Riittävän hyvä taivaaseen???

Sivu 2 / 2
Jos ajattelet, että olet "tarpeeksi hyvä" pääsemään taivaaseen, mietipä näitä kahta asiaa:

1. Jos taivaassa ei ole mitään pahaa, kuinka kukaan voi olla tarpeeksi hyvä?

Useimmat meistä joutuisivat tunnustamaan, että meillä on ainakin yksi luuranko komerossa. Jokin asia, jonka emme toivo koskaan tulevan ilmi. Jokin menneisyyden munaus. Jokin heikko hetkemme, jokin typerä päähänpisto, jota emme mielellämme muistele.

Se on ääritapaus. Mutta sitten on paljon muitakin asioita, joita emme myöskään mieluusti haluaisi toisten tietävän. Ehkä meillä on pieniä valkoisia valheita. Tai juoruamme toisten selän takana. Ehkä olemme luntanneet tentissä. Tai olemme sanoneet pahasti jollekulle. Tai vain ajatelleetkin hänestä pahaa.

Elämämme komerossa ei siis piileskelekään yksi tai kaksi kolisevaa luurankoa, vaan jos mietimme elämäämme tarkemmin, niin huomaamme tekevämme väärin jatkuvasti ja johdonmukaisesti. Usein emme tee sitä minkä tiedämme oikeaksi. Usein teemme sitä minkä tiedämme vääräksi.

Kaikki meistä, nekin, joita luonnehtisimme pohjimmiltaan hyviksi ihmisiksi, ovat loppujen lopuksi pohjimmiltaan itsekkäitä ja kaikkea muuta kuin täydellisiä.

Jumala näkee kaiken, mitä teemme. Hänelle ei siis voi teeskennellä. Hän tietää täsmälleen kaiken sen hyvän, mitä emme ole tehneet vaikka olisimme voineet, ja kaiken sen pahan, mitä olemme tehneet. Hän tuntee vieläpä ajatuksemme ja motiivimmekin.

Mutta jos ajattelet olevasi "tarpeeksi hyvä" pääsemään taivaaseen, on toinenkin miettimisen arvoinen asia.

2. Onko mahdollista olla pohjimmiltaan hyvä ihminen ja silti kieltäytyä Jumalan kutsusta?

Lauri oli "hyvä ihminen". Hän hoiti työnsä mallikkaasti. Hän ei eläessään varastanut edes paperiliitintä työpaikastaan. Hän oli huolehtiva isä ja mallikelpoinen ja uskollinen aviomies. Koko elämänsä ajan hän vieläpä antoi runsaasti rahaa hyväntekeväisyyteen.

Mutta vaikka Lauri oli näin hyvä, niin hän ei silti koskaan päästänyt Jumalaa elämäänsä. Monta kertaa elämänsä aikana hän tunsi, että Jumala ikään kuin koputti hänen sydämensä ovelle ja pyysi päästä sisään. Mutta Lauri ei kertaakaan avannut, ja Jumala meni pois. Hänellä oli mielestään aina hyvä syy. "Olen aina ollut hyvä ihminen. Minä pääsen taivaaseen."

Lauri todella halusi päästä taivaaseen. Kai kaikki haluavat. Mutta Lauri ei halunnut oppia tuntemaan Jumalaa. Eikä hän kertaakaan pysähtynyt miettimään, mitä se ratkaisu tosiasiassa merkitsi. Hänen ratkaisunsa olla ottamatta Jumalaa vastaan.

Mieti. Taivas on Jumalan koti. Jos Lauri ei halunnut tuntea Jumalaa eläessään maan päällä, miksi hän haluaisi tuntea hänet kuoleman jälkeenkään?

Taivaassa Jumalan läsnäoloa ei pääse pakoon. Taivaassa kaikki muistuttaa Jumalasta jatkuvasti. Eikö se olisi ollut kauhea paikka Laurille!

Lauri ajatteli, että taivas on äärimmäisen hieno paikka, jossa kaikki on kaunista ja hyvää. Sen sijaan hän ei tullut ajatelleeksi, että hänelle se olisi äärimmäisen kiusallista, koska hän ei tahtonut tuntea Jumalaa eikä olla tekemisissä hänen kanssaan. Laurilla ei olisi taivaassa mukavaa. Hänelle se olisi ennemminkin helvettiä.

Päästäisitkö itse kotiisi jonkun, josta tietäisit, ettei hän halua olla missään tekemisissä kanssasi?

Monet ajattelevat samalla tavalla kuin Lauri. Taivas kelpaisi heille, mutta Jumala ei. Eivätkä he huomaa, että sen vuoksi taivas olisi itse asiassa heille hyvin epämiellyttävä ympäristö.

Ehkäpä totuus onkin se, että taivas on niitä varten, jotka tietävät, etteivät ole "tarpeeksi hyviä" pääsemään sinne, mutta jotka haluavat päästä sinne saadakseen olla Jumalan kanssa. He haluavat tuntea Jumalan ja olla ikuisesti hänen seurassaan. Kuoleman jälkeisessä elämässä heille ei ole tärkeintä taivas, vaan Hän, joka siellä asuu.

http://www.vaino.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=42&Itemid=51&limit=1&limitstart=1

Www.youtube.com/watch?v=O429O8PhZSE