”Velhonaisen älä salli elää.” (2. Moos. 22:18).
”Esikoinen pojistasi anna minulle.” (2. Moos. 22:18).
”Esikoinen pojistasi anna minulle.” (2. Moos. 22:18).
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eivät ole, ne olivat juutalaisten(Jumalan valittu kansa) käskyjä VANHASSA LIITOSSA. Nyt elämme UUDEN LIITON aikaa.
No pitääkö sitten nykyjuutalaisten noudattaa noita käskylä ”Velhonaisen älä salli elää” (2. Moos. 22:18) ja ”Esikoinen pojistasi anna minulle.” (2. Moos. 22:29).
Ei tarvitse, uusi liitto kuuluu myös juutalaisille, jos he vain sen ottaisivat vastaan.
Tuo oli kylläkin v'äärä vastaus.
Jumala ei ole koskaan solminut kenenkään kanssa liittoa. Tuo ns. "vanha liitto" on juutalaisten itsensä sepittämä, sillä Aabraham EI OLE HISTORIALLINEN henkilö, ts. hän ei ole koskaan edes elänyt.
Tuossa "liitossa" on sellainen ongelma, että se sovittiin (mukamas) "ikuisiksi ajoiksi" ja koska Jumala ei valehtele eikä kadu (vaikka katuukin) se on siis edelleenkin voimassa.
17:7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala,
17:8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."
17:9 Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen.
17:10 Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne.
17:11 Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. >> Jakeen lisätiedot
Älä viitsi taas puhua p..aa odota ees että maat sulaa ja levitä sitten sitä lietettä kuin direktiivit määrää !
Ei tietenkään . "Velhonaisia" ei enää ole eikä kuolemanrangaistuksia mistään.Muinaiset israelilaiset ovat uskoneet magiikkaan se näkyy muuallakin VT:ssa, taikausko oli normaalia muinoin .
Esikoisten tilalle tulivat leeviläiset "Ota leeviläiset israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan.." ja ovat olleet niin kauan kuin juutalaisuus uskontona on ollut olemassa eli esikoispojille pidetään tietty seremonia, ei muuta.Sellainen on suoritettu Jeesuksellekin jos hän kerran oli äitinsä esikoinen.
Piti vielä sinulle kertoa jo tuossa aikaisemmin, mutta oli silloin kiireitä seuraavat tärkeät asian koskien tuota "ikuista liittoa".
Israelin kansaksi muotoutuneet kanaanilaisheimot palvoivat vielä SALOMON aikoina useita jumalia, kuten ELIÄ, BAALIA ja naispuolista ASERAA. Vanha testamentti on saanut nykyisen kirjallisen muotonsa keskeisimmiltä osiltaan vuosina 550 – 150 eaa.. Tällöin monoteistinen Jahve-usko oli jo voitolla monijumalaisuudesta ja uskottiin vahvasti vapauttajan pikaiseen saapumiseen. Jahve on löydöistä päätellen kulkeutunut seudulle myöhemmin etelästä Siinain niemimaalta joidenkin paimentolaisheimojen mukana. VT on ikään kuin vanhan myyttisen, enimmäkseen suullisena säilyneen, perimätiedon kirjoittamista ”viralliseen” muotoon.
Vanhoja tekstejäkin tulkittiin ja muokattiin senhetkistä maailmankuvaa ja aatteita vastaaviksi. Jumala teki liiton ”valitun kansansa” kanssa SAMOIN SANAMUODOIN kuin ASSYRIAN SUURKUNINGAS VASALLIKUNINKAIDENSA KANSSA. Pitää myös muistaa, että Juudaan kuninkaat VT:ia uudelleen muotoiltaessa olivat samoin Assyrian alaisia vasallikuninkaita. Poliittinen sopimuskäytäntö siirrettiin näin VT:n liitto-käsitteeseen.
Lähes kaikille Vanhan Testamentin kirjoille ja niiden osille on mesopotanialaiset vastineensa, esim. Saarnaaja, Jobin kirja, Salomon sananlaskut. Sumerilainen rakkauslyriikka on ollut esikuvana Vanhan Testamentin Korkea veisulle, jonka nimi on uudessa raamatunkäännöksessä madallettu Laulujen lauluksi.
Juutalaiset keksivät "iankaikkisen liiton jumalansa kanssa" korottaakseen muutoin niin ylpeän kansan alas vajonnutta itsetuntoa.
Pieni korjaus aloitukseeni, tuo ”Esikoinen pojistasi anna minulle”, ei ole 2. Moos. 22:18, vaan saman kirjeen ja saman luvun jae 29, siis 2. Moos. 22:29.