Kyllä. Olen nainen, syntynyt 1978 avioliiton keskellä.
Ollessani n. 10 vuotias sain kuulla äitini juopuneesta suusta ettei minun pitämä isäni olekkaan minun isäni, vaan joku muu mies. Kuvankin näin, se oli vanha ja mustavalkoinen, näen sen kuvan silmissäni vieläkin..
Voin nyt, tämän ikäisenä (35 vuotta) todeta ettei minulla ole koskaan ollut isää. Ei minulla ole myöskään ollut koskaan tarvetta isääni tuntea tai tavata nuorempana, mutta näin iän myötä asiat ovat muuttuneet. Muuttuneet hyvin paljon, mutta en pysty tekemään asialle juurikaan ihmeitä sillä asumme eri paikkakunnilla. Soittelemme..
Tahdon edes tämän oikeuden nyt, nyt kun olen vanhempi ja vahvempi. Mietin että minulla on lapsia, jotka hekin kulkevat väärässä suvussa osaltaan. heillä ei ole mitään siteitä paperi isään, eivätkä ole koskaan tavanneet. Tavanneet vain minun biologisen isäni.
Isäni kanssa olemme vieneet asiaa eteenpäin, mutta itse olen kompastunut erinnäisiin ongelmiin tässä matkalla, ja ne ongelmat ovat juridisia. Minun tulisi maksaa itse kaikki kustannukset jotta pääsisin isäni kirjoille, ja että väärän miehen isyys kummottaisiin.
Dna tutkimuksiin olen menossa 25.3 ja adressini on päivätty lähetettäväksi eduskuntaan oikeusministeriöön 10.4. Olen jo aikaisemmin ottanut yhteyttä sähköpostin välityksellä yllämainittuun paikkaan, saamatta kuitenkaan vastausta. Lähetin mailini toiseen kertaan - Odottaen.
Adressiini pääset tästä: http://www.adressit.com/vanhemmuuden_oikeaksi_toteaminen
Minulle tämä asia ei ole mikään itsestäänselvyys, ja on osaltaan hyvinkin paljon hämmästystä aiheuttavaa se kuinka valtio pyörittää omiaan kuin pelinappuloina, eikä piittaa kuka maksaa ja mistä? Missä on yksilön oikeudet, omissa käsissäkö? Missä on ns. Vanhemmat oikeudet, tai lapsen? Loppuuko vanhemmuus ja lapsena olo kun on kasvettu lakipykälien mukaan isoksi? Missä on paperi-isän oikeudet?
Ollessani n. 10 vuotias sain kuulla äitini juopuneesta suusta ettei minun pitämä isäni olekkaan minun isäni, vaan joku muu mies. Kuvankin näin, se oli vanha ja mustavalkoinen, näen sen kuvan silmissäni vieläkin..
Voin nyt, tämän ikäisenä (35 vuotta) todeta ettei minulla ole koskaan ollut isää. Ei minulla ole myöskään ollut koskaan tarvetta isääni tuntea tai tavata nuorempana, mutta näin iän myötä asiat ovat muuttuneet. Muuttuneet hyvin paljon, mutta en pysty tekemään asialle juurikaan ihmeitä sillä asumme eri paikkakunnilla. Soittelemme..
Tahdon edes tämän oikeuden nyt, nyt kun olen vanhempi ja vahvempi. Mietin että minulla on lapsia, jotka hekin kulkevat väärässä suvussa osaltaan. heillä ei ole mitään siteitä paperi isään, eivätkä ole koskaan tavanneet. Tavanneet vain minun biologisen isäni.
Isäni kanssa olemme vieneet asiaa eteenpäin, mutta itse olen kompastunut erinnäisiin ongelmiin tässä matkalla, ja ne ongelmat ovat juridisia. Minun tulisi maksaa itse kaikki kustannukset jotta pääsisin isäni kirjoille, ja että väärän miehen isyys kummottaisiin.
Dna tutkimuksiin olen menossa 25.3 ja adressini on päivätty lähetettäväksi eduskuntaan oikeusministeriöön 10.4. Olen jo aikaisemmin ottanut yhteyttä sähköpostin välityksellä yllämainittuun paikkaan, saamatta kuitenkaan vastausta. Lähetin mailini toiseen kertaan - Odottaen.
Adressiini pääset tästä: http://www.adressit.com/vanhemmuuden_oikeaksi_toteaminen
Minulle tämä asia ei ole mikään itsestäänselvyys, ja on osaltaan hyvinkin paljon hämmästystä aiheuttavaa se kuinka valtio pyörittää omiaan kuin pelinappuloina, eikä piittaa kuka maksaa ja mistä? Missä on yksilön oikeudet, omissa käsissäkö? Missä on ns. Vanhemmat oikeudet, tai lapsen? Loppuuko vanhemmuus ja lapsena olo kun on kasvettu lakipykälien mukaan isoksi? Missä on paperi-isän oikeudet?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.