuori saattaakin saada kaikenlaisia päähänpistoja tällaisten asioiden suhteen ja perua ne myöhemmin.

        No eipä se kirkkoon kuuluminen minua mitenkään vahingoittanut ja erosin sitten kuitenkin jossain vaiheessa lähes 10 vuotta alkuperäistä päätöstäni myöhemmin :) Siinä matkan varrella tajusin että ei kirkkoon kuuluminen tai eroaminen minun omaa vakaumustani mitenkään muuta, joten mitä väliä sillä periaatteessa on, jollei nyt sitten verotussyistä halua vähän säästää. Nuorena vaan ottaa sen oman vakaumuksensakin aivan liian vakavasti ja kiihkeästi... (tiedän mistä puhun)


      • complete
        ent.kohtalotoveri kirjoitti:

        Ethän sinä voi erota kirkosta ennen kuin täytät 18 jollet saa vanhempiesi suostumusta siihen. Ilmeisesti siis sisarellesi äiti tähän antoikin suostumuksen. Voithan sinä keskustella asiasta hänen kanssaan. Mutta mieti, muuttaako se elämässäsi paljonkaan? Lukiossa uskonnon kurssit ovat muutenkin ei-tunnustuksellisia, ts. käsittelevät esimerkiksi maailman uskontoja, joka on ihan mielenkiintoista yleissivistyksen kannalta. Sen lisäksi voit lukea pari kurssia filosofiaa, joissa käsitellään etiikkaa ynnä muuta.

        Minä itse olin kuin sinä 14-vuotiaana, halusin ehdottomasti erota kirkosta. Vanhempani eivät suostuneet joten piti odottaa täysi-ikäisyyttä. En käynyt rippikoulua enkä myöskään protuleiriä. Lopulta kävi niin että vakaumukseni ei siitä mihinkään muuttunut mutta odotin silti useita vuosia ennen kuin lopullisesti erosin, koska kirkkoon kuuluminen oli se "turvallisempi" vaihtoehto. Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla). Vanhempieni neuvosta siis lykkäsin eroamista jonkin aikaa. Ehkä se oli heillekin tärkeää asian "sulatteluaikaa": näkivät kuinka tosissani asian suhteen olin. Sillä kyllähän moni nuori saattaakin saada kaikenlaisia päähänpistoja tällaisten asioiden suhteen ja perua ne myöhemmin.

        No eipä se kirkkoon kuuluminen minua mitenkään vahingoittanut ja erosin sitten kuitenkin jossain vaiheessa lähes 10 vuotta alkuperäistä päätöstäni myöhemmin :) Siinä matkan varrella tajusin että ei kirkkoon kuuluminen tai eroaminen minun omaa vakaumustani mitenkään muuta, joten mitä väliä sillä periaatteessa on, jollei nyt sitten verotussyistä halua vähän säästää. Nuorena vaan ottaa sen oman vakaumuksensakin aivan liian vakavasti ja kiihkeästi... (tiedän mistä puhun)

        Jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä kuuluuko kirkkoon vai ei, niin mieluummin silloin ei. Ei kirkollisvero iso ole, mutta jotain kuitenkin. Mieluummin sen rahan laittaa muuhun tarkoitukseen.


      • Psyk. yo
        ent.kohtalotoveri kirjoitti:

        Ethän sinä voi erota kirkosta ennen kuin täytät 18 jollet saa vanhempiesi suostumusta siihen. Ilmeisesti siis sisarellesi äiti tähän antoikin suostumuksen. Voithan sinä keskustella asiasta hänen kanssaan. Mutta mieti, muuttaako se elämässäsi paljonkaan? Lukiossa uskonnon kurssit ovat muutenkin ei-tunnustuksellisia, ts. käsittelevät esimerkiksi maailman uskontoja, joka on ihan mielenkiintoista yleissivistyksen kannalta. Sen lisäksi voit lukea pari kurssia filosofiaa, joissa käsitellään etiikkaa ynnä muuta.

        Minä itse olin kuin sinä 14-vuotiaana, halusin ehdottomasti erota kirkosta. Vanhempani eivät suostuneet joten piti odottaa täysi-ikäisyyttä. En käynyt rippikoulua enkä myöskään protuleiriä. Lopulta kävi niin että vakaumukseni ei siitä mihinkään muuttunut mutta odotin silti useita vuosia ennen kuin lopullisesti erosin, koska kirkkoon kuuluminen oli se "turvallisempi" vaihtoehto. Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla). Vanhempieni neuvosta siis lykkäsin eroamista jonkin aikaa. Ehkä se oli heillekin tärkeää asian "sulatteluaikaa": näkivät kuinka tosissani asian suhteen olin. Sillä kyllähän moni nuori saattaakin saada kaikenlaisia päähänpistoja tällaisten asioiden suhteen ja perua ne myöhemmin.

        No eipä se kirkkoon kuuluminen minua mitenkään vahingoittanut ja erosin sitten kuitenkin jossain vaiheessa lähes 10 vuotta alkuperäistä päätöstäni myöhemmin :) Siinä matkan varrella tajusin että ei kirkkoon kuuluminen tai eroaminen minun omaa vakaumustani mitenkään muuta, joten mitä väliä sillä periaatteessa on, jollei nyt sitten verotussyistä halua vähän säästää. Nuorena vaan ottaa sen oman vakaumuksensakin aivan liian vakavasti ja kiihkeästi... (tiedän mistä puhun)

        "Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla)."
        Mistähän papereista ne työnantajat tämän asian näkevät? Suomessa onneksi jo lakikin kieltää mm. uskontoon, armeijankäyntiin jne. liittyvät kysymykset työnhakutilanteissa, koska ne eivät ole relevantteja tietoja työnhakijasta.
        Oma asiasi tietysti on, jos kirjoitat CV:hen olevasi ateisti/jehovantodistaja/ihan mitä tahansa. Mutta nuoria ei tosiaankaan pitäisi tuollaisilla asioilla pelotella, "älä ny hullu eroo kirkosta, et saa töitä sen jälkeen!".


      • Poison
        ent.kohtalotoveri kirjoitti:

        Ethän sinä voi erota kirkosta ennen kuin täytät 18 jollet saa vanhempiesi suostumusta siihen. Ilmeisesti siis sisarellesi äiti tähän antoikin suostumuksen. Voithan sinä keskustella asiasta hänen kanssaan. Mutta mieti, muuttaako se elämässäsi paljonkaan? Lukiossa uskonnon kurssit ovat muutenkin ei-tunnustuksellisia, ts. käsittelevät esimerkiksi maailman uskontoja, joka on ihan mielenkiintoista yleissivistyksen kannalta. Sen lisäksi voit lukea pari kurssia filosofiaa, joissa käsitellään etiikkaa ynnä muuta.

        Minä itse olin kuin sinä 14-vuotiaana, halusin ehdottomasti erota kirkosta. Vanhempani eivät suostuneet joten piti odottaa täysi-ikäisyyttä. En käynyt rippikoulua enkä myöskään protuleiriä. Lopulta kävi niin että vakaumukseni ei siitä mihinkään muuttunut mutta odotin silti useita vuosia ennen kuin lopullisesti erosin, koska kirkkoon kuuluminen oli se "turvallisempi" vaihtoehto. Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla). Vanhempieni neuvosta siis lykkäsin eroamista jonkin aikaa. Ehkä se oli heillekin tärkeää asian "sulatteluaikaa": näkivät kuinka tosissani asian suhteen olin. Sillä kyllähän moni nuori saattaakin saada kaikenlaisia päähänpistoja tällaisten asioiden suhteen ja perua ne myöhemmin.

        No eipä se kirkkoon kuuluminen minua mitenkään vahingoittanut ja erosin sitten kuitenkin jossain vaiheessa lähes 10 vuotta alkuperäistä päätöstäni myöhemmin :) Siinä matkan varrella tajusin että ei kirkkoon kuuluminen tai eroaminen minun omaa vakaumustani mitenkään muuta, joten mitä väliä sillä periaatteessa on, jollei nyt sitten verotussyistä halua vähän säästää. Nuorena vaan ottaa sen oman vakaumuksensakin aivan liian vakavasti ja kiihkeästi... (tiedän mistä puhun)

        "Lukiossa uskonnon kurssit ovat muutenkin ei-tunnustuksellisia"

        Ja vitut ole, näin vähemmän nätisti ilmaistuna. Kirjoitin tänä keväänä ylioppilaaksi joten tuoreessa muistissa on. Yksi kurssi käsitteli maailmanuskontoja, ja se oli juuri se ei-pakollinen, ja siinäkin tuli hieman "värittynyttä" tietoa niistä.

        "Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla)."

        Mistä papereista ne sen näkisivät? Työnhakijan syrjiminen esim. sukupuoleen, etniseen taustaan tai uskontoon nähden on sitä paitsi laitonta. Haluaisitko työskennellä paikassa jossa työnantaja puuhailee laittomuuksia?

        Miksi se kirkosta eroaminen on niin tärkeää? Ehkä ateistille ei ole, ateistihan ei usko mihinkään joten se jos ateisti kuuluu uskonnolliseen järjestöön vielä pari vuotta kun ei pysty eroamaan tuskin kaataa hänen maailmaa, mutta poikkeuksiakin toki on. Mutta asia muuttuu jännästi jos uskot johonkin muuhun. Miltä sinusta tuntuisi olla omistautunut uskonnolle X, joka on hyvin tärkeä asia elämässäsi, voimavara ja kaiken perusta, ja sitten sinut pakotettaisiin kuulumaan uskontokuntaan Y jonka opetukset ovat täysin omaa arvomaailmaasi vastaan, vain koska Vanhemmat Tahtoo huolimatta siitä kuinka kovasti se sinua satuttaa? Tiedän omasta kokemuksesta että tuo sattuu ja loukkaa.


      • ent.kohtalotoveri
        Poison kirjoitti:

        "Lukiossa uskonnon kurssit ovat muutenkin ei-tunnustuksellisia"

        Ja vitut ole, näin vähemmän nätisti ilmaistuna. Kirjoitin tänä keväänä ylioppilaaksi joten tuoreessa muistissa on. Yksi kurssi käsitteli maailmanuskontoja, ja se oli juuri se ei-pakollinen, ja siinäkin tuli hieman "värittynyttä" tietoa niistä.

        "Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla)."

        Mistä papereista ne sen näkisivät? Työnhakijan syrjiminen esim. sukupuoleen, etniseen taustaan tai uskontoon nähden on sitä paitsi laitonta. Haluaisitko työskennellä paikassa jossa työnantaja puuhailee laittomuuksia?

        Miksi se kirkosta eroaminen on niin tärkeää? Ehkä ateistille ei ole, ateistihan ei usko mihinkään joten se jos ateisti kuuluu uskonnolliseen järjestöön vielä pari vuotta kun ei pysty eroamaan tuskin kaataa hänen maailmaa, mutta poikkeuksiakin toki on. Mutta asia muuttuu jännästi jos uskot johonkin muuhun. Miltä sinusta tuntuisi olla omistautunut uskonnolle X, joka on hyvin tärkeä asia elämässäsi, voimavara ja kaiken perusta, ja sitten sinut pakotettaisiin kuulumaan uskontokuntaan Y jonka opetukset ovat täysin omaa arvomaailmaasi vastaan, vain koska Vanhemmat Tahtoo huolimatta siitä kuinka kovasti se sinua satuttaa? Tiedän omasta kokemuksesta että tuo sattuu ja loukkaa.

        Minä kerroin asioista niin kuin ne olivat omalla kohdallani noin 10 vuotta sitten. Omalla kohdallani uskonnon tunnit eivät olleet tunnustuksellisia enää lukiossa. Olin niinä aikoina hyvinkin kriittinen kirkkoa kohtaan ja olisin kyllä älähtänyt jos minulle jotain olisi yritetty tyrkyttää. Sitä paitsi sen verran jokainen meistä joutuu tässä kristillisessä yhteiskunnassa pakostikin kristillisen kirkon opetusten kohteeksi, että ei voi olla kovin tappavaa jos pari sellaista kurssia käy läpi. Varsinkin jos on kyseessä ihminen joka on lapsena käynyt uskonnon tunneilla ja kirkosta eroaminen tulee mieleen vasta myöhemmällä iällä. Naurettavaa väittää että sitten yhtäkkiä syntyisi jotain kuolettavaa "allergiaa" koko instituutiota kohtaan.. se on vain omien korvien välissä.

        Ja ehkä nykyään uuden lain myötä uskonnosta ei työpaikalla saakaan kysyä, ja hyvä niin, mutta itse hyvin pieneltä paikkakunnalta muuttaneena sanoisin silti että eräissä paikoissa tällainen tieto kulkee kuin kulovalkea. Ihan sama mitä sanotte ja miten asioiden "pitäisi olla", mutta kyllä pikku kylissä kirkosta eroaminen on edelleen aika iso juttu ja kulkee jokaisen korviin. 10 vuotta sitten se oli vielä pahempi asia. Lisäksi monet paikkakunnan työpaikoista liittyivät tavalla tai toisella seurakuntaan, oli sitten kyseessä keittäjä tai vahtimestari, eikä kaikilla ole aina varaa kieltäytyä työpaikoista vain vakaumuksen takia. Eikä tämä mitään pelottelua ole, tosiasioiden muistuttamista vain. Kaikki ei aina mene niin kuin lakikirjassa sanotaan.

        En ole ateisti mutta minua ei yhtään loukannut kuulua ev. lut. kirkkoon pari vuotta (itse asiassa se 10 v) kauemmin kuin mitä alun perin halusin. Kuten sanoin, jos oma vakaumus on tarpeeksi vahva, ei sitä mikään horjuta. Jokainen voisi mennä hiukan itseensä ja miettiä, onko se oma usko sitten kiinni jostain näennäisistä kerhoista ja klubeista ja titteleistä tai täydestä vapaudesta, vai voisiko olla niin että niillä ei todellakaan ole mitään väliä? Aika tekokultaista jos joku kirkko - vielä niinkin vähäpätöinen instituutio kuin Suomessa - voi muka "satuttaa" jotakuta joka uskoo toisin. Te taidatte olla kovin nuoria, tulette vielä näkemään että omakin asenne voi muuttua...


      • Laz
        Psyk. yo kirjoitti:

        "Joskus nimittäin työantajatkin pitävät pahana sitä jos näkevät papereista ettei työnhakija kuulu kirkkoon (varsinkin pienemmillä paikkakunnilla)."
        Mistähän papereista ne työnantajat tämän asian näkevät? Suomessa onneksi jo lakikin kieltää mm. uskontoon, armeijankäyntiin jne. liittyvät kysymykset työnhakutilanteissa, koska ne eivät ole relevantteja tietoja työnhakijasta.
        Oma asiasi tietysti on, jos kirjoitat CV:hen olevasi ateisti/jehovantodistaja/ihan mitä tahansa. Mutta nuoria ei tosiaankaan pitäisi tuollaisilla asioilla pelotella, "älä ny hullu eroo kirkosta, et saa töitä sen jälkeen!".

        Ainoastaan silloin, jos haet seurakunnalle töihin, voi asialla olla merkitystä. Uskovaisethan ovat perinteisesti suvaitsemattomia ja sisäänpäinlämpiävää ryhmää. Missään ei ole ikinä asiaa edes selvitetty.


      • mutta
        Laz kirjoitti:

        Ainoastaan silloin, jos haet seurakunnalle töihin, voi asialla olla merkitystä. Uskovaisethan ovat perinteisesti suvaitsemattomia ja sisäänpäinlämpiävää ryhmää. Missään ei ole ikinä asiaa edes selvitetty.

        myös seurakuntia. Ketään ei saa syrjiä työelämässä uskonnollisen vakaumuksen tai vakaumuksettomuuden takia.


      • Psyk. yo
        ent.kohtalotoveri kirjoitti:

        Minä kerroin asioista niin kuin ne olivat omalla kohdallani noin 10 vuotta sitten. Omalla kohdallani uskonnon tunnit eivät olleet tunnustuksellisia enää lukiossa. Olin niinä aikoina hyvinkin kriittinen kirkkoa kohtaan ja olisin kyllä älähtänyt jos minulle jotain olisi yritetty tyrkyttää. Sitä paitsi sen verran jokainen meistä joutuu tässä kristillisessä yhteiskunnassa pakostikin kristillisen kirkon opetusten kohteeksi, että ei voi olla kovin tappavaa jos pari sellaista kurssia käy läpi. Varsinkin jos on kyseessä ihminen joka on lapsena käynyt uskonnon tunneilla ja kirkosta eroaminen tulee mieleen vasta myöhemmällä iällä. Naurettavaa väittää että sitten yhtäkkiä syntyisi jotain kuolettavaa "allergiaa" koko instituutiota kohtaan.. se on vain omien korvien välissä.

        Ja ehkä nykyään uuden lain myötä uskonnosta ei työpaikalla saakaan kysyä, ja hyvä niin, mutta itse hyvin pieneltä paikkakunnalta muuttaneena sanoisin silti että eräissä paikoissa tällainen tieto kulkee kuin kulovalkea. Ihan sama mitä sanotte ja miten asioiden "pitäisi olla", mutta kyllä pikku kylissä kirkosta eroaminen on edelleen aika iso juttu ja kulkee jokaisen korviin. 10 vuotta sitten se oli vielä pahempi asia. Lisäksi monet paikkakunnan työpaikoista liittyivät tavalla tai toisella seurakuntaan, oli sitten kyseessä keittäjä tai vahtimestari, eikä kaikilla ole aina varaa kieltäytyä työpaikoista vain vakaumuksen takia. Eikä tämä mitään pelottelua ole, tosiasioiden muistuttamista vain. Kaikki ei aina mene niin kuin lakikirjassa sanotaan.

        En ole ateisti mutta minua ei yhtään loukannut kuulua ev. lut. kirkkoon pari vuotta (itse asiassa se 10 v) kauemmin kuin mitä alun perin halusin. Kuten sanoin, jos oma vakaumus on tarpeeksi vahva, ei sitä mikään horjuta. Jokainen voisi mennä hiukan itseensä ja miettiä, onko se oma usko sitten kiinni jostain näennäisistä kerhoista ja klubeista ja titteleistä tai täydestä vapaudesta, vai voisiko olla niin että niillä ei todellakaan ole mitään väliä? Aika tekokultaista jos joku kirkko - vielä niinkin vähäpätöinen instituutio kuin Suomessa - voi muka "satuttaa" jotakuta joka uskoo toisin. Te taidatte olla kovin nuoria, tulette vielä näkemään että omakin asenne voi muuttua...

        "Jokainen voisi mennä hiukan itseensä ja miettiä, onko se oma usko sitten kiinni jostain näennäisistä kerhoista ja klubeista ja titteleistä tai täydestä vapaudesta, vai voisiko olla niin että niillä ei todellakaan ole mitään väliä? Aika tekokultaista jos joku kirkko - vielä niinkin vähäpätöinen instituutio kuin Suomessa - voi muka "satuttaa" jotakuta joka uskoo toisin."

        Jos minulla on vahva vakaumus (=ateismi), en TODELLAKAAN halua kannattaa kirkkoa instituutiona kuulumalla johonkin seurakuntaan. Ihan sama asia kuin pasifisti kuuluisi asekerhoon.
        Kuten varmasti jo monta kertaa aiemminkin on todettu, jo itse kirkkoon kuuluminen on kannanotto. Ei kirkko minua satuta, en vain periaattellisista syistä halua siihen kuulua. Liian monet ihmiset kuuluvat kirkkoon vain "koska niin on tapana".


    • zipe

      isosiskoni oli kysynyt tai katsonut jostain, ja se sanoi, että kurssilla ei juuri muuta opetella kuin kristin uskoon liittyviä asioita, ja joku sitten sanoikin, että ei siellä juuri toisia uskontoja käydä yhtä hyvin kuin kristinuskoa. eli ei kiinnosta. ja minulle se ei ole vain sama, liitynkö vaoi eroanko, en vain halua kuulua, jso en usko. ja jollei nyt enkelit mulle ilmesty, niin tuskin tästä mieltäni muutan?

    • Poison

      Oma äitini ei antanut minun myöskään erota kirkosta ennen kuin täytin 18 (tai pikemminkin silloin en enää tarvinnut lupaa) joten piti odottaa. Viime syksynä sitten erosin. :)

      Totta kai antaisin oman lapseni erota, tosin on todennäköisempää että jos joskus saan lapsia heistä ei tule minkään uskonnollisen seurakunnan jäseniä. ;)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9230
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8074
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5850
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2409
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2127
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1769
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1710
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1486
    9. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1458
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1393
    Aihe