Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta rusikoi Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisemassa Talous ja yhteiskunta -lehdessä Suomessa viime aikoina käytyä kilpailukykykeskustelua puutteelliseksi ja tarkoitushakuiseksi. Haaparannan tilastot osoittavat, että Suomen kilpailukyky on yli 40 vuoden tarkastelujaksolla yhä loistavalla tasolla. Professorin mukaan vientimme ongelmat eivät johdu heikentyneestä hintakilpailukyvystä, vaan viennin tuotevalikoiman poikkeuksellisesta kapeudesta ja yritysjohdon huonosta kyvystä uudistaa ja markkinoida tuotteitaan.
Työnantajajärjestöjen viime kuukausina virittelemä kilpailukykykeskustelu on tarkoitettu tukemaan työnantajien nollalinjaa ja vaatimuksia työmarkkinoiden säätelyn vähentämisestä tulevissa työmarkkinaneuvotteluissa.
Haaparannan mukaan tässä keskustelussa sekä kilpailukyvyn kehitystä kuvaavien indeksien lähtövuodet että verrokkimaat on valittu tarkoitushakuisesti.
Kuva kilpailukykymme kehityksestä muuttuu, kun Ruotsin ja Saksan lisäksi vertailuun otetaan mukaan muita tärkeitä kilpailija- ja vientimaitamme ja tarkastelujaksoa pidennetään ja mittareina käytetään malleja, jotka huomioivat kansainvälisten tarjontaketjujen kautta tuotujen raaka-aineiden, osien ja välituotteiden osuuden vientiteollisuuden lopputuotteissa.
Haaparanta sohaisee työmarkkinapoliittiseen muurahaispesään todetessaan, että Suomen kilpailukykyongelma ei johdu liian korkeista palkoista vaan yritysjohdon huonosta kyvystä uudistaa ja markkinoida tuotteitaan.
Nokian viime vuosien historia osoittaa, että vientiä ei voida rakentaa vain teknisen huippuosaamisen varaan. Alansa markkinajohtaja menetti pelin siinä vaiheessa, kun se ei osannut uudistaa tuotevalikoimaansa asiakkaittensa tarpeitten mukaisesti.
Kansainvälisillä markkinoilla tarvitaan herkkyyttä kuunnella asiakkaita, kykyä palvella erilaisia tarpeita ja notkeutta uudistaa tuotteita.
Suomessa tarvitaan uutta, asiakaslähtöistä yrityskulttuuria ja vientiosaamista, sillä maailmassa ei enää pärjää neuvostokaupan vientiopeilla.
Työnantajajärjestöjen viime kuukausina virittelemä kilpailukykykeskustelu on tarkoitettu tukemaan työnantajien nollalinjaa ja vaatimuksia työmarkkinoiden säätelyn vähentämisestä tulevissa työmarkkinaneuvotteluissa.
Haaparannan mukaan tässä keskustelussa sekä kilpailukyvyn kehitystä kuvaavien indeksien lähtövuodet että verrokkimaat on valittu tarkoitushakuisesti.
Kuva kilpailukykymme kehityksestä muuttuu, kun Ruotsin ja Saksan lisäksi vertailuun otetaan mukaan muita tärkeitä kilpailija- ja vientimaitamme ja tarkastelujaksoa pidennetään ja mittareina käytetään malleja, jotka huomioivat kansainvälisten tarjontaketjujen kautta tuotujen raaka-aineiden, osien ja välituotteiden osuuden vientiteollisuuden lopputuotteissa.
Haaparanta sohaisee työmarkkinapoliittiseen muurahaispesään todetessaan, että Suomen kilpailukykyongelma ei johdu liian korkeista palkoista vaan yritysjohdon huonosta kyvystä uudistaa ja markkinoida tuotteitaan.
Nokian viime vuosien historia osoittaa, että vientiä ei voida rakentaa vain teknisen huippuosaamisen varaan. Alansa markkinajohtaja menetti pelin siinä vaiheessa, kun se ei osannut uudistaa tuotevalikoimaansa asiakkaittensa tarpeitten mukaisesti.
Kansainvälisillä markkinoilla tarvitaan herkkyyttä kuunnella asiakkaita, kykyä palvella erilaisia tarpeita ja notkeutta uudistaa tuotteita.
Suomessa tarvitaan uutta, asiakaslähtöistä yrityskulttuuria ja vientiosaamista, sillä maailmassa ei enää pärjää neuvostokaupan vientiopeilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jooo saa noita tilastoja rakentelelmalla ne "oikein".
Kun otetaan tarpeeksi piutkä tarkastelujakso saadaan mukaan kaikki jaksot jotka on oleet vieläkin huonompia kilpailutilanteessa kuin nyt.
Suomessahan on on ollut tapapna kuppaujat, jolloin on kupattu palkko9jina yritykset konkurssiin. Sen saman kuppauksenj johdosta nytkin Suomessa on kilpailukyvyttömät palkat. Myös noista kuppaupalkoista johtuva korkea hintataso.
Silloin kun lähdetään palkkoja nostamaan sen persuteella että yritys tekee voittoa, mennän metsään että rytisee. Se osuu lopuksi ainoastaan TYÖLÄISEN omaan nilkkaan. Mutta AY-pomot ei tuota asiaa ymmärrä vaikka täällä Duunaripiireissä se asia Yleensä ymmärretään.
Yrityksen pitää tehdä voittoja mutta verotuksella ja muilla toimilla voidaan ohjata sitä miten se voitto kannataa käyttää. Kannattaako sitä jakaa osinkoina pörssikeinottelijoille vai käyttää se yrityksessä muuten. Nykyverotuksella se kannattaa jakaa keinottelijoille koska se raha on käytännössä verotonta tuloa sijoittajille. Sensijaan yritykseen jätettynä voitto erittäin rankasti verotettua.
Suomen yhteiskuntarakenteissa on pahoja valuvikoja. Niin on erityisesti koulutuksessa ja kaikenasteisessa johtamisessa.
Koulu tasapäistää ja typistää aloitekykyä ja luovuuden kehittymistä ja se näkyy myöhemmin arkuutena ryhtyä yrittäjäksi ja toteuttaa sitä kautta omia vahvuuksiaan.
Johtamisessa on kansantalouden näkökulmasta eniten tekemistä. Meillä on liikaa totuttu itäperäiseen komenteluun ja sen mukanaan tuomaan jähmettyneeseen tilaan.
Yritysjohto ottaa kyllä järjettömän suuren ansion itselleen yrityksien tuloksesta, huomaamatta miten vähän he todellisuudessa ovat tulokseen vaikuttaneet.
Helppo se on maalla olla viisas kujhn merellä onnhätä:D
Nokia menetyi aikoinaan sillä sattumalla että sattui keksimään innovaation joka mkeni markkinloille.
Ipod sai sitten innovaation juoka otettiin markkinoilla suotuisassti vastaan.
Tuotekehityksaessä ei ole myse siitä kuunellaanko asikaan tarpeita vaan siitä että sattuu keksimään jotakin joka KELPAA markkinloille. Jos innovaatio on hyvä siinä kilpailijat häviää.
Nokia on toteuttanutt monta kertaa onnekkaita innovaatioita. Toinekin vain sattuin tekemään kerran saman:D
Kyllä Nokia tosiaankin jähmettyi ja tuudittautui liikaa entisen konseptin menestymisodotuksiin.
Herkkyys ja sen myötä luovuus katosivat ja jähmettyivät rakenteisiin.
Sama asia on tapahtunut/tapahtumassa yliopistomaailmassa. Siellä määrä on ratkaisevaa, laadun kärsiessä.
Kannattaisi laittoo nämä sateenkaari ministerit ja heijän delekointi porukkansa myymään osamistaan ulkomaelle voesivat siinä kaopata tätäkin uutta avioliitto laki esitystään muslimimaehin ja kristittyhin maehin ja Puolustusministerin joholla möes osoomista yksin vaekkapa Pohjois Koreaan.