En tiedä onko syrjäytymisen yhteydessä ikinä haettu syitä lapsuudesta tai kasvatustieteen osalta, mutta itselleni juolahti juuri mieleen (missä muuallakaan kuin vessassa), että minua ainakin on lapsena peloteltu että "tuntemattomille ei saa puhua". Eli että muut ihmiset VOIVAT olla potentiaalisia uhkia.
Ymmärrän että taustalla oleva ajatus on hyvä, ja lapset usein ovat jo muutenkin aika ujoja etteivät ventovieraille lähde juttelemaan tai puhumaan, mutta pitäisikö pelottelun puolesta enemmänkin kannustaa sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Käytetään vaikkapa vertauskuvana jonkinlaista pöpökammoa, se kammo tulee aina jonkin opitun perusteella johon joko vanhemmat tai ympäristö vaikuttavat. Pitäisikö lapsia opettaa luottamaan enemmän ympärillä oleviin ihmisiin avoimin mielin, etteivät he täysi-ikäisyyden myötä nosta suojamuureja pystyyn pahalta ulkomaailmalta, eivätkä luota toisiin ihmisiin? Oravanpyörä on valmis ja ihminen on altis masentumiselle.
Ymmärrän että taustalla oleva ajatus on hyvä, ja lapset usein ovat jo muutenkin aika ujoja etteivät ventovieraille lähde juttelemaan tai puhumaan, mutta pitäisikö pelottelun puolesta enemmänkin kannustaa sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Käytetään vaikkapa vertauskuvana jonkinlaista pöpökammoa, se kammo tulee aina jonkin opitun perusteella johon joko vanhemmat tai ympäristö vaikuttavat. Pitäisikö lapsia opettaa luottamaan enemmän ympärillä oleviin ihmisiin avoimin mielin, etteivät he täysi-ikäisyyden myötä nosta suojamuureja pystyyn pahalta ulkomaailmalta, eivätkä luota toisiin ihmisiin? Oravanpyörä on valmis ja ihminen on altis masentumiselle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun on paljon noita rikkinäisiä, pedofiilejä, huumekauppiaita ym, niin hyvä on opettaa lapsille varovaisuutta, mutta terveellä tavalla. Siinäpä sitähaastetta onkin. Itse ainakin olen ymmärtävinäni, että sosiaalisuutta ja toisten ihmisten huomioon ottamista pitäisi kasvatuksessa tehostaa: ei saa kiusata, alistaa ja eritää kaveriporukosita ja leikeistä. Kyllä esim., koulukiusaaminen ja kiusaaminen päivakodeissa on suuri syrjäytymiseen johtava asia.
Absolutismi on yllättävän monille suora tie ongelmiin. Tietysti liiallinen juominenkin voi tehdä saman tempun mutta absolutismin vaarat ovat jopa suuremmat koska silloin "normaali seuran hakeminen" on vaikeampaa. Eikä seuraa saa juuri kuin netistä / baarista (varsinkinkin miesten kohdalla).
Tuntemattomille puhumattomuus on järkevä neuvo. Valtaosa ihmisistä on yksinkertaisesti jos ei vaarallisia niin pahoja.
Syrjäytyminen on monille tie pois siitä "oravanpyörästä". Tämän takia syrjäytymistä käytetäänkin lähinnä "haukkumiseen".
Ongelmia tuohon tietysti liittyy eli jos ei ole yhteiskunnassa mukana täysipainoisesti "mistä tahansa syystä" niin se johtaa yleensä joko muiden väheksymiseen, haukkumiseen tai muihin ongelmiin.
Vanhempien väheksyntä ja haukkuminen on myös yksi ongelma. Kannustaminen olis paras keino ja omana esimerkkinä toimiminen kuten vaikka auttaminen eri tilanteissa.
Ei tuo tarkoita etteikö saisi kurittaakin aiheesta mutta pitäisi ennen kaikkea toimia apuna. Haukkuminen on yleensä pahin vaihtoehto.