Kritityt ovat tekopyhiä, eivätkä ikinä ota vastuuta mistään mitä tekevät. Aina pakenevat vastuuta sinne rukouksen taakse. Oksettavaa. Häpeäisitte. Ei pahoja tekoja voi niputtaa yhteen isoon tunnemöykkyyn nimeltä synti. Pahat teot pitää erotella ja tehdä oikeat päätökset sen mukaan mitä järki sanoo.
Oksettava ja vastenmielinen uskonto
ex-krititty
587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Isä Jumala tahtoo myös Pojassa Jeesuksessa uskoville ja Totuuden Henki sitä tahtoo esittää, vaikka ongelma voi olla moninainen myös uskovilla tässä, toisaalta myös väärää syyllistyyttä voi uskovilla esiintyä, kuten ihmisillä tapauksesta riippuen muutenkin tai toisinkin päin ei syyllinen edes tahdo tunnustaa syyllisyyttään selvissäkään asioissa.
Herra Jeesus on hyvä ja pitkämielinen, mutta aina tuomionsa saavuttaa ihmiset varmuudella, toki anteeksiantamuksessa ei syntejä enää muistetakaan, mutta silti ne entiset synnit voivat jättää elämään huonoakin asiaa vaikkei sekään olisi Jumalan tahto.
Minun mielestäni yleensä maailmalliset ihmiset ovat sellaisia, enemmänkin kuin uskovaiset, mutta onhan niitä erilaisia ihmisiä uskovaisissakin, mutta uskoon tuleminen opettaa, koska silloin ihminen haluaa oppia elämään niinkuin Raamattu opettaa.
”Jo 1960-luvulla aloittamani vuosikymmenien mittainen aherrus parturi-kampaajana romutti koko rankani. Sekä niska, hartiat että selkä särkyivät.” Rukous hoiti kivuliasta rankaani. ”Parikymmentä vuotta sitten menin Tampereella ensimmäistä kertaa Pirkon rukousiltaan. Esirukouksen seuraukset näkyivät jo heti seuraavana työpäivänäni ensimmäisen puhelun aikana: Äkkäsin, että päänihän kääntyy!
Mainitsin siitä kiitollisen hämmästyneenä asiakkaallenikin.
Myös kotona huomasin eron entiseen elämääni, nimittäin nukkuminen alkoi taas sujua. Olin paljon etsinyt apua kipuihin ja särkyihin ja minua aiemmin hoitanut kiropraktikko oli hämmästynyt käydessäni hänen luonaan – nyt vain tarkistuttamassa tilaani. Hän ei meinannut uskoa silmiään: ”Eihän täällä näy enää minkäänlaista vikaa!” hän huudahti.
Asia tarkistettiin vielä Pirkkalan terveyskeskuksen kuvauksissakin. Vastaus oli: Täysin terve! Olet kaikki kipuni kantanut.
Elokuussa 2010 olin lomamatkalla Tallinnassa. Kävelimme mäkeä ylös epätasaisella tiellä kun kaaduin pahasti ja käteni vääntyi ranteesta. Käsi jäähauteessa minut kuljetettiin Tampereelle hoitoon, jossa 12 tunnin kuluttua kättä alettiin ”vääntää” paikoilleen. Kun tällaista toimenpidettä tehtiin, yritin mielessäni rukoilla: ”Jeesus, olet kaikki kipuni kantanut. Ota pois tämä kipu.” Ja tähän pyyntööni vastattiin, koska koko aikana, edes paikoilleen vääntämisen hetkelläkään, en tuntenut kipua!
Rannetta jouduttiin myös leikkaamaan ja operaatiossa vioittui peukaloni hermo. Tuntemalleni jatkuvalle pistelylle ei kuitenkaan lääketieteellisesti tehty muuta kuin vain odotettiin sen poistumista.
Samana syksynä Pirkon rukousillassa katkennut hermo tuli kuntoon!
Parantumiseen tarvitsen Jumalan ihmeen. Herra on kouluttanut minua kulkemaan hitaammin. Jonkinlainen ”apu” tavoitteeseen pääsemiseen tuli, kun maaliskuussa 2011 jälleen kaaduin.
Nyt toisenkin käden ranne murtui! Peukalon jänne meni poikki. Parturi-kampaajan työssä tällainen vaiva on katastrofi ja jouduin sairauslomalle moneksi kuukaudeksi.
Pirkkalan lääkärit pitivät tapausta hyvin vaikeana, eivätkä suostuneet leikkaamaan kättäni.
Sunnuntai-iltana toukokuussa tapasin kirkossa tutun lääkärin, joka ohjasi minut toiselle kirurgille.
Jo seuraavana iltana olin hänen vastaanotollaan. Viikon kuluttua hän leikkasi minut, vaikka nukutuslääkäriä ei saatu paikalle. Tämäkin leikkaus oli kivuton, vaikka nukutus puuttui ja saatoin keskustella kirurgin kanssa koko operaation aikana. Minua hoitaneet lääkärit ovat sanoneet, että parhaimmillaankin he ovat voineet auttaa minua vain 50 %. Toinen 50 % on ilmeistä Jumalan ihmettä. Jeesuksen kanssa leikkaukseen menin ja hän hoiti sen tällä tavalla!
Nyt ranteeni ja peukaloni pyörivät kuin nuorella tytöllä. Ja aina, kun tarvitsen Jumalan apua, löydän Raamatustani, etenkin Psalmien kirjasta ne tarvittavat Jumalan lupaukset:
”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan” (PS 91:15).
http://www.rukousystavat.fi/index.php?option=com_k2&view=item&id=7:parantuneet&lang=fi
Siitä lähtien kun Pirkko - yli kaksikymmentä vuotta sitten - alkoi kiertää kirkoissa rukousiltoja pitämässä, olen niistä etsinyt ja hakenut apua ahdinkoihini. - Ja myös saanut! Aivan samaan tahtiin en ole Suomea kiertänyt kuin hän, mutta muutaman muuton tehneenä olen usean eri paikkakunnan kirkon penkissä huolineni istunut. Suurperheeksi kasvaneessa perhekunnassani ahdingot ovat vuosien varrella vaihdelleet pienistä itkuista isoihin suruihin ja akuuteista ongelmista pitkäkestoisiin vaikeuksiin. Rukousvastaukset ovat joskus tulleet hyvin nopeasti.
Koululaisen päänkipu. Yläkoulun seiskaluokan aloitettuaan vanhin poikani kärsi kovista päivittäisistä päänsäryistä. Olin lähdössä Pirkon rukousiltaan Mikkelin maaseurakunnan kirkkoon ja pyysin poikaani mukaan. Jonkun aikaa hän jaksoi siellä kirkon penkissä vieressäni kiemurrella, kunnes pyysi lupaa lähteä läheiselle huoltoasemalle minua odottelemaan. Kerroin alttarilla rukouspyyntöni pojan päänsäryn puolesta. Niitä särkyjä ei sen päivän jälkeen pojallani ole ollut! Aikaa tuosta rukouksesta on nyt kulunut 12 vuotta.
Kun sain tiedon itseltäni löydetystä syöpäkasvaimesta, oli päästävä Pirkon rukousiltaan ennen sairaalaan menoa. Tuosta 12 vuoden takaisesta illasta Hämeenlinnan kirkossa muistuvat mieleeni Pirkon sanat ”älä pelkää!”. Jumala on ottanut sen pelon pois – niin kuin syövänkin! Olen elänyt todeksi Psalmin sanat: Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää!”
Olin jo kuoleman portilla, mutta nyt saan uskoa Jumalan Ihmeisiin. Ja uskon Pyhän Hengen voimaan, koska aina rukousillan ja hengellisen kokouksen jälkeen olen niin virkistynyt! Minulta ei voi kukaan kiistää tämän ihmeen todellisuutta, eikä kukaan pysty horjuttamaan sitä uskoani, jonka parantumisen kautta sain. Kiitän Jumalaa parantumisesta ja siitä, että olen pysynyt kymmenen vuotta terveenä.
Lääkäri vahvisti epäilyni: Kysymyksessä on korkea-asteinen, aggressiivinen lymfooma, siis asteikolla 4-5 oleva Non-Hodginin lymfooma. Olin hyvin vakavasti sairas ja minkäänlaista toivoa tämä lääkäristrong ei antanut. Kun kävelin ulos lääkärin luota, olin kuin unessa. Oli niin sekava olo, että miltei kävelin auton alle. Koska minulla ei ole perhettä, en edes tiennyt kenelle voisin puhua?
Olin niin epätoivoinen ja suuressa hädässä.Mikä kuoleman pimeys! Ensimmäinen hoitokerta teki vain kipeämmäksi ja hyvin sairaaksi. Oplin kolme yötä sairaalassa, enkä koko aikana saanut edes unta. Tuskaisena katselin osaston muita syöpäpotilaita ja näin, miten eräskin heistä teki juuri kuolemaa. Kuoleman ajatukset olivat kaiken aikaa mielessäni, vaikka ennen sairastumista minulle kuolema ei ollut vielä tullut mitenkään omakohtaiseksi. Ei kukaan, eikä mikään herättänyt pienintäkään toivoa paremmasta... Sairaus oli uusinut. Se oli vuosi -92, kun ensimmäisen kerran sairaus löydettiin ja kaikkien hoitojen jälkeen vuonna -97 sairastuin uudelleen samaan lymfoomaan. Taas annettiin lääkehoidot ja sädehoidot, mutta tilanne ei korjaantunut. Vuoden 2001 alussa, kun olin kontrollikäynnillä, pernastani löydettiin kolme syöpäpesäkettä. En voinut taaskaan ymmärtää, että olin niin sairas.
... Olin pian hyvässä kunnossa! Kun olin lenkillä, teki mieli oikein hypellä, vaikka samalla katsoin ympärilleni, etteivät muut näe pomppimistani... Ja lauloin ääneen Golgatan veressä voima on... Kiitin Jumalaa ja uskoin heti tähän Jumalan ihmeeseen. Eikä uskoni ole horjunut. Tiesin, miten paljon puolestani oli rukoiltu.
Myös leikkausyönä, kun tuli se sisäinen verenvuoto, ystävätärkin heräsi rukoilemaan. Olinhan hengenvaarassa. Nyt saan kaikille kertoa tästä Jumalan ihmeestä. Kerron siitä myös muille syöpäpotilaille, koska haluan todistaa, että verisyöpäni kanssa minua ei jätetty vain lääkäreiden käsiin, ja että tämä jatkoaika ja kaikki nämä parantumisen vuodet ovat olleet suurta Jumalan ihmettä!