Kun on jo maaliskuun puoliväli ylitetty ja kevät on täydessä tohinassa, niin silti kaihoisasti jo kaipaan Suomen menetettyä talvea. Kaipaan sitä lokakuista utuisuutta, iltoja kynttilöiden parissa jolloin laskettiin päiviä ensilumen saapumiseen.
Kaipaan sitä raikasta hohtavaa marraskuista kylmyyttä ja pimeyttä, kun sitten lumimassat viimein saapuivat taivaalta ja antoivat meille hyvää.
En millään haluaisi kesän saapuvan ja mieluiten eläisin talvessa koko ajan. Saako täältä kohtalotovereita?
Kaipaan sitä raikasta hohtavaa marraskuista kylmyyttä ja pimeyttä, kun sitten lumimassat viimein saapuivat taivaalta ja antoivat meille hyvää.
En millään haluaisi kesän saapuvan ja mieluiten eläisin talvessa koko ajan. Saako täältä kohtalotovereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä. no aika menee nopeasti. pitää tämä kesä kärsiä nyt ennen kuin jälleen päästään talvea lähemäksi.
Samaa kaipaan.
Sillä se oli luppoa ja joutoaikaa koko pimeys.
Sain paneskella lainamuijani kanssa (avoin liitto asuu omillaan) mielin määrin.
Meillä oli jatkuvasti kynttilä- ja panoillallisia.
Nyt kun aurinko helottaa pysyy hän muualla paljonkin. Kuten hiihtoretkillä.