(Vielä) vanhoillislestadioainen bi tai lesbo?

Minäkin haluan kuulla jos joku on ollut/on tilanteessa, kertokaa joku jos on.

Minä olen entinen VL ja lesbo, ja tiedän myös muitakin, mut tosin kaikki entisiä..

Minä myös entinen vl ja bi. toi on vaikee tilanne lähtee purkamaan ja miettimän mikä sitten olisi omalle kohdalle se paras ratkaisu.

Oon toivonut, että löytäisin kohtalotoverin/tovereita, mutta luulen että "oikeassa elämässä" on aika vaikea löytää. Onneksi "eksyin" tänne. Oon uskovainen, vl ja haluan pysyäkin. Tuntuu vaan, että ois helpompaa, jos vois jakaa kokemuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Oon kai bi, ja nyt oon ollu n puoli vuotta ihastunu opettajaani. Tuntuu vaan, että meidän välillä on joku syvä yhteys ja lämpöä ja välittämistä, ja että siitä ihmisestä vois tulla mun sielunkumppani, jos tutustuttais paremmin. Toisaalta en kuitenkaan haluais, että tästä tulis mitään ystävyyttä enempää, koska sit en vois enää pitää itseäni uskovaisena. Toisaalta ystävyyskin pelottaa, koska ei voi tietää mihin se johtaa. Oon koittanut suhtautua ihastukseeni niin neutraalisti kuin voin, mutta en kuitenkaan torjuvasti. Ehkä ihastus ja välittäminen näkyy toiselle, ja koen, että tämä ei ole yksipuolista. Harmittaa se, jos joudun antamaan pakit toiselle, jos tästä tulee jotain syvempää, eikä itse voi hyvällä omalla tunnolla jatkaa.

Uskon, ettei jumala ole tarkoittanut samaa sukupuolta olevia parisuhteeseen, mutta silti se välilllä tuntuu tosi ristiriitaiselta, kun tuntuu, että voisi jakaa elämänsä ehkä mieluummin naisen, kuin miehen kanssa, koska nainen voi ymmärtää naista paremmin kuin mies. Jotenkin tuntuu, että parisuhteessa merkkaa eniten se henkinen yhteys, ja tuntuu että se löytyy helpommin naisen kuin miehen kanssa. Mutta toisaalta sitten, jos on tosi läheinen naisen kanssa, ja kuvioihin tulee myös seksuaalinen puoli, niin on se kuitenkin kun uskon kautta ajattelee, niin jumalan luomisjärjestyksen vastaista. Elämässä ei voi kaikkea ymmärtää, ja välillä voi joutua kärsimään tosi kovastikin uskon ja näinen elämän haasteiden aiheuttamissa ristiriidoissa. Ajattelen ja uskon kuitenkin niin, että jumala siunaa, jos jaksan uskoa. Että jumala tietää mitä tarvitsen, ja että ehkä tarvitsen tällaisenkin kokemuksen, en vielä tiedä miksi ja mihin, mutta jumala tietää paremmin.

Olen vl, 17 v, nuori tyttö. Pidän itseäni heterona, mutta olen toisaalta miettinyt että voinko olla sittenkin bi... Ihastun poikiin ihan niin kuin muutkin ystäväni ja haaveilen perheestä joskus jonkun hyvän miehen kanssa ja toivon että löydän itelle poikaystävän ja kaikkee tommosta, nimen omaan poikia kattelen ja sillein, ihan tavallisesti, mut sitten mun luokalla oli yks, ei vl, tyttö joka on hetero ja seurustelee. Välillä olen tuntenut jotain pientä vetoa häneen ja ehkä pientä ihastusta, hänen seurassaan on helppo olla, mutta toisaalta mua vähän jännittää, koska en ymmärrä mitä tapahtuu. Jos en ole hänen seurassaan unohan hänet aika pian, mutta sitten kun taas näen hänet niin o ou... En tiedä mitä tapahtuu.. Jos ajattelen ketä tahansa muuta naispuolista henkilöä sillä tavalla niin mua rupee ällöttää, en pystyisi olemaan tytön kanssa. Mutta jos ajattelen sitä vanhaa luokkatoveria niin ei sitten ole mitään ongelmaa, muuta kuin että olen todella hämilläni. Olen päättäny unohtaa tuon kaverin, paitsi että hän on edelleenkin kaverini ja olen joskus tekemisissä hänen kanssaan niin on aika vaikea tukahduttaa jotain omituisia tunteita sisälläni joita en itekkään ymmärrä. Mutta on pakko, koska hän on hetero ja seurustelee ja sitten itse olen vl, haluan miehen, perheen, haluan pysyä uskovaisena ja paljon muuta, minun täytyy unohtaa tuo kaveri, vaikka kun ajattelen häntä niin sydämessä tuntuu jotenkin lämpimältä. Haluan vain unohtaa hänet, että voin jatkaa elämääni, mutta aina kun näen hänet niin tuntuu oudolta.. Tulee olee vaikeeta. Haluan pysyä uskomassa ja haluan jonkun pojan. On minulla poika ihastuksia ja eräs ns. "ex" jonka perään haikailen, mutta hänellä taitaa olla joku muu.. Ja olen ujo niin en tiedä miten ikinä saan ketään.. Ja haluan vielä sanoa, että se kaveri johon olen ilmeisesti vähän ihastunut, on ainoa tyttö johon olen ihastunut, jos ajattelenkin muita naisia tai tyttöjä samalla tavalla niin se ällöttää.. Tosi outoa, mutta toisaalta helppo, koska sillon minun on helpompi olla uskomassa, koska olen oikeastaan hetero, mutta on vain tuo yksi poikkeus, joka hämmentää tosi paljon, TOSI paljon..

täällä kans entinen vl ja lesbo, käsitys kaikesta muuttunu todella paljon eroamisen jälkeen
Sanoisin et teillä on vielä pitkä tie kuljettavanaan. Mut mulle oli helpotus lähteä, koska ajattelin asioista aivan eri tavalla mihin oli kasvatettu. Jossakin vaiheessa se kostautuu, jos kieltää itsensä. Oli mullakin nuoruudessa haave et mies ja lapsia mut jossakin vaiheessa tajusin vain ihastuvani naisiin ja lopulta hokasin mistä on kyse. Päätös lähtemisestä ei ole helppo, mut sen jälkeen olo on vapautunut. Alkuun pelottaa koko asia. Mut takaan et tähän tottuu ajan myötä ja kavereitakin löytyy. Tottakai se tulee näkymään läpi elämän mihin on "aivopesty". Ja sori kun käytän tuota termiä. Tsemppiä teille!!

Ois niin mahtavaa tavata joku vl, nuori tyttö joka kans miettiin omaa suntautumistaan... Siis niin kun ihan face to face, ei missään netissä, mut tuskin ikinä tulee vastaan.. Ois niin kiva jutella.

Itse olen vl kohta 18 tyttö, ja oon miettiny suuntautumistani pitkään, mutta en saa siitä selkoa, ehkä olen bi, en tiedä, ehkä se selviää ajan kanssa. En lokeroi itseäni vielä mihinkään, mutta toivon vain että joskus saisin jonkun rakkaan ihmisen rinnalleni.

Myös minä olen vl, bi ja myös äiti. Aika epätoivoinen yhdistelmä! :D Tätä matkaa olen tehnyt jo vuosia, tällä hetkellä asumme mieheni kanssa erillämme... Tilanne elää. Uskosta en ole valmis luopumaan. Voimia teille kaikille!

Mä en ole vl mutta uskovainen, bi ja äiti. Yleensä mulla menee suht hyvin mieheni kanssa mutta laivaa keinuttaa välillä mun ihastuminen samaan sukupuoleen. Taistelut ovat minun taistelujani, en halua miestäni huolestuttaa. Olen sanonut "tahdon" ja se pysyy. Uskostani en luovu ja halun kerran taivaaseen enkä helvettiin. Ei tämä helppoa aina ole mutta uskon, että Jumala minua auttaa tässä.
Vertaistukea olisi kiva asia mutta sitä on vaikea löytää.