http://www.hs.fi/elama/Ihminen tuomitaan yhden virheen perusteella/a1361944620534
Tässä tuorein esimerkki ihmisestä, jolla ei ole yhtään mitään hätää mutta kuitenkin itkee julkisesti "ahdinkoaan". Siis wtf??? Tuon näköinen nainen kävisi vaikka mallista eikä miesehdokkaista varmasti ikinä ole pulaa ollut ja siltikin kaikki on muka niin persiistä ja epäreilua!? Jos joku mies olisi samassa tilanteessa kuin tuon artikkelin naikkonen, niin asiat olisi ehkä "vähän" huonommin, koska miehellä ei koskaan ole mitään mahdollisuutta naisten suhteen jos on pienikin riski siitä että syrjäytyminen näkyy. Nainen sen sijaan ei ikinä joudu olemaan yksin. Joten mielestäni naisten kannattaa pitää vain suu supussa ja olla iloisia siitä, että ovat syntyneet naiseksi, jos henkiset kyvyt ei aina riitä elämään - ulkonäkö kun kompensoi sitä yleensä aika pirusti!
Tässä tuorein esimerkki ihmisestä, jolla ei ole yhtään mitään hätää mutta kuitenkin itkee julkisesti "ahdinkoaan". Siis wtf??? Tuon näköinen nainen kävisi vaikka mallista eikä miesehdokkaista varmasti ikinä ole pulaa ollut ja siltikin kaikki on muka niin persiistä ja epäreilua!? Jos joku mies olisi samassa tilanteessa kuin tuon artikkelin naikkonen, niin asiat olisi ehkä "vähän" huonommin, koska miehellä ei koskaan ole mitään mahdollisuutta naisten suhteen jos on pienikin riski siitä että syrjäytyminen näkyy. Nainen sen sijaan ei ikinä joudu olemaan yksin. Joten mielestäni naisten kannattaa pitää vain suu supussa ja olla iloisia siitä, että ovat syntyneet naiseksi, jos henkiset kyvyt ei aina riitä elämään - ulkonäkö kun kompensoi sitä yleensä aika pirusti!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sun ajatukset naisista tai ylipäänsä elämästä ei ole terveitä. Olet narsisti ja seksisti.
Älä tuo tuota huuhaatasi tänne enempää.
Sinä taas et tiedä selkeästi mistään mitään, koska vasta-argumenttisi jäivät noinkin löyhiksi. Syyttely ja nimittely on pikkulasten hommaa ja siinä olet selkeästi ansioitunut (tosin nuo nimityksesi ei voisi enempää olla pielessä).
Lisätään tähän nyt vielä, että tunnen tosiaan useampiakin naispuolisia ihmisiä, joilla on pää todella huonossa jamassa ja lääkkeitä menee reilumman puoleisesti (usein alkoholinkin kanssa). Mutta syrjäytyneitä he eivät ole, siitä pitää miesystävä huolen. Kukaan heistä ei ole oikeasti syrjäytynyt eli YKSIN. Syrjäytynyt mies taas on poikkeuksetta aina yksin.
Siis onko syrjäytyminen sama sinusta kuin yksinäisyys?
Voitko mitenkään ajatella ettei kaikki halua miestä/naista rinnallensa? Voi olla vaikka kuinka kaunis ulkoisesti ja nainen ja silti syrjäytyä ja kaikki olla peestä. Kauneuskin voi kantajalleen olla taakka. Elässä kun on paljon muitakin asioita millä on merkitystä kuin se saako naista/miestä.
Syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat usein eri asioita. Syrjäytynyt tarkoittaa enemmänkin sitä ettei ole "yhteiskunnan oravanpyörässä".
Se on vain uusi haukkumanimi niille jotka eivät ole yhteiskunnan kannalta taloudellisesti tuottavia.
Kyse ei ole siis siitä etteikö heillä voisi olla ystäviä yms. tuttavuuksia.
Luulen kyllä, että syrjäytyneillä yleensä tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat pudonneet kaiken ulkopuolelle, ei vain poissaoloa oravanpyörästä.
Mikä ongelma syrjäytyminen on sellaiselle, jolla on "ystäviä yms. tuttavuuksia" ja muutenkin menee niin hyvin, että sanaa syrjäytynyt voi pitää pelkkänä haukkumanimenä?
Vai omivatko tyytyväisinä oravanpyörästä poistuneet oikeasti syrjäytyneiltä nimikkeen, jotta oikeasti syrjäytyneet olisi syrjäytetty jopa omasta yhteiskunnallisesta lokerostaan?
Mitä iloa oravanpyörästä poistunut saa nimittämällä itseään syrjäytyneeksi, jos ei sellainen ole? Mitä jos nimittäisit itseäsi tyytyväiseksi oravaksi ilman pyörää sen sijaan, että alat kampanjoida syrjäytynyt-sanaa vastaan? Katsos, kun on myös oikeasti syrjäytyneitä ihmisiä. Vai pitääkö meille antaa uusi nimi, jotta sinä voisit leikkiä syrjäytynyttä?
Sorry, mutta kirjoitan naisen näkökulmasta. Kun ihmisellä on vahva, terve minuus, niin tuntee itsensä kauniiksi ja tai ainakin hyväksyy sellaisena kuin on. Vaikka ulkoinen olemus hehkuis kuin Saaronin lilja niin ihminen on onneton ja ei pysty mihinkään. Kaunis ulkonäkökin on silloin kun rooliasu ja sisällä kokee tuhjyyttä ja usein itsetunnoltaan kaunis ihmien kokee omissa silmisään olevansa ruma vaikka olis mallimittoinen -ja näköinen.
Kyllä se on se terve minuus ja itsetunto ja oman persoonansa hyväksyminen mikä antaa rohkeuden elää ja toteuttaa itseään. Voi ulkonäkö harmittaa, mutta se on vain sivuseikka eikä estä vaikka olemaan näkyvällä julkisella paikalla.
Ei naisten kannata itsekkään ylikorostaa ulkonäköään.
Kyllä ne kauniimmat naiset ovat yleensä myös vaatimattomampia ulkonäkönsä suhteen. Heidän ei tarvitse yleensä väkisin toitottaa tai näyttää että "he ovat kauniita".
Näkee sen päältä päin kuka on kaunis.
Useimmat miehet arvostavatkin enemmän kivaa luonnetta kuin sitä että nainen antaa ymmärtää olevansa "todella kaunis".
Mulla ei ole ollut mitään tuollaisia viiltely- tai huume- tai mielenterveys- ongelmia mutta muuten elämä on mennyt aika samankaltaista rataa. Eli "hyvin".
Seuraa löytyy miehistä jotka ovat: elämäntapa-juoppoja tai rikollisia tai pettäjiä tai väkivaltaisia. Mutta normaaleille miehille on se status niin tärkeää.
KYSYMYS KAIKILLE NORMAALI MIEHILLE (normaaleille eli EI rikollisille, pettäjille, väkivaltaisille eikä alkoholisoituneille):
HUOLISITKO HYVÄNNÄKÖISEN, MUTTA SYRJÄYTYNEEN NAISEN KUMPPANIKSI?
"HUOLISITKO HYVÄNNÄKÖISEN, MUTTA SYRJÄYTYNEEN NAISEN KUMPPANIKSI?"
Naisen syrjäytymisellä ei ole yleensä mitään vaikutusta siihen hyväksyykö joku mies hänet kumppaniksi vai ei.
Jos ulkonäkö on hyvä tai edes kohtuullinen niin se parantaa asemia entisestään. Mutta ei silläkään usein ole väliä vaikka ulkonäkö ei olisi kovin hyväkään.
Mutta suosittelen silti saamaan vahvistusta esim. itsetuntoon. Koska muuten on vaara että joudut hyväksikäyttäjien armoille tai tarraudut "vääränlaisiin tyyppeihin" (kuten juuri mainittuihin rikollisiin tms.).
Öö siis kyllä mun itsetunto on ihan kunnossa. Mistä niin päättelit ettei olisi?
Siis vain kertomani kaltaiset miehet osoittavat kiinnostustaan parisuhteeseen tälläisen syrjäytyneen kanssa. Ja niiden kanssa elämä on..... "kivaa"..... Huhhuh.
Olet sä kyllä aika pihalla jos luulet että normaalimies haluaa työttömän ja kouluttamattoman luuserin, jonka koko elämä on mennyt päin seiniä.
"Öö siis kyllä mun itsetunto on ihan kunnossa. Mistä niin päättelit ettei olisi?"
Tuollainen vaikutelma tuli alkup. kirjoituksesta.
"Siis vain kertomani kaltaiset miehet osoittavat kiinnostustaan parisuhteeseen tälläisen syrjäytyneen kanssa. Ja niiden kanssa elämä on..... "kivaa"..... Huhhuh."
Johtuisikohan tuo naisten yleisestä ongelmasta eli vain tuollaiset miehet tuntuvat "tarpeeksi jännittäviltä" ja muita ei sitten huomatakkaan?
"Olet sä kyllä aika pihalla jos luulet että normaalimies haluaa työttömän ja kouluttamattoman luuserin, jonka koko elämä on mennyt päin seiniä."
Miksi vaatia muilta sellaista jota ei itsekkään ole? Vai onko tässä nyt tarkoitus etsiä jotakin "pretty woman"-tarinaa? (jossa rikas liikemies löytää prostitoidun).
No minä ainakin haluaisin elämääni naisen, jolla elämä on mennyt päin helvettiä. En mitään muuta edes halua. Mutta en taatusti kelpaa kenellekään ja missään tapauksessa en itse kelpuuta itseäni kenellekään. Olen raitis, rehellinen, vastuullinen ja rakastan kaikkea elämää. Mutta olen myös toistaitoinen, rahaton (toimeentulotuella, velaton). lihava, ruma, itseäni loputtomasti aliarvostava luuseri. Minulla ei ole omaa asuntoa, ajo-oikeutta, autoa ei mitään. Kaikki ahdistaa ja pelottaa ja inhoan, häpeän ja aliarvioin itseäni, joten en tee mitään ja asun vanhempien luona. Kaupassa kävin viimeksi 15 vuotta sitten. Sen päälle vielä murehdin kaikki mahdolliset maailman murheet eli olen "negatiivinen" (toisin sanoen rehellinen ja vastuullinen). Ei sellaista kukaan kauan kestä.
Aah Ihana soomalainen mies!
Kyllä minä huolisin. Tekisin syrjäytyneestä naisesta kelpo kansalaisen jolla olisi harrastuksia ja olisin tuki, turva ja kannustaja. itsellä ei ole yhtään kaveria mut en koe olevani syrjäytynyt. Käyn päivisin salilla ja teen mitä milloinkin.
*Huono juttu vaan et naiset ei minusta ole ikinä kiinnostuneet. En ole mikään unelmien poikamies enkä ole juoppo, rikollinen enkä naisten hakkaaja. Mielestäni olen mukava ja kiva ihminen ja haluaisin olla rakastettu. Naisilla on vaan liikaa ulkonäkö vaatimuksia et pitäis olla unelmien poikamies joka vie jalat alta heti kättelyssä.
Mulla on oikeestaan kaikki muut asiat hyvin paitsi et olen yksinäinen. Ei ole siis rikollista taustaa, ei mitään huume tai sellasta taustaa ikinä ollut. Tulen toimeen vaikka ei ole töitä. Joskus jotain pikkuhommia on mut ei pätkätöissä rikastu
Miehellä taas ruma ulkonäkö ei haittaa, jos luonne on kohdillaan.
Miesten täytyy vain esittää mukavaa ja heillä on naisia ympärillään.
"Öö siis kyllä mun itsetunto on ihan kunnossa. Mistä niin päättelit ettei olisi?"
ja
"työttömän ja kouluttamattoman luuserin, jonka koko elämä on mennyt päin seiniä"
Nämä eivät täsmää eikä niitä voi mitenkään sovittaa yhteen.
Jos sinulla on itsetunto "Ihan kunnossa", miksi et muka olisi mennyt tai menisi opiskelemaan jotain?
Paha vaan et se on yh ja tatuoitu.
Eli kaikki syrjäytyneet ovat siis rumia ja lihavia yms?!
Jos on ulkonäköä kaikki on mahdollista ja syrjäytyminen mahdotonta mutta jos ulkonäkökriteeri ei täyty saa luvalla olla pois ihmisten silmistä?!
...Okei