Olen ruvennut pelkäämään yksin jäämistä. Minun vanhempani saivat minut "vanhoina" ja nyt parikymppisenä olen ruvennut pelkäämään miten pärjään heidän pois mentyään.
On minulla kaksi vanhempaa sisarusta. Mutta heillä on jo omat perheet, oma elämä. En mahdu nytkään heidän elämäänsä, tuskin tulevaisuudessakaan. Heillä on kummallakin sellainen oma pieni kuplansa jossa elävät, ilman minua ilman vanhempiamme.
Olen myös fyysisesti sairas. Sairastan vakavaa sairautta jota ei voi ennustaa.
Olenkin päättänyt lähteä pois tästä kylmästä maailmasta sitten kun molemmat vanhempani ovat menneet. Sille yksin jäämisen pelko on se kaikista suurin, en pärjäisi yksin. Ei ole hyvää ystävää tai sitä omaa rakasta kehen voisi turvata, ja tuskin sellaista edes löydän.
Ehkä yritän nyt kuitenkin viimeiset vuodet elää onnellisen elämän, ennen kuin sen päätän.
On minulla kaksi vanhempaa sisarusta. Mutta heillä on jo omat perheet, oma elämä. En mahdu nytkään heidän elämäänsä, tuskin tulevaisuudessakaan. Heillä on kummallakin sellainen oma pieni kuplansa jossa elävät, ilman minua ilman vanhempiamme.
Olen myös fyysisesti sairas. Sairastan vakavaa sairautta jota ei voi ennustaa.
Olenkin päättänyt lähteä pois tästä kylmästä maailmasta sitten kun molemmat vanhempani ovat menneet. Sille yksin jäämisen pelko on se kaikista suurin, en pärjäisi yksin. Ei ole hyvää ystävää tai sitä omaa rakasta kehen voisi turvata, ja tuskin sellaista edes löydän.
Ehkä yritän nyt kuitenkin viimeiset vuodet elää onnellisen elämän, ennen kuin sen päätän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ninkö
En tuomitse, mutta jos lähteä tahtoo ei syy saisi olla pelko. En usko että yksin jäät ja luulen että jonkun tulet kyllä löytämään. Jos ei muuta niin lähde seikkailemaan kierrä maailmaa ja yritä vaikka jättää jokin jälki itsestäsi tähän maailmaan.
Sairautta ei välttämättä kannata lähteä murehtimaan liikaa, suurin osa kuitenkin jossain välissä täältä lähtee.
Sattuupa melkein kuin saumaan. Olen juuri kuin sinun tilanteessa: olen kyllä vanhin lapsi, ja minulla on kaksi sisarta ja he asuvat kukin tahoillansa ja toinen melko etäällä. Vanhempani ovat jo kuolleet ja on vain enää muutama hyvin iäkäs täti ja eno jäljellä. ystäviä on kun jaksan pitää heihin vielä yhteyttä. Minukin elämä kuluu sitten jossain laitoksessa tai kotisairaahoidon avulla kun vanhenen ja sairastun.
Olet fyysisesti sairas mutta psyyke on terve. On ihan inhimillistä, että tuollaisessa tilnteessa tulee kaikenlaisia pelkoja. Minullekin on joskus joku sanonut, että eikö sinua pelota tulevaisuus ja elämäsi sitten vanhana tai sairaana? Ihan rehellisesti en osaa enää vaivata päätäni tuollaisilla asioilla.
Olen syvällisesti uskovainen ihminen ja tiedän ja uskon, että elämäni ja päiväni ovat Korkeimman käsissä. On ihan turhaa miettiä liikaa ja pelätä päiviä jotka ovat edessä tai emmehän aina tiedä kenen vuoro on milloinkin lähteä.
Voihan olla sinullekin varattuna silloin joku ihminen tai usemapiakin jotka tapaavat ja pitäväthuolta. Nykyään on myös tämä mediayhteys ja maailma kehittyy ja tulee uusia asioita.
En vähättele sinun huoltasi ja pelkoasi. Toivon ja rukoilen että vapautuisit elämään tätä hetkeä, koska elämä on tässä ja nyt.
Ja suojelusenkeli seisoo vierelläsi.
Niin ,kyllä tämä elämä ei aina niin hyvältä tunnu.Sinä oot nuori ja sairaloinen ja nyt sun täytyy kantaa huolta vanhenevista äidistä ja isästä.Siskosi ovat lentäneet maailmalle ja sinä ja vanhempasi oletta jääneet jatkamaan kotielämää.Sinänsä hyvä et tä sulla on vanhemmat jotka välittävät sinusta ja sinä heistä.Niinkuin aina käy,lapset jatkavat vanhempien mentyä,olivat sairaita tai terveitä.Sinunkin vanhempasi haluavat että sinä jatkat.Eiväthän he suinkaan ole opettaneet sinua antamaan periksi.Ei sinä jatkat sitten tavalla tai toisella mutta nnauttikaan todella nyt toistenne seurasta ja sitten kun se aika koittaa ,sulla on jo aivan eri käsitys asiasta.Minä olen itse juuri sinunlaisesi tytön äiti.Hyvä kun kirjoitit niin minäkin osaan valmistella häntä ja vahvistaa hänen uskoa selviytymiseen yksin.Kiitos sulle.Kaunista kevättä sulle ja vanhemmillesi.Kirjoittele taas.